Matalapalkkatyön laajempaa mahdollistamista on ehdotettu eri yhteyksissä keinona parantaa Suomen työllisyysastetta. Ehdotusten taustalla on yleensä ajatus siitä, että matalapalkkaisen työn mahdollistaminen helpottaisi vaikeasti työllistettävien, kuten vain perusasteen koulutuksen suorittaneiden tai maahanmuuttajien, työllistymistä. Suomessa matalapalkkaisuus on kansainvälisesti vertaillen pysynyt työmarkkinoilla alhaisella tasolla ja tämän nähdään johtuvan pitkälti yleissitovien työehtosopimusten vaikutuksesta. Varsinaista minimipalkkalainsäädäntöä Suomessa ei ole. Yleissitovuutta kiertävät ehdotukset herättävät kuitenkin laajaa vastustusta, sillä tämän pelätään johtavan jo olemassa olevien työpaikkojen palkkojen alenemiseen ennemmin kuin uusien työpaikkojen ja työllistymismahdollisuuksien syntyyn.

Työllisyysasteen korottaminen nähdään usein ensisijaisena ja kansantaloudellisesti perusteltuna tavoitteena. Syntyneiden töiden laatuun ei ole kiinnitetty juuri huomiota matalapalkkakeskustelussa. Tämän tutkielman tarkoituksena on kiinnittää huomio etenkin matalapalkkaisen työn laatuun, sillä lähtöoletuksena on, että työn laatu on usein heikompaa ansiojakauman alemmassa päädyssä. Tutkielmassa pyritään selvittämään määrällisin menetelmin matalapalkkatyön laajuutta Suomessa, sekä miten matalapalkkaisten ryhmä eroaa taustaltaan muista tuloluokista. Lisäksi tarkastellaan, miten työn laatu vertautuu matalapalkkaisen ryhmän osalta muihin palkansaajiin.

Matalapalkkaisuuden yleisen määritelmän mukaisia matalapalkkaisia on edelleen todennäköisesti vain pieni osa palkansaajista. Tutkielman tulosten perusteella matalapalkkaisten joukko vaikuttaa kuitenkin yllättävän suurelta, kun mukaan otetaan osa-aikatyötä tekevät sekä päätoimenaan opiskelevat palkansaajat. Tulokset vahvistavat myös lähtöoletuksen heikommasta työn laadusta matalapalkkaisten ryhmässä. Työn laadun osaalueista matalapalkkaiset pärjäsivät selvästi huonommin tulevaisuuden näkymien sekä kehittymismahdollisuuksien ja autonomian saralla. Myös sosiaalinen ympäristö erottui heikompana. Tulokset ovat linjassa aiemman prekaaria työtä käsittelevän tutkimuksen löydösten kanssa. Matalapalkkaisten ryhmässä korostuivat nuori ikä, naiseus, alhainen koulutustaso ja useat heikosta työmarkkinatilanteesta kertovat tekijät. Myös nämä tulokset saavat tukea aiemmasta tutkimuksesta.

On mahdollista, että matalapalkkaisuudella voidaan kohentaa työllisyyttä etenkin vaikeasti työllistettävien keskuudessa. Jos kovasta vastustuksesta huolimatta päädytään tähän ratkaisuun, olisi ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomio matalapalkkaisen työn laadun kehittämiseen. Heikkolaatuinen työ voi nostaa työllisyysastetta, mutta pitkällä aikajänteellä on mahdollista, että työntekijään kohdistuvat rasitustekijät tulevat kalliiksi esimerkiksi ennenaikaisen eläköitymisen tai työkyvyttömyyden muodossa. Kestävää tulevaisuutta suunnitellessa täytyy huomioida kestävän talouden lisäksi sosiaalinen, inhimillinen ja ekologinen kestävyys.