Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena on taloudellisen liberalismin ja kauppapoliittisen hallinnan hyväksyttävyys. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella niitä tekijöitä, jotka heikentävät hyväksyttävyyttä tai asettavat sen kyseenalaiseksi, ja esittää niille ratkaisuja. Työn varsinainen painopiste on teoreettinen. Se keskittyy Adam Smithin esittämän klassisen liberalismin erittelyyn hyödyntäen tätä työtä varten johdantoluvussa rakentamaansa analyyttistä viitekehystä (analytical framework of constitutive legitimacy). Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen kontribuutio on Smith-luennan kautta rakennettu teoreettis- normatiivinen tulkintakehikko eli smithiläisen liberalismin teoria (theory of Smithian pre-disciplinary liberalism). Sen yksi tärkein periaate on symmetrisen keskinäisriippuvuuden periaate (symmetric interdependence).

Symmetrisen keskinäisriippuvuuden periaate on johdettu Smithin oman edun tavoittelua ja moraalituntoja koskevista teoretisoinneista. Smithin mukaan oman edun tavoittelu, vaikka usein näyttäytyy sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta edullisena, on kuitenkin tätä vain ehdollisesti. Ehtona on ensisijaisesti yksilön kasvaminen moraaliseksi yhteisön jäseneksi, joka on tietoinen yhteisönsä moraalisista normeista ja lisäksi haluaa toimia niiden mukaisesti. Toisena ehtona erityisesti sellaisissa suhteissa, joissa yhteisöllinen moraali ei voi rakentua, on hallinta, joka sääntelyn avulla pyrkii näitä suhteita simuloimaan.

Tutkimuksen empiirinen kontribuutio on markkinasääntelyä koskevien muutosten estimointi. Väitöskirjatutkimus tuottaa uutta tutkimustietoa tästä muutoksesta vertailemalla keskenään niin sanotun sääntelykäänteen ääripäitä, joita edustavat EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA) sekä sääntelyn perustasoa määrittävä Maailman kauppajärjestö WTO. Tutkimus osoittaa, että vaikka kiistanalaisen markkinasääntelyn teesiä ei voida ehdoitta hylätä, voidaan se hylätä ehdollisesti: CETA:ssa hallinta ei perustu pääsääntöisesti teknokraattisiin sääntöihin vain enemmän avoimeen sääntelyprosessiin. Johtopäätös on ehdollinen, koska huolimatta prosessin avoimuudesta ei se ole formaalisti inklusiivinen.

Smithiläisestä näkökulmasta hallinnan legitimiteetti kytkeytyy siihen, missä määrin yksikään toimija tai näkökulma ei voi alistaa tai ehdollistaa muita eli missä määrin hallinta heijastelee symmetristä keskinäisriippuvuutta. Inklusiivisuus ja monitahoinen vuorovaikutteisuus kuuluvat siten smithiläiseen hallinnan hyväksyttävyyteen. CETA ei formaalisti edellytä monitahoista vuorovaikutteisuutta ja inklusiivisuutta. Koska sopimuksen avoimet prosessit näyttävät avaavan niille mahdollisuuden, voidaan CETA-sopimusta pitää ehdollisesti hallinnan hyväksyttävyyttä edistävänä muutoksena suhteessa hallinnan perustasoon. Teoreettisen arvioinnin tuloksena työni esittää kriteerit sille, miten tämä ehdot voidaan täyttää. Näin ollen smithiläinen teoria näyttäytyy paitsi teoreettisena ratkaisuna hallinnan legitimiteettidilemmaan, myös välineenä kehittää hallinnan hyväksyttävyyttä edistäviä politiikkasuosituksia.