Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka vuoden 1973 poikkeuslakia ja siihen johtanutta kehitystä on analysoitu ja tulkittu eri aikakausina vuodesta 1973 vuoteen 2018 saakka. Kyseessä on luonteeltaan historiografinen tutkielma. Uudempien teosten analysoinnissa on hyödynnetty arkistomateriaalia. Tutkielma on kysymyksenasettelunsa ja aikarajauksensa osalta historiografian lisäksi myös pitkittäistutkimus, jossa metodina on käytetty myös sisällönanalyysia ja Wattin typologiaa. Wattin typologia on olennainen, koska sen avulla on helppo jäsentää pitkällä aikavälillä tapahtuvaa historiakuvan muutosta loogisesti ja systemaattisesti niin, että asiasta syntyy yhtenäinen kokonaiskuva. Sisällönanalyysiä käytettäessä keskeisiä tarkastelun kohteita tässä tutkimuksessa ovat seuraavat kysymykset: 1) miten poikkeuslakiin johtanut kehitys on alkanut ja jatkunut, 2) ketkä henkilöt ovat olleet osallisina ja miksi Kekkosen kautta jatkettiin, sekä 3) miksi Kekkosen kauden jatko tehtiin ilman vaaleja? Tutkimuksessa selvitetään, miten näitä asioita on tulkittu ja analysoitu eri aikakausina eri tutkijoiden ja kirjoittajien toimesta. Lopputuloksena voidaan todeta, että syynä Kekkosen jatkolle on nähty yleensä ulkopolitiikka ja osittain myös henkilökohtaiset syyt. Kritiikki Kekkosta ja poikkeuslakimenettelyä kohtaan alkoi 1990-luvun alkupuolella, mutta ymmärtäjiäkin on löytynyt. Keskeisinä tekijöinä poikkeuslakimenettelylle olivat Suomen ja EEC:n välisen sopimuksen solmiminen ja tietyt sisäpoliittiset asiat, jotka lopulta niputettiin osaksi presidenttikysymystä. Tulkinnat ovat selvästi jaoteltavissa sekä kriittisiin että myötämielisiin, ja niiden välillä oleviin.