Tuberkuloosi on tartuntatauti, joka tarttuu ilman välityksellä ihmisestä toiseen. Historialliset ja nykyaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että tehokkailla kansanterveystoimenpiteillä voidaan pysäyttää tuberkuloosin leviäminen, mutta paikallisen epidemiologian tunteminen on avainasemassa. Tuberkuloosi on edelleen kansanterveysongelma, vaikka tehokas ja taloudellinen hoito tunnetaan. Korkean tuberkuloosin ilmaantuvuuden maista tulevilla ihmisillä on korkea riski sairastua tuberkuloosiin, ja koska ihmiset matkustavat paljon, muuttoliike voi vaikuttaa tuberkuloosin epidemiologiaan, etenkin maissa, joissa tuberkuloosin esiintyvyys on pieni, kuten Suomessa. Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä, johon lukeutuvat niin opiskelijat, työn perässä muuttavat kuin perheenyhdistämisen kautta tulleet maahanmuuttajat sekä pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Muuttoliikkeeseen liittyvät olosuhteet lisäävät usein maahanmuuttajien fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä riskejä.

Tämä tutkimus antaa käsityksen maahanmuuton vaikutuksista tuberkuloosin epidemiologiaan Suomessa. Tuberkuloosin epidemiologiaa voidaan kuvailla käyttämällä valtakunnallista, väestöpohjaista rekisteritietoa vuodesta 1995 alkaen. Historiallisesti Suomessa tavatut tuberkuloositapaukset olivat latentin tuberkuloosin uudelleenaktivoitumista vanhemmalla suomalaisella sukupolvella, mutta tänä päivänä tuberkuloosin epidemiologinen tilanne on kääntynyt niin, että yhä enemmän tuberkuloosia tavataan nuorissa maahanmuuttajissa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata tuberkuloosin epidemiologia, seulontatavat ja -toteutus sekä arvioida klusteroitumisen ja tuberkuloosin leviämisen laajuutta maahanmuuttajien ja Suomessa syntyneiden populaatioiden välillä Suomessa.

Tiedot kerättiin kansallisesta tartuntatautirekisteristä (TTR) ja vastaanottokeskusten kansallisesta terveysjärjestelmästä (HRS). Lisäksi aineistona käytettiin lääkäreille lähetettyä kyselyä koskien tuberkuloosin tehostettua seurantaa, saadaksemme kattavampaa tietoa maahanmuuttajien ja toisen sukupolven tuberkuloositapauksista. TTR sisältää kaikki tuberkuloositapaukset vuodesta 1995, mukaan lukien laboratoriotiedot, jotka on linkitetty TTR:iin. Laboratoriotiedot koostuvat <i>M. tuberculosis</i> -kannoista, mukaan lukien tuberkuloosikantojen spoligotyypitys ja MIRU-VNTR-tiedot. HRS tietoja käytettiin turvapaikanhakijoiden tuberkuloositapausten määrittämiseen sekä seulonnan tulosten arviointiin.

Tämä valtakunnallinen väestöpohjainen tutkimus osoitti, että 23 vuoden tutkimusjaksolla tuberkuloosin epidemiologia on kokenut Suomessa muutoksen. Tuberkuloositapausten väheneminen Suomessa syntyneessä väestössä on suurin syy muutokselle, ei niinkään maahanmuutto. Ulkomailla syntyneiden tuberkuloosi- ilmaantuvuus on vähentynyt Suomessa. Sama ilmiö on havaittu myös muissa matalan ilmaantuvuuden maissa.

Muita maahanmuuttajia, kuin pakolaisia ja turvapaikanhakijoita voi olla vaikea tavoittaa seulontaa varten Suomeen saapuessaan, koska he eivät tule maahan tiettyä reittiä pitkin, vaan he saattavat muuttaa työn perässä, perheenjäsenen luokse tai opiskelemaan. Kun arvioitiin tuberkuloosin seulonnan toimivuutta turvapaikanhakijoilla Suomessa pakolaisvirran aikana vuosina 2015–2016, puolet turvapaikanhakijoiden tuberkuloositapauksista löydettiin seulonnassa ja yli 40 % näistä oli oireettomia. Kaikista seulotuista 0,19 % (95 % CI, 0.14-0.25 %) todettiin tuberkuloosi ja yhden tuberkuloositapauksen löytymiseen suoritettiin 522 seulontaa. Vuosina 2014–2017 <i>M. tuberculosis</i>-kannoille tehtiin spoligotyypitys ja MIRU- VNTR. Kaiken kaikkiaan 14 klusteria sisälsi niin maahanmuuttajien kuin suomalaissyntyisten kantoja yhteensä 76 kappaletta, joista 39 (51.3 %) oli suomalaisten kantoja, 36 (47.4 %) ulkomailla syntyneiden kantoja ja yksi tuntemattomasta alkuperästä. Ulkomailla syntyneet tapaukset olivat peräisin Euroopasta (9 tapausta), Aasiasta (13 tapausta) ja Afrikasta (14 tapausta, 6/14 Somaliasta).

Yhteenvetona voidaan todeta, että tuberkuloosin epidemiologiassa on tapahtunut muutos Suomessa vuodesta 1995 vuoteen 2017. Koska tuberkuloosista tulee ajan myötä yhä harvinaisempaa suomalaissyntyisessä väestössä, ulkomailla syntyneen väestön tuberkuloosin lisääntyminen todennäköisesti muuttaa epidemiologiaa tulevaisuudessa entisestään, mikä on jo tapahtunut muissa Pohjois-Euroopan maissa. Puolet turvapaikanhakijoiden tuberkuloositapauksista todettiin seulonnassa; yli 40 % heistä oli oireettomia. Ja vaikka suuri osa tuberkuloositapauksista diagnosoidaan maahanmuuttajilla, sillä ei ole merkittävää vaikutusta tuberkuloosiepidemiologiaan suomalaissyntyisessä väestössä. Tuberkuloosin korkean ilmaantuvuuden maista tulevat maahanmuuttajat eivät muodosta merkittävää uhkaa Suomen kansanterveydelle.