Työni aiheena on suomalaisen tangon ilmiö ensisijaisesti tamperelaisessa seu­ratanssikulttuurissa. Keskeisenä tutkimusongelmana on suomalaisuuden esiin­tyminen lavatangossa. Kuinka suomalaisuus koetaan tangossa ja miten tämä kokemus on mahdollisesti rakennettu? Mikä lavatangossa kiehtoo suomalaisia tanssijoita? Olen kiinnostunut niistä tavoista, teoista ja kokemuksista, joiden avulla lavatango on saavuttanut kulttuurisen voimahahmon aseman Suomessa.

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee lavatangoa sosiaalisen tanssikulttuurin ilmiönä Tampereella ja kansallisessa kontekstissa peilaten sitä tangon argentiinalaisiin juuriin. Etnografisen tutkielmani aineisto koostuu tekemistäni tanssijahaastatte­luista, Tampereen Tanssien järjestämien Konsun tanssien tanssi-iltojen koke­muksista ja havainnoista, lavatangoon liittyvistä muista havainnoista kenttätyöni ajalta sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisesta aineistosta. Työni teoreettinen viite­kehys kietoutuu jälkikoloniaalisen teorian ympärille sekä sen kautta tulkittuun kansan rakentamiseen.

Pro Gradu -tutkielmani tuloksena on pohdiskeleva etnografinen raportti Tampe­reella syksyllä 2010 ja keväällä 2011 koetusta ja havainnoidusta lavatangosta. Lavatangokulttuuri Tampereella on hyvin monimuotoista ja hyvin elävää. Kon­sussa tanssituissa tangoissa on olemassa kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mitä kaikki tangon tanssijat tuntuvat siltä hakevan. Heidän välillään näkyy tun­netta ja musiikissa elämistä. Tangoon rakennettu eksoottisuus viehättävät suo­malaisia tangon tanssijoita. Lavatango nykypäivänä koetaan erittäin suomalai­seksi ja omaksi, eikä siinä koeta vieraan kulttuurin eksoottisuutta, vaan ennem­minkin oman kulttuurin eksoottiseksi julistamista.