Paikallisesti nenään käytetty kortikosteroidisumute on pitkittyneen nenän sivuontelotulehduksen ensisijainen hoitomuoto. Tämän hoitomuodon suurin ongelma on, ettei nenäkäytävään sumutettu lääkeaine pääse suljettujen, sairaiden sivuonteloiden sisälle, jolloin hoidon teho jää osittaiseksi. Leikkaussaliolosuhteissa suoraan seulalokeroiden sisälle asetettava lääkeannostelija Relieva StratusTM MicroFlow Spacer (Relieva Stratus) vapauttaa kortikosteroidia paikallisesti, jolloin sairastuneiden sivuonteloiden sisälle saadaan korkea lääkepitoisuus.

Tämän väitöskirjan tarkoituksena on selvittää Relieva Stratus-lääkeannostelijan tehoa ja turvallisuutta verrattuna samaa kortikosteroidia sisältävään nenäsumutteeseen pitkittynyttä sivuontelotulehdusta sairastavilla potilailla. Lisäksi halutaan arvioida, voidaanko lääkeannostelijaa käyttämällä vähentää laajempaa ja riskialttiimpaa sivuontelokirurgiaa, ja onko leikkausnavigaattoriavusteinen tekniikka läpivalaisutekniikkaa käyttökelpoisempi lääkeannostelijan asetuksessa.

Tutkimukseen valittiin 63 aikuista potilasta, joilla oli todettu kartiokeilatietokonetomografialla varmistettu pitkittynyt sivuontelotulehdus, ja joiden oli arvioitu hyötyvän sivuonteloleikkauksesta. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään sukupuolen, iän, astman, nenäpolypoosin ja tupakoinnin suhteen. Lääkeannostelijaryhmälle (34 henkilöä) asennettiin triamsinoloniasetonidia (Kenalog40® 40 mg/ml) vapauttava lääkeannostelija molemmille puolille seulalokeroihin. Nenäsumuteryhmä (29 henkilöä) käytti samaa kortikosteroidia sisältävää nenäsumutetta (Nasacort® 55ug/annos) kuuden kuukauden ajan. Läpivalaisutekniikalla lääkeannostelija asetettiin 13 ensimmäiselle potilaalle ja lopuille 21 potilaalle käyttäen leikkausnavigaattoria.

Päämuuttuja tutkimuksessa oli nenän ja nenän sivuonteloiden sairauksiin kehitetty tautikohtainen oire- ja elämänlaatumittari SNOT-22. Oireita arvioitiin myös Visual Analogue Scale (VAS) -mittarilla. Lisäksi potilaita tutkittiin sivuonteloiden kartiokeilatietokonetomografiatutkimuksella, nenän tähystyksellä sekä nenän virtaus- ja tilavuustutkimuksilla. Seurantakäynnit toteutettiin kolme ja kuusi kuukautta hoidon aloituksen jälkeen. Kolme vuotta tutkimuksen jälkeen kartoitettiin, oliko potilaille tehty tutkimuksen jälkeen sivuonteloleikkauksia. Tutkimuksen päättyessä tutkimuksessa oli mukana yhteensä 57 potilasta (28 lääkeannostelijaryhmässä, 29 nenäsumuteryhmässä).

Molempien ryhmien potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu parani SNOT-22- mittarilla mitattuna sekä kolmen että kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Oireet vähenivät molemmissa ryhmissä myös VAS-mittarilla arvioituna. Nenäsumuteryhmässä havaittiin molemmilla seurantakäynneillä tilastollisesti merkitsevä nenäkäytävän kokonaistilavuuden kasvu. Vastaavaa kasvua ei havaittu lääkeannostelijaryhmässä ja tämä tulos oli ainoa, jossa löydettiin tilastollinen ero tutkimusryhmien välillä.

Lähes puolet molempien ryhmien potilaista ei enää tarvinnut sivuonteloleikkausta hoidon aloitusta seuranneen puolen vuoden seurantajakson jälkeen. Potilaan tupakointi lisäsi leikkaushoidon tarvetta; tupakoivista potilaista leikkaushoitoon päätyi 74% ja tupakoimattomista 42%. Hoidon teho vaikutti säilyvän, sillä kolmasosalle tutkimukseen osallistuneista potilaista ei tehty sivuonteloleikkausta kolmen vuoden tutkimuksen aikana. Tutkimusryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa leikkaukseen hakeutumisessa.

Leikkausnavigaattoria käyttäen lääkeannostelija pystyttiin ohjaamaan tarkasti haluttuun sivuonteloon. Läpivalaisutekniikalla ei päästy yhtä tarkkaan lopputulokseen. Lisäksi läpivalaisutekniikka, toisin kuin leikkausnavigaattori, edellyttää potilaalle ja henkilökunnalle haitallisen röntgensäteilyn käyttöä. Näin ollen leikkausnavigaattoriavusteista tekniikkaa voitiin pitää kokonaisuudessaan käyttökelpoisempana ja turvallisempana menetelmänä. Uuden lääkeannostelijan käyttö oli helppoa ja turvallista. Merkittäviä haittavaikutuksia ei havaittu asetuksen yhteydessä tai myöhemmin seurannan aikana.

Potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu koheni sekä lääkeannostelija- että nenäsumuteryhmässä. Koska varsin kalliin lääkeannostelijan asettaminen seulalokeroihin vaatii leikkaussaliolosuhteet, läpivalaisun tai leikkausnavigaattorin käytön, ja sisältää mahdollisuuden haittavaikutuksiin, ei lääkeannostelijan käyttöä voida suositella pitkittyneen sivuontelotulehduksen ainoana hoitomuotona. Vastaavaan hoitotulokseen voidaan päästä turvallisemmalla ja varsin edullisella kortikosteroidinenäsumutteen käytöllä. Kiinnittämällä huomiota nenäsumutteen lääkkeenottotekniikan opetukseen, ja kannustamalla potilasta lääkkeen säännölliseen käyttöön, voidaan parantaa pitkittyneen sivuontelotulehduksen hoitotuloksia, sekä parhaassa tapauksessa leikkaushoidon tarve häviää lähes joka toiselta potilaalta.