Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityistä tukea tarvitsevien lasten kuntoutusketjun lenkkien pitävyyttä. Tutkittavina lenkkeinä olivat: erityisen tuen tarpeen varhainen toteaminen, varhaiskuntoutuksen aloittaminen, yhteistyö vanhempien kanssa, erityistason tutkimuksiin pääseminen, tiedonkulku kuntoutuksessa mukana olevien tahojen kesken, kuntoutussuunnitelman tekeminen ja seuranta sekä asianmukaisten palvelujen saaminen

Tutkimusoletuksena oli, etteivät erityistukea tarvitsevat lapset saa tarvitsemiansa erityispalveluita – hoitoa ja kuntoutusta – koska erityispalvelut ovat fragmentoituneita, puutteellisia ja riittämättömästi koordinoituja.

Tutkimus toteutettiin siten, että erityistä tukea tarvitsevien alle kouluikäisten lasten (3 – 6 –vuotiaat) vanhemmille tehtiin palvelutyytyväisyyskysely, jossa he arvioivat kuntoutusketjun toimivuutta omien lastensa kohdalla. Tutkimus toteutettiin neljässä kunnassa / kaupungissa Etelä-Pohjanmaan ja Suupohjan alueella Ilmajoella, Jalasjärvellä, Kauhajoella ja Kurikassa. Vastauksia kertyi 46 kpl (32,8 %).

Pääosin vanhemmat pitivät erityistä tukea tarvitsevan lapsensa kuntoutusketjua kestävänä ja luotettavana. Kuntoutusketjun erityisen heikkoa lenkkiä ei löytynyt. Jonkin asteista haurautta voitiin havaita erityistason tutkimuksiin pääsyn ja asianmukaisten palvelujen kohdalla. Lisäksi vanhemmat kokivat myös, että heidän lapsillaan oli enemmän tuen tarvetta, kuin mitä heille oli tarjottu. Esille nousivat keskittymisen pulmiin, ryhmään sopeutumisen ongelmiin sekä kehityksen ja oppimisen pulmiin liittyvät tuen tarpeet.

Vapaissa vastauksissa tuotiin voimakkaasti esiin, että apua saadakseen täytyy itse olla hyvin aktiivinen. Vanhemmat olivat herkkiä erityisesti syyllisyyden ja avuttomuuden kokemiselle silloin, kun oman erityistä tukea tarvitsevan lapsen asiaa käsitellään ensimmäisiä kertoja. Siksi onkin tärkeää kuntoutusketjun eri vaiheissa tukea ja vahvistaa vanhemmuuden kokemista myönteisenä ja vanhempien kasvatustyötä arvostavana kuntouttajien ja vanhempien vuorovaikutustilanteissa.

AVAINSANAT: erityistä tukea tarvitsevat lapset, kuntoutus, hoitopolut