Tutkimuksessa tulkitsen ja kuvaan isännöitsijöiden kerrontaa heidän urakehityksestään, ammatillisesta kasvusta sekä isännöitsijän roolin omaksumisesta sekä ammatillisen identiteetin rakentumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten isännöitsijät itse kuvaavat omaa urakehitystään ja miten he määrittelevät omaa ammatillista kasvua isännöitsijäksi. Tutkimus perustuu 14 isännöitsijän kertomukseen. Tutkimusaiheita tarkastellaan narratiivisen tutkimuksen näkökulmasta. Narratiivinen tutkimusote sopii hyvin ammatillisen kasvuprosessin, työuran ja ammatillisen identiteetin tutkimiseen ja kuvaamiseen. Tutkimuksen keskeisin huomio oli, että isännöitsijä itse arvottaa uransa kehittymistä haasteiden voittamisen ja onnistumisten kautta. He eivät sanoittaneet kertomuksiaan menestys -sanalla, vaan käyttivät subjektiiviseen uramenestykseen liittyviä ilmauksia, kuten minäkäsitys, itsetuntemus, sopeutumiskyky ja oppiminen. Objektiivinen uramenestys, ulkoiset statuselementit, kuten alan koulutus ja työkokemus, koettiin arvokkaaksi pääomaksi, myös työnantajalle ja asiakkaille. Kertomuksista ilmeni, että isännöitsijäuran alkuvaiheet koetaan erittäin haasteelliseksi. Isännöitsijän kehittyminen noviisista asiantuntijaksi kestää useita vuosia, koska isännöintityö on moniulotteista ja vaati monen eri alan substanssiosaamista. Isännöitsijät määrittelivät omaa uraa tukeviksi tekijöiksi alan koulutuksen, asiakaspalvelu- ja vuorovaikutusosaamisen sekä hyvät yhteistyöverkostot. Isännöitsijän ammatin keskeinen piirre on alan jatkuva kehitys. Isännöitsijälle on tärkeää osata reflektoida tekemistään, onnistumisiaan sekä epäonnistumisiaan ja sitä kautta vaikuttaa siihen, miten hän työtään ja omia osaamistarpeitaan kehittää. Isännöitsijöiden kertomuksissa nousi selkeästi esiin ammattitaidon, asiantuntijuuden ja ammatillisen minäkäsityksen sekä itsetunnon kehittyminen. Isännöitsijät kertoivat ja antoivat arvoa sille, miten heidän osaamisensa ja asenne isännöitsijän työhön kehittyi vuosien varrella. Ammatillisen identiteetin kehittymistä ja uusiutumista edisti heidän työmotivaationsa ja halu kehittyä hyväksi isännöitsijäksi. Isännöitsijän ammatillinen identiteetti rakentuu vahvasti oman osaamisen, päivittäisen työn ja subjektiivisten kokemusten ja tulkintojen ympärille. Ammatti-identiteetti koettiin kehittyneeksi siinä vaiheessa, kun yksilö oli löytänyt oman tavan toimia ja työskennellä isännöitsijänä.