Tutkimuksessa syntetisoidaan tietoa julkisen sektorin taloudellisen arvioinnin teoreettisista ja empiirisistä ominaispiirteistä, kehityksestä ja vuorovaikutuksesta. Tutkimuksessa sovelletaan meta-analyyttistä lähestymistapaa. Sekä teoreettisia että empiirisiä ominaispiirteitä analysoitaessa kiinnitetään huomiota erityisesti taloudellisessa arvioinnissa esiintyvien ns. laskentaongelmien ratkaisuihin. Tunnettuja laskentaongelmatyyppejä ovat mm. laajuus-, mittaus- sekä arvostusongelma. Miten näitä laskentaongelmia on käsitelty ja miten niihin on haettu ratkaisua sekä taloudellisen arvioinnin teoriassa että empiriassa? Eli mitkä ovat taloudellisen arvioinnin sekä teoreettiset että empiiriset ominaispiirteet, miten ne ovat kehittyneet ja miten sekä taloudellisen arvioinnin teoria ja empiria ovat olleet vuorovaikutuksessa keskenään?

Empiirinen aineisto koostuu suomalaisista terveydenhuollon taloudellisista arviointitutkimuksista (69 kpl), joista on tavoitteena syntetisoida tietoa littyen em. laskentaongelmatyyppeihin.

Laajuusongelman ratkaisussa painottui yleisteoreettisella kehityskaudella 1970-luvulla tuotannonmenetysten ja resurssikustannussäästöjen mittaaminen. Terveysvaikutusten mittaamisesta tuli teoreettisesti spesifioituneella kehityskaudella eli 1980-luvulla uusi laajuusongelmallinen ratkaisu. Metodologisen orientaation kehitysvaiheessa 1990-luvulla kehittyivät niin sanotut elämänlaatumittarit, joiden avulla mittattiin terveyden määrää tai toisin sanoen terveydessä vallitsevaa niukkuutta. Tiivitetysti, suomalaisissa terveydenhuollon taloudellisissa arvioinneissa sovelletut laskentamallit sekä laajuus-, mittaus- ja arvostusongelmien käsittely on ollut kussakin kehitysvaiheessa teorianmukaista. Empiirisiä muutoksia on toki tapahtunut, mutta myös ne ovat olleet yhteneväisiä teoreettisessa käsittelyssä tapahtuneiden muutosten kanssa.

Asiasanat: Taloudellinen arviointi, terveydenhuolto, laskentaongelma, kustannus-hyötyanalyysi, kustannus-vaikuttavuusanalyysi ja kustannus-utiliteettianalyysi.