Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kokemuksia tunnekasvatus-interventiosta, joka tehtiin erääseen kuudenteen luokkaan. Interventio oli lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävä ja tunnetaitoja parantava Friends-ohjelma, joka toteutettiin keväällä 2010. Tutkimuksen tekijät toimivat ohjelman vetäjinä ja samalla tutkijoina. Tarkoituksena oli selvittää oppilaiden, luokan opettajan ja ohjaajien kokemuksia interventiosta. Friends on erityisesti masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta ennaltaehkäisevä tunneohjelma, mutta tässä tutkimuksessa käsittelemme kokemusten lisäksi oppilaiden ajatuksia tunteista puhumisesta ja niiden näyttämisestä, emmekä tarkastele masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Tutkimukseen osallistui 24 oppilasta, joista tyttöjä 16 ja poikia 8.

Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena. Toimintatutkimus valittiin tähän tutkimukseen, koska sen käytänteet koettiin sopivan siihen hyvin. Tarkoituksena oli saada uutta tietoa tutkimuksen kohteena olevasta Friends-ohjelmasta ja ymmärtää sen aikana tapahtuvaa sekä koostaa saaduista kokemuksista tutkimusraportti. Toimintatutkimuksessa oleellista on muun muassa joustavuus ja erilaisten aineistonkeruumenetelmien käyttö, mikä tutkimuksessamme toteutui kaiken tuntien aikana tapahtuvan monipuolisena hyödyntämisenä. Tutkimusaineisto koostui lasten, luokan opettajan ja ohjaajien havaintopäiväkirjoista, lasten työkirjoista sekä avoimista kyselylomakkeista, jotka teetettiin kaikilla oppilailla sekä erillisestä opettajan kyselylomakkeesta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysi-menetelmän mukaan.

Tutkimustulokset osoittivat, että projekti koettiin kokonaisuudessaan positiivisesti. Poikien ja tyttöjen välillä oli kuitenkin läpi tulosten suuria eroja. Positiivisuus oli vahvempaa tyttöjen kuin poikien kohdalla. Intervention alku koettiin tasaisen hyvin. Alun jälkeen molempien sukupuolten negatiivisuus lisääntyi, mutta tyttöjen hyvä suhtautuminen oli vallitsevampaa. Pojat ajattelivat negatiivisesti tehtävistä, jotka koettiin muun muassa toistuviksi. Myös tytöt määrittelivät toiston häiritsevän tunteja. Ohjelma on suunnattu 4.-5. luokkalaisille, ja ohjelman suositusten mukaan 6.luokkalaiset ovat kohderyhmän ylärajalla. Tämä saattoi olla syy toiston kokemiseen ärsyttäväksi. Monet Friends-ohjelman sisällöistä saavutettiin hyvin, ja niiden koettiin olevan hyödyksi monella tapaa. Muutamat Friends-ohjelman sisällöt sisäistettiin niin tyttöjen kuin poikien osalta erityisen hyvin, sillä ne esiintyivät useissa päiväkirjamerkinnöissä sekä kyselyjen vastauksissa. Opettaja ja ohjaajat kokivat intervention myös positiivisesti. Opettaja ajatteli sen sopivan hyvin kuudesluokkalaisen kehitystasolle ja hän piti ohjelman sisältöjä hyvin ajankohtaisina. Ohjaajille ohjelman vetäminen oli uutta ja se toi paljon hyviä kokemuksia. Ohjelman aikana luokan osallistuminen koettiin oleelliseksi osaksi onnistumista. Opettajien päiväkirjamerkinnöissä painottuivat huomiot pojista, joille tunteista puhuminen oli vaikeampaa kuin tytöille. Lisäksi poikia ohjattiin tuntien aikana huomattavasti enemmän kuin tyttöjä, sillä tytöt suoriutuivat tehtävistä itsenäisesti. Itsenäisyys johti siihen, että tytöt jäivät vähemmälle huomiolle.

Tutkimuksessa oli myös tarkoitus tuottaa kehitysehdotuksia, joita ohjelman läpikäynti nostaa esille. Kehitysehdotukset ohjaajien osalta liittyvät ohjelman konkreettisen vetämiseen, tuntien kestoon, ohjelmassa käytettyjen tiettyjen käsitteiden tarkentamiseen sekä kohderyhmän valitsemiseen. Luokan opettaja puolestaan määritteli kehityskohdiksi ohjelman toistuvat tehtävät, ja niiden muuttamisen. Lapsien kohdalla esiin nousi se, että ohjelman tehtävät koettiin tylsiksi ja toistuviksi. Tämä saattaa antaa viitteitä siitä, että kuudesluokkalaiset ovat hieman liian vanhoja kohderyhmäksi, joten tehtävät tuntuivat epäsopivilta.

Asiasanat:tunteet, tunneäly, tunnekasvatus, itsetunto, empatia, Friends-ohjelma, toimintatutkimus