Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä kielellistä tukea tarvitsevien lasten vertaisvuorovaikutuksesta vapaan leikin hetkillä integroidussa päiväkotiryhmässä. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatuksen ammattilaisten rooleja ja keinoja edistää kielellistä tukea tarvitsevien lasten vertaisvuorovaikutusta. Vertaisvuorovaikutusta tutkittiin vapaan leikin hetkillä, sillä vapaan leikin kontekstissa vertaisvuorovaikutusta voidaan havaita tapahtuvan varhaiskasvatuksessa kaikista eniten. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, johon sisältyi etnografisia ja fenomenografisia piirteitä. Havainnointiaineisto koostui videoiduista sekä käsin kirjoitetuista muistiinpanoista, jotka kerättiin integroidun päiväkotiryhmän vapaan leikin hetkiltä kevään 2021 aikana. Havainnoinnin tarkoituksena oli tutkia sekä vapaata leikkiä että kasvattajien roolia leikkihetkillä. Kasvattajien käsityksiä vertaissuhteiden merkityksestä sekä vertaissuhteita edistävien keinojen käytöstä tutkittiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Vapaan leikin hetket analysoitiin teorialähtöisesti sosiaalisen leikin havainnointiasteikkoa (POS) hyödyntäen. Haastatteluaineisto sekä osa havainnointiaineistosta analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan kielellistä tukea tarvitsevilla lapsilla esiintyi enemmän rinnakkaisleikkiä sekä yksinleikkiä ja leikeissä korostui niiden tutkiva ja toiminnallinen luonne. Monimutkaisempia sosiaalisen leikin muotoja esiintyi harvemmin ja niitä ilmeni erityisesti tilanteissa, joissa aikuinen tai kielellisesti tyypillisesti kehittynyt lapsi oli leikkitilanteissa mukana. Toisaalta kielellisen tuen tarve ei ollut esteenä sosiaalisen leikin ilmenemiselle. Kielellistä tukea tarvitsevan lapsen vertaisvuorovaikutukseen vaikutti haastateltavien mukaan lapsen yksilölliset tekijät, aiemmat kokemukset vertaisten parissa toimimisesta sekä pedagogisen oppimisympäristön järjestelyt. Kasvattajien rooli leikissä ilmeni kielellisenä tukijana, aktiivisena osallistujana, havainnoijana sekä leikin ohjaajana. Roolien ymmärrettiin olevan vapaan leikin hetkillä vaihtelevia ja niihin vaikutti haastateltavien mukaan lapsen havaittu tuen tarve sekä lapsituntemus. Vertaisvuorovaikutuksen tukemisen keinot voitiin jakaa yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Yleisimpinä tukikeinoina hyödynnettiin viittomia, kuvakommunikaatiota sekä kielellistä mallintamista. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kielellistä tukea tarvitsevien lasten leikki on monimuotoista ja vaihtelevaa. Kielellinen tuki ei estä lapsen kykyä osallistua sosiaaliseen leikkiin ja vuorovaikutukseen, vaikka monimutkaisempien sosiaalisen leikin muotojen voidaan havaita olevan haasteellisempia. Aikuisen vapaan leikin hetkillä hyödyntämien pedagogisten keinojen avulla voidaan merkittävällä tavalla tukea vertaisvuorovaikutusta kielellistä tukea tarvitsevien ja kielellisesti tyypillisten lasten välillä.