Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentumista yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten moninaisia ja laaja-alaisia toimijoita järjestöt ovat ja miten moniulotteiset muutokset koskevat niiden toimintaa. Teen näkyväksi suomalaista sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajuutta ja sen roolia järjestöjen muutoksissa ja tulevaisuuden rakentumisessa.

Väitöskirjatutkimuksen kohteena ovat yleishyödylliset, yhdistyspohjaiset lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestöt, joissa toteutetaan sekä kansalaistoimintaa että palvelutoimintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1) millaisina toimintaympäristön muutokset näyttäytyvät järjestöjen dokumenteissa sekä 2) miten ja millaisina järjestöjohtajuus ja -johtajien identiteetit rakentuvat muutostilanteessa järjestöjohtajien haastattelupuheessa. Aineistona toimivat 18:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön toimintasuunnitelmat ja -kertomukset sekä strategiat vuosilta 2011−2016 sekä 20:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön johtajan haastattelut kevään ja kesän 2016 aikana. Dokumenttiaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin avulla ja haastatteluja käyttäen diskursiivista kategoria-analyysia.

Tutkimuksen tietoteoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisessa konstruktionismissa ja etnometodologiassa. Tiedonintressinä on tällöin jäsentää ihmisten tapoja ymmärtää ja tulkita todellisuutta ja eri konteksteja, sosiaalisia tilanteita ja sosiaalisen järjestyksen prosesseja. Sosiaalisen maailman ilmiöt ja käytännöt, tässä tutkimuksessa erityisesti muutos ja johtajuus, luodaan ja merkityksellistetään kielenkäytössä eli puheessa ja teksteissä.

Järjestöjen toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia niin kansainvälisesti ja kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kuin myös järjestöjen oman toiminnan seurauksena.Tutkimustulosten mukaan järjestöjä koskevat yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyvät poliittis-yhteiskunnallisina, taloudellis-resurssisina, sosiaalisina, teknisinä sekä eettis-laadullisina ulottuvuuksina. Järjestöjen toiminnan kannalta muutokset ovat sekä nopeita että hitaita prosesseja ja ne tarkoittavat sekä uusia mahdollisuuksia että uhkia. Järjestöjen on ennakoitava tulevaa. Muutoksiin on kyettävä valmistautumaan ja reagoimaan erilaisella verkostoitumisella ja yhteistyöllä, oman toiminnan kehittämisellä ja näkyväksi tekemisellä sekä vaikuttamistoiminnalla.

Tutkimus avaa sitä, miten järjestöjohtajuus konstruoituu johtajien puheessa käyttämien kategorioiden ja kategorisoinnin avulla. Ensinnäkin järjestöjohtajuus rakentuu omanlaisina, erilaisina piirteinä ja ominaisuuksina verrattuna kunta- ja yritysjohtamiseen.Toiseksi järjestöjohtajuus näyttäytyy ristiriitaisina suhteina johtajan työn keskeisissä suhteissa, toisin sanoen johtajan eroavaisuuksina suhteessa asiakkaisiin, työntekijöihin, hallitukseen, toisiin johtajiin sekä yhteistyökumppaneihin. Kolmanneksi muutoksessa toimivan järjestöjohtajan identiteettikategorioiksi muotoutuvat asiantuntija-moniosaaja, tiimipelaaja, palveleva johtaja, vastuunkantaja sekä omistautuva johtaja. Neljänneksi järjestöjohtajille rakentuu puheessa neljä identiteettikategoriaa strategisena suuntautumisena tulevaisuuteen ja suhtautumisena muutokseen: he identifioituvat luopujiksi, odottajiksi, sopeutujiksi ja uudistajiksi. Yksittäinen johtaja ei identifioidu kuitenkaan vain yhdenlaiseksi identiteetiltään, vaan johtajat jatkuvasti neuvottelevat ja rakentavat omaa identiteettiään uudelleen. Johtajuutta ei siis nähdä niinkään yksilöllisenä ominaisuutena vaan tilanteisesti konstruoitavina ja vuorovaikutuksessa neuvoteltavina ja esitettävinä identiteetteinä.

Tutkimuksen perusteella muodostuva kuva järjestöjen muuttuvasta toimintaympäristöstä ja muutosten moniulotteisuudesta tuo näkyväksi järjestöjen moninaisuuden ja laajuuden yhteiskunnallisina toimijoina. Järjestöt ja niiden johtajat elävät murroksessa, jossa niiden haasteena on sekä perinteiden, arvojen ja tietyn pysyvyyden säilyttäminen että muutosten ennakoiminen ja toimintaympäristön uudenlaisiin vaatimuksiin vastaaminen. Näyttää siltä, että järjestöjen sekä järjestöjohtajien oman identiteetin konstruoiminen ja omaksuminen on keskeisessä roolissa järjestöjen tulevaisuuden rakentumisessa ja uuden kulttuurin luomisessa.