Fenomenografinen tutkimukseni ammattikorkeakouluopettajan ammattikuva kohdistuu Vantaan va. ammattikorkeakoulun opettajiin. Aineistoni muodostuu 11 opettajan kirjoittamasta esseestä (ammatillinen opettaja) sekä viidestä haastattelusta. Haastattelun runko on muodostunut lukemieni esseiden pohjalta. Tutkimukseni 16 ammattikorkeakouluopettajaa opiskelee ammattikasvatuspainotteisessa lisensiaatti- ja tohtorikoulutusohjelmassa päivätyön ohessa. He työskentelevät viidessä Vantaan ammattikorkeakoulun oppilaitoksessa, Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksessa, Tikkurilan ammattioppilaitoksessa, Vantaan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, Vantaan terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja Vantaan sosiaalialan oppilaitoksessa.Tutkimukseni teoreettinen kehys muodostuu ammatilliselle sosialisaatiokäsitteelle ja symboliselle interaktionismille. Tässä prosessissa yksilö on vuorovaikutuksessa instituution tai yhteisön kanssa, ei pelkkä sopeutuja. Samansuuntainen suhde on myös ammattikorkeakouluopettajalla ammattikorkeakouluun. Ammatillisesta sosialisaatiosta nousee itse nimeämäni kolmikantakäsite, ammattirooli, toimintaideologia ja koulutusideologia. Näillä käsitteillä haravoin aineistoni ja muodostin ammattikuvan.Ammattikorkeakouluopettajan ammattirooli muodostui ohjaavasta opettajan olemuksesta. Vuorovaikutussuhde oli tärkeä opettajan ja opiskelijan välillä. Opettaja oli oppimisen ohjaaja, ammatillisen kasvuprosessin ja tiedon luokse ohjaaja. Henkilökohtaisten opetussuunnitelmien laatija yhdessä opiskelijan kanssa. Opettaja oli myös suunnittelija ja kehittelijä. Erityisesti opetussuunnitelmien laatijan rooli korostui. Opettaja oli linkki koulutuksen, työelämän ja tiedekorkeakoulujen välillä.Ammattikorkeakouluopettajan toimintaideologiaan kuului verkostojen rakentaminen yhteisin projektein koulutuksen ja työelämän välille. Opettajat olivat työssään yhdessäoppijoita eri projekteissa ja vuorovaikutussuhteiden rakentajia opiskelijoiden ja työelämän kanssa. Opettajan toimintaa ohjasi teoreettiset tiedot, jotka rakentuivat oman tutkinnon ja substanssialueen hallintaan, sekä käytännön tietotaitoihin, jotka pohjautuivat opettajan vankkoihin aikaisempiin työelämäkokemuksiin. Puutteina toimintaideologiassa nähtiin opetustyön suunnittelun ja toteutuksen hetkellisyys: pitkäjänteisyys puuttui. Kasautuva paperityö ja suuret opiskelijaryhmät estivät ohjauksellisuuden syntyä ja tekivät opettajasta luennoitsijan.Koulutusideologia pohjautui opettajien omiin oppimiskäsityksiin. Ne muodostuivat aikaisemmista elämänkokemuksista ja vahvasta motivaatiosta kehittää itseään. Haluttiin näyttää, ettei ikä ollut esteenä kehittyä ja oppia. Kehittämiskohteita nähtiin niin ammatillisella kuin teoreettisellakin puolella, opetustyössä opetusmenetelmiin, lopputyöohjauksiin, oppilasarviointeihin, opetussuunnitelmien laadintaan ja työelämäprojektien vetoihin nähtiin tarvittavan pikaista ohjausta ja koulutusta.Ammattikorkeakouluopettajat sitoutuivat oman itsensä kehittämiseen ja ammattikorkeakoulutuksen kehittämiseen selkeästi. Yhtä selkeästi he toivat esiin liian tiukan työtahdin, uusien vaatimuksien stressaavuuden ja omien opiskeluprojektien luoman paineen. Selvää väsymistä oli havaittavissa. Ammattikorkeakouluopettajan ammattikuva on vahvasti sidoksissa kehittyvään ammattikorkeakouluun. Ammattikuva oli rakentumassa, uutta olemusta haettiin. Ammattikuva koettiin profiloituvan yhdessä kehittyvän ammattikorkeakoulun kanssa.Asiasanat: ammattikorkeakoulut - opettajat, opettajat - ammattikuva