Vaarantavatko finanssiriskit kuntien itsehallinnon?

Tutkimuksessa selvitettiin kuntien finanssiriskien lajit, niiden suuruuteen vaikuttavat tekijät, riskinsietokyvyn ja finanssiriskien suuruus ja laskettiin, riskinsietokyvyn muutos, jos finanssiriskit realisoituisivat yhdellä kertaa täysimääräisesti.

Keskeisin käsite on riski. Sen yleisen tason määrityksen mukaan tavoiteltu, oletettu tai toivottu tila tai kehitys toteutuu eri tavalla kuin tavoiteltiin, toivottiin tai oletettiin. Riskien näkökulmasta keskitytään nonprofit-organisaatio kuntaan. Organisaatiomallin ja valtion ja kunnan päämies-agenttisopimuksen vuoksi kunnan pitäisi olla riskiasenteeltaan vain vähän riskiin hakeutuva.

Tutkimuksessa erotettiin staattinen finanssiriskiasema (riskinsietokyky) ja varsinaiset dynaamiset finanssiriskit. Riskinsietokyvyn määrittävät ali- tai ylijäämä, maksuvalmius ja velkaantuneisuus. Sitä muuttaa tulojen ja menojen epätasapaino, varoihin ja velkoihin kuuluvien tulojen ja menojen epätasapaino ja niiden arvonmuutokset ja esimerkiksi takausriskin toteutumisesta johtuva uusi velka tai rahavarojen muutos. Lisäksi riskinsietokykyyn vaikuttaa käyttöomaisuuden arvioidusta tai suunnitellusta tarpeesta poikkeava tarve. Jos finanssiriski toteutuessaan heikentää riskinsietokykyä, voidaan puhua yleisesti riskin toteutumisesta tai riskin toteutumisesta negatiivisesti. Kun riskinsietokyky heikkenee riittävästi, vaarantuu toimijan tulevaisuus.

Sekä riskinsietokyky että dynaamiset finanssiriskitekijät mitattiin osatekijöistänsä koostuvan summamuuttujan avulla. Näiden kahden summa osoitti, kuinka paljon riskinsietokyky muuttuisi dynaamisten finanssiriskien toteutuessa yhdellä kertaa täydellisesti.

Tilastoaineistolla tutkittiin yksittäisten finanssiriskien suuruus vuosina 1997 2006 ja niiden korreloiminen tiettyjen taustamuuttujien kanssa. Korrelaatiot olivat suhteellisen pieniä, mutta joidenkin muuttujien osalle tuli olennaisia kertymiä joihinkin finanssiriskeihin. Eniten finanssiriskien kanssa korreloivat huoltosuhde, koulutustaso ja asukasluvun muutos. Myös väestön ikärakenne vaikutti kunnan finanssiriskeihin: eläkeikäisten osuuden ollessa suuri ja sen kasvaessa finanssiriskit kasvavat.

Riskinsietokyvyn osatekijöistä pienin riskinsietokyky oli velkaantuneisuudessa. Tuloriskiin vaikuttivat eniten valtionosuudet, kunnan tulovero ja yhteisövero: nämä muodostavat jo keskenään suuren tuloriskin, noin 10 % kokonaistuloista. Menoriskit olivat noin kolmanneksen tuloriskeistä. Muista dynaamisista finanssiriskeistä suurin oli takausriski ja yksittäistapauksissa valuuttariski.

Maakunnista riskinsietokyky oli pienin Kainuussa, Lapissa ja Etelä-Savossa, suurin Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Myös dynaamiset finanssiriskit noudattivat samantapaista maakuntajakoa. Kuntatyypeistä finanssiriskit olivat pieniä esikaupunkikunnissa, suurimpia alkutuotantokunnissa. Voimakkaasti kasvavissa esikaupunkikunnissa riskinsietokyky oli heikko. Riskinsietokyky ja dynaamiset finanssiriskit käyttäytyvät kuntakoon mukaan loogisesti: mitä suurempi kunta, sen parempi riskinsietokyky ja pienemmät dynaamiset finanssiriskit. Tämä osoittaa, että esimerkiksi PARAS-hankkeella olisi parempi pyrkiä asukasluvultaan suurempiin kuntiin eikä vain uusiin hallinnollisiin organisaatioihin.

Useissa kunnissa oli pieni riskinsietokyky ja suuret dynaamiset riskit. Tässä joukossa on kriisikuntalistojen kuntia. Näihin kuntiin keskittyi niitä taustamuuttujia, joihin myös riskit keskittyivät. Kunnat myös vaikuttavat olevan väestöä luovuttavia, väestöpohjaltaan ikääntyviä kuntia, joissa tulevaisuuden odotukset ovat muutoinkin heikot.

Tutkimuksesta on myös pääteltävissä, että valtion ja kuntien välisen rahoituspohjan on vakiinnuttava tai vastaavasti niiden tehtävänjakoa on muutettava. Tämä vaikuttaa asiallisesti ottaen kuntien itsehallintoon. On kyseenalaista, kuinka kauan tietyt tuloerät pystyvät kasvamaan niin nopeasti kuin mitä ne ovat lähimenneisyydessä kasvaneet. Kuntienkin pitää sopeuttaa palvelurakennettaan vastaamaan mahdollista rahoituspohjaa ja todellista muuttuvaa tarvetta. Niiden pitää muistaa riskiasenteensa ja harkita riskin kasvattamista esimerkiksi elinkeinopoliittisissa hankkeissa.