Asiasanat: tulevaisuudenkuva, tulevaisuuskasvatus, erityisoppilas, nuoruus, monimenetelmäisyys

Tässä tutkimuksessa on pyritty kuvaamaan yhdeksäsluokkalaisten erilaajuisia oppimääriä suorittavien erityisluokalla opiskelevien erityisoppilaiden tulevaisuudenkuvaa ja tulevaisuudensuunnitelmia. Tulevaisuudenkuvaa on tutkimuksessa käsitelty sen sisällön, yleissävyn, aktiivisuuden ja tulevaisuudenperspektiivin näkökulmista. Nuorten tulevaisuudenkuvia on tutkittu Suomessa jonkin verran, mutta erityisoppilaita koskevaa tutkimusta ei ole tehty. Kuvaamistehtävän lisäksi on pyritty luomaan opettajien ja ohjaajien käyttöön välineitä tulevaisuuskasvatuksen suunnittelun avuksi.

Tulevaisuudenkuva on ihmisen elämän suunnittelun taustalla vaikuttava tulevaisuudenperspektiivin sisältö. Tulevaisuudenkuva on tässä tutkimuksessa määritelty sekä osana aikaperspektiiviä että maailmankuvaa. Tutkimuksessa tulevaisuudenkuva on nähty tutkimusalueena, jossa yhdistyvät erityiskasvatuksen, psykologian, sosiologian ja tulevaisuudentutkimuksen tieteenalat.

Tutkimuksen kohderyhmän ominaisuuksista johtuen päädyttiin kvalitatiiviseen monimenetelmäiseen tutkimusotteeseen. Menetelminä käytettiin piirrosta, eläytyvää kirjoitelmaa, henkilökohtaisten projektien menetelmän tähän tutkimukseen muokattua versiota, teemahaastattelua, ennustajatehtävää sekä tulevaisuuden pelkoja ja toiveita käsittelevää tehtävää. Usean menetelmän kautta kuvattiin nuorten tulevaisuudenkuvan eri aspekteja ja niiden muodostamaa kokonaisuutta mahdollisimman monipuolisesti ja syvällisesti. Menetelmien sekä niiden käytön ja analysoinnin yksityiskohtainen raportointi perustuu niiden käyttökelpoisuuteen tulevaisuuskasvatuksen välineinä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2002 ja se muodostui 17 oppilaan vastauksista kaikkiin eri menetelmiin. Aineistoa analysoitiin ryhmittelemällä, juonitiivistelmiä laatimalla, taulukoimalla ja teemoittaisella käsittelyllä. Analyysin perusteella tulokset esitettiin menetelmäkohtaisesti, ryhmää kuvaavana kokonaisuutena ja kahden oppilaan tapauskuvauksena.

Tutkimuksen tuloksia suhteutettiin aikaisempiin tutkimuksiin, joissa tutkimusjoukkona oli ollut samanikäisiä suomalaisia nuoria, jotka olivat kuitenkin opiskelleet yleisopetuksessa. Tutkimuksen kohteena olleiden erityisoppilaiden tulevaisuudenkuva oli hyvin samanlainen kuin muilla ikäisillään monessa suhteessa. Tulevaisuudenkuvan kahtiajakautuneisuus, oman tulevaisuuden positiivisuus ja ympäristön tulevaisuuden negatiivisuus, näkyi myös tässä tutkimuksessa. Samoin tulevaisuudenkuvan aktiivisuutta ja perspektiivin pituutta koskevat tulokset olivat aikaisempien tutkimusten tulosten suuntaisia. Tulevaisuudenkuvan epärealistisuus ja kahtiajakautuneisuus tuovat esiin ohjauksen ja tulevaisuuskasvatuksen tarpeellisuuden korostumisen niin erityisoppilailla kuin nuorilla yleensäkin. Jatkotutkimuksen mielenkiintoiseksi aiheeksi jää mm, onko erityisoppilaan tulevaisuudenkuva epärealistisempi kuin yleisopetuksessa opiskelevan nuoren ja mitä seurauksia tietynlaisella tulevaisuudenkuvalla on nuoren valintoihin ja elämänkulkuun.