Tämä tutkimus käsittelee työntekijöiden osaamisen kehittymistä etätyössä. Tutkimuksen keskiössä on ymmärtää etätyötä tekevien työssä oppimista ja kartoittaa, miten etätyöhön siirtyminen on vaikuttanut työssä oppimiseen. Lisäksi tutkimuksella selvitetään menetelmiä, joiden avulla työntekijöiden osaamista ja oppimista voidaan etätyössä tukea. Tutkimuksella pyritään tarjoamaan organisaatioille lisätietoa henkilöstön osaamisen kehittämisestä etätyössä. Koska etätyön ja osaamisen kehittymisen välisistä yhteyksistä ei ole paljoa aikaisempaa tutkimusta, täytetään tutkimuksella tätä tutkimusaukkoa. Tutkimuksella vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Minkälaisia vaikutuksia työpaikalta etätyöhön siirtymisellä voi olla työntekijöiden työssä oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen? Minkälaisin menetelmin työssä oppimista ja osaamisen kehittymistä voidaan etätyössä tukea? Tutkimuksen teoreettinen tausta on rakennettu aikaisemman tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta. Osaamisen kehittymisestä etätyössä ei ole olemassa yhtä tiettyä teoriaa ja sen vuoksi tutkimuksen teoriapohja on muodostettu useammasta eri osasta etätyöhön ja osaamisen keskittyen. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on Espoon kaupunki, mutta kaupungin ollessa hyvin laaja organisaatio on kohde rajattu kaupungin konsernihallinnon yhteen työyksikköön. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistonkeruu on toteutettu teemahaastatteluin. Haastattelut on toteutettu syksyllä 2020 ja niitä on tehty yhteensä 7 kappaletta. Empiirinen aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja näin ollen analyysia on ohjannut tutkimuksen tarkoitus. Käytännössä analyysi eteni kolmen vaiheen mukaisesti, jotka olivat pelkistäminen, ryhmittely ja käsitteellistäminen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työpaikalta etätyöhön siirtyminen muuttaa työntekijöiden kokemuksia työssä oppimisesta. Etätyöhön siirtyminen vaikuttaa käytettävissä oleviin oppimismenetelmiin paitsi muuttamalla niiden muotoa myös supistamalla niiden määrää. Lisäksi etätyöhön siirtyminen näyttää korostavan yksilön oman aktiivisuuden merkitystä työssä oppimisessa ja näin ollen työntekijät saattavat helposti etätyössä kokea, että oppiminen ja kehittyminen jää yksin omalle vastuulle. Tutkimustulosten mukaan etätyöhön siirtyminen myös muuttaa työssä oppimisen kokonaisuudessaan muodollisemmaksi ja tiedostetummaksi prosessiksi. Etätyössä oppimisen haasteena on, miten voidaan turvata epävirallinen ja sattumanvarainen oppiminen. Epämuodollinen oppiminen on tunnistettu muodollista oppimista merkityksellisemmäksi tekijäksi työelämässä ja näin ollen siitä olisi tärkeä pitää kiinni myös etätyössä. Hiljaista tietoa siirtävät kahvipöytä- ja käytäväkeskustelut tulisi sovittaa myös osaksi etätyöarkea. Osaamisen kehittyminen ja työssä oppiminen vaativat siis etätyössä hieman enemmän ponnisteluita kuin lähityössä. Osaamisen ja oppimisen ollessa hyvin yksilöllisiä prosesseja, tulisi niitä tukea mahdollisimman monipuolisin keinoin. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että osaamisen kehittymistä ja työssä oppimista voidaan myös etätyössä tukea usein eri keinoin. Tutkimuksessa tällaisiksi keinoiksi osoittautui aktiivinen ja säännöllinen esimiestyö, työnantajan proaktiivinen ote oppimisen mahdollistamiseen, avoin viestintä, vuorovaikutus ja yhteistyö sekä vanhojen toimintatapojen päivitys ja uusien toimintatapojen luominen. Lisäksi kaiken oppimisen lähtökohdaksi etätyössä tunnistettiin teknologia ja hyvät työvälineet. Jatkuvan kehittymisen turvaamiseksi, olisi oppimista etätyössä tukevien keinojen kartoittamista hyvä jatkaa myös jatkotutkimuksin.