Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on analysoida valtioiden harjoittamaa väkivaltaa. Työn tarkoituksena on ensinnäkin arvioida, voidaanko valtiota ylipäätään pitää terrorismin suorittajana vai tulisiko terrorismi-termi jättää kuvaamaan vain ei-valtiollisten toimijoiden harjoittamaa väkivaltaa. Toiseksi työn tarkoituksena on analysoida, miten valtioterrorismi eroaa muista valtion harjoittaman väkivallan muodoista. Työn varsinaisessa analyysissa arvioidaan Ferdinand Marcosin presidenttikautta vuosina 1965­1986 George A. Lopezin viisiportaisen kaavion avulla.

Työn teoreettisena lähtökohtana on Max Weberin määritelmä valtiosta, jossa valtio nähdään ihmisyhteisönä, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallankäytön legitiimiä monopolia tietyllä maantieteellisellä alueella. Valtiot kuitenkin yleisesti käyttävät väärin oikeuttaan väkivallan monopoliin. Valtion viralliset agentit ja valtioon nähden puoli-itsenäiset organisaatiot ovat harjoittaneet väkivaltaa ei-valtiollisten toimijoiden tavoin, jolloin niiden harjoittamaa väkivaltaa on arvioitava samoin kriteerein. Väkivallanteon suorittajan tarkoitusperät ja motiivit sekä teon laajempi konteksti ovat suorittajan identiteettiin verrattuna oikeudenmukaisempia ulottuvuuksia arvioitaessa sitä, kuuluuko jokin väkivallanteko terrorismi-käsitteen alle.

Valtioterrorismille on ominaista luonnollisesti se, että väkivallan suorittaja on jollain tapaa yhteyksissä valtio-organisaatioon. Valtioterrorismissa tarkoituksena on vaikuttaa välittömiä uhreja laajempaan ihmisryhmään. Terrorismin kohdalla yleisö on usein varsinaisia uhreja tärkeämpi kohde. Valtioterrorismi luo pelkoa. Vaikka legitiimikin väkivallan monopoli perustuu pelkoon, rangaistusten pelkoon, niin valtioterrorismin synnyttämä pelko on erilaista. Valtioterrorismin kohdalla viattomuus on irrelevanttia, kuka tahansa saattaa joutua valtion organisoimien väkivallantekojen kohteeksi.

George A. Lopezin kaavio osoittautui systemaattiseksi ja analyyttiseksi välineeksi valtioterrorismin analysoimisessa. Kaaviossa on viisi ulottuvuutta: valtioterrorismia edeltävä poliittinen ilmasto, ideologia, valtioterrorismin luonne, tukimekanismit sekä valtioterrorismin seuraukset. Kaavion käsittelyyn pyrin tuomaan lisäarvoa nostamalla esiin kaaviota tukevia esimerkkejä.

Kaaviota seuraten ja useiden ihmisoikeus- ja asianajajajärjestöjen raportteja aineistona käyttäen osoittautui, että valtioterrori oli Filippiineillä Ferdinand Marcosin aikana pitkälle institutionalisoitua ja laajalle yhteiskuntaan levinnyttä. Valtion harjoittama väkivalta kohdistui aseistautuneiden muslimi- ja kommunistisissien lisäksi tavalliseen kansaan ja synnytti Filippiineille pelon ilmapiirin. Terrori koostui kidutuksista, laittomista teloituksista ja kokonaisten kylien pakkosiirroista. Marcosin luoma lainsäädäntö oli jo itsessään terroristinen, eivätkä juridiset instituutiot olleet autonomisia toimijoita. Hämmentävää Marcosin kohdalla oli hänen poikkeuksellisen lämpimät välinsä Yhdysvaltojen poliittiseen johtoon. Yhdysvallat tuki Marcosin hallintoa niin sotilaallisesti, poliittisesti kuin taloudellisestikin huolimatta Yhdysvaltojen poliittisen johdon tiedossa olleista vakavista ihmisoikeusrikoksista.

Asiasanat: valtioterrorismi, väkivalta, Ferdinand E. Marcos, Filippiinit