Ammattikorkeakoulujen omistusrakenteet ovat olleet muutoksessa viime vuosina. 2010-luvulla toteutetun kansallisen ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen yhä useamman ammattikorkeakoulun omistussuhteet ovat muotoutuneet siten, että ne toimivat osana konsernirakenteita ja kaupunkiomistajien rinnalle ovat tulleet uutena merkittävänä omistajaryhmänä yliopistot.

Ammattikorkeakoulut ovat osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä, joiden osakkeenomistajilla on velvollisuuksia ja oikeuksia toteuttaa omistajaohjausta. Tämän tutkimuksen kohteena on kaupunkien ja yliopistojen harjoittama ammattikorkeakoulujen omistajaohjaus konserneissa. Konserniemon määräysvalta suhteessa tytäryhtiönä toimivaan ammattikorkeakouluun on vähän tutkittu ja heikosti tunnettu ilmiö korkeakoulujen ohjauksessa, johon tämä tutkimus pyrkii tuomaan uutta tietoa laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Tutkimus on luonteeltaan eksploratiivinen eli uutta kartoittava.

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärryksen lisääminen tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen omistajaohjauksen määritelmä sisältää omistajastrategian ja sitä käytännössä toteuttavan konserniohjauksen. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: omistajastrateginen tutkimuskysymys kohdistuu omistamisen perusteluihin ja tavoitteisiin sekä konserniohjauksen tutkimuskysymys käytössä ja tavoitteena oleviin ohjauskeinoihin.

Tutkimuksessa hyödynnetään vertailevaa asetelmaa, jossa vertailtavat omistajaryhmät muodostuvat kaupunki- ja yliopisto-omistajien otoksesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kontingenssiteoriasta ja vanhemmuusedun teoriasta. Tapausten empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2019-20, ja se koostuu haastatteluista ja kirjallisesta dokumentaatiosta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat omistajaohjauksen kuuluvan osaksi ammattikorkeakoulujen ohjauskokonaisuutta. Omistajaorganisaatiot perustelevat omistamista juridis-hallinnollisilla ja psykologis- sosiaalisilla tekijöillä. Omistajaorganisaatiot toimivat aktiivisina omistajina useissa rooleissa: strategisena ohjaajana, rakenteiden muuttajana, synergian etsijänä, tuloksellisuuden valvojana ja resurssien ohjaajana. Omistajaohjaus on luonteeltaan ammattikorkeakoulun päätöksentekoon ennakolta vaikuttamista ja konsernitasoisten suunnittelu- ja johtamisjärjestelmien toteutusta.

Tutkimuksessa havaittiin eroavaisuuksia omistajaryhmien välillä ammattikorkeakoulujen omistamisen motiiveissa ja tavoitteissa. Yliopisto-omistajat tavoittelevat kaupunkiomistajia synergisempää konsernirakennetta, jossa konserniohjaus on ulottumassa ammattikorkeakoulujen perustehtävien tuotantotapoihin, rakenteisiin ja tukipalveluihin. Yliopistot tavoittelevat konsernietua muokkaamalla konsernin sisäisiä arvoketjuja ja tavoittelemalla orgaanista kasvua. Yliopistojen omistajaohjauksen tavoitteissa on yhtäläisyyksiä korkeakoulujen fuusioille tyypillisesti asetettaviin tavoitteisiin. Kaupunkien omistajaohjaus on luonteeltaan etäisempää, ja kaupungit ovat omaksuneet kontrolloijan ja mahdollistajan roolin, jossa ei pyritä merkittävästi muuttamaan ammattikorkeakoulujen sisäisiä toimintatapoja. Kaupunkiomistajat toteuttavat omistajaohjausta kunnan elinkeinopolitiikan verkostoissa ja tavoittelevat omistamisella myönteisiä välillisiä vaikutuksia elinkeinorakenteeseen ja uudistumiseen. Aineisto osoitti omistajaryhmien edustajien näkemysten poikkeavan toisistaan sen suhteen, millä omistajan ominaisuuksilla ja konserniemon ohjausvalinoilla luodaan parhaiten lisäarvoa omistettavalle ammattikorkeakoululle.

Suosittelen, että omistajaohjaus sisällytetään itsenäisenä ohjauselementtinä ammattikorkeakoulujen ohjauksen tutkimuksellisiin tarkasteluihin sekä huomioidaan rakenteellisia muutoksia käsittelevässä korkeakoulututkimuksessa nykyistä monipuolisemmin. Aihepiiri kaipaisi syvällisempää tutkimusta siitä, miten erilaiset omistusratkaisut ovat yhteydessä ammattikorkeakoulujen profiiliin, tuloksentekokykyyn tai autonomian toteutumiseen.

Paikallisessa päätöksenteossa ja erityisesti kansallisen korkeakoulupolitiikan yhteydessä tulisi käydä avointa keskustelua korkeakoulujärjestelmän halutusta suunnasta ja eri tavoin profiloituvien ammattikorkeakoulujen kehittymisestä. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytännössä omistajaohjausta koskevan lainsäädännön kehittämiseksi ja konserniemojen ohjauksen kehittämiseksi organisaatiotasolla.