Tämän tutkimuksen kohteena on Lintulan Pyhän Kolminaisuuden Luostari. Lintulan luostari on ortodoksinen nunnaluostari, ja merkittävä ortodoksisen kulttuurin keskus ja pyhiinvaelluskohde. Aineiston keruuhetkellä, kesällä 2009, Lintula oli 13 kilvoittelijasisaren koti. Lintula on autonominen yhteisö ja taloudellisesti omavarainen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää etnografisen lähestymistavan avulla, miten Lintulan yhteisöelämä rakentuu, muodostaa monipuolinen kuvaus tämän yhteisön elämästä, sekä lisätä ymmärrystä suomalaisesta uskontoelämästä. Tutkimuksen tärkeimmät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset viitekehykset ovat suomalainen uskontoelämä ja ortodoksinen yhteisö. Aineiston analyysissa tukeudutaan pääasiassa Anthony Cohenin ja Clifford Geertzin symboleita ja yhteisön symbolista rakentumista koskeviin teorioihin. Lintulan yhteisön uskontoulottuvuuden tarkastelussa apuna käytetään erityisesti Émile Durkheimin uskontoelämää koskevaa teoriaa. Aineisto on kerätty etnografisen kenttätyön avulla. Kenttätyössä keskeisimmät tavat kerätä aineistoa olivat tutkijan osallistuva havainnointi sekä yhteisön jäsenten, eli sisarten, sekä yhteisössä talkootyössä vierailevien maallikkojen haastatteleminen. Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että Lintulan yhteisö ja yhteisön toiminta saavat merkityksensä hengellisen kilvoittelun kautta. Yhteisöelämä rakentuu siten, että se tukisi mahdollisimman hyvin sisarten hengellistä kilvoittelua. Tällä tavoitteella on monia haasteita, kuten tasapainon säilyttäminen yhteisön avoimuuden ja eristäytyneisyyden välillä. Myös kilvoittelijoiden lukumäärän pienuus on haaste. Avoimuus ympäröivään yhteiskuntaan on eduksi Lintulalle, sillä tiedon lisääntyminen Lintulan elämästä voi lisätä ihmisten kiinnostusta luostarikilvoittelua kohtaan, ja näin turvata luostarin jatkuvuuden.

Asiasanat:sosiaaliantropologia, etnografia, yhteisöt, luostarit, Lintulan luostari -- Heinävesi, ortodoksisuus, nunnat, symbolit, rituaalit