Väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, jossa kirjailija Lassi Nummen runotuotanto on kokonaisuudessaan tarkastelun kohteena. Aineistona on 21 runokokoelmaa ja kolme yhteisnidettä.

Tutkimus keskittyy Nummen runojen puukuvastoon. Puukuvaston avulla käsitellään kaikkia Nummen tuotannon keskeisiä teemoja. Runojen puut taipuvat niin ajan kokemisen, kuoleman jäsentämisen kuin metafyysisen oivalluksen vertauksiksi. Toisinaan puu esitetään esimerkiksi inhimillisenä. Taustalla on myös tunnistettavaa puuaiheista symboliikkaa Raamatusta ja antiikin kirjallisuudesta. Nummen runoissa on kerroksellinen ja monisyinen viittausverkosto esimerkiksi taiteeseen ja mytologiaan. Poliittisten allegorioiden puut sitovat runon aiheen historialliseen viitetapahtumaan.

Väitöskirjan tavoite on selvittää, mitä eri tehtäviä puun käytöllä on runoissa ja miten puukuvasto rakentuu näihin tehtäviin sopivaksi. Näkökulmia saadaan esimerkiksi ympäristöestetiikasta, uskontotieteistä tai ajan filosofisista pohdinnoista sen mukaan, mitä puu kulloisessakin esiintymisyhteydessä kuvaa. Kielikuvien analyysillä osoitetaan merkityksenmuodostumisen keinot sekä muotoillaan tulokset tulkinnoiksi.

Keskeiset teoriat ja menetelmät liittyvät metaforisuuteen. Tutkimuksen työkaluksi hahmotellaan uusi semanttisen yhteisalueen käsite. Semanttinen yhteisalue pohjautuu metaforisissa ilmauksissa tapahtuvaan merkitysten limittymiseen ja sen kautta syntyvään mielikuvaan samankaltaisuudesta. Metodina semanttinen yhteisalue palvelee sekä puukuvaston rakenteen erittelyä että merkityksenmuodostumisen analyysia. Lisäksi sen kautta voidaan perustella temaattisia tulkintoja. Semanttisen yhteisalueen mallia on mahdollista hyödyntää laajemminkin kielikuvien tutkimisessa.