Tässä tutkimuksessa käsittelen Saksan liittotasavallan politiikkaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden alueella. Aikarajauksena on väli Helsingin vuoden 1975 Etyk-huippukokouksesta Belgradin maaliskuussa 1978 päättyneeseen seurantakokoukseen. Ensiksi Helsingin jälkeen palattiin kahdenvälisen diplomatian aikaan ja käytiin tunnusteluja DDR:n ja muiden Varsovan liiton maiden kanssa Etykin päätösten toimeenpanoon liittyen. Vuonna 1977 painopiste palautui takaisin monenkeskiseen diplomatiaan Belgradin seurantakokouksessa ja siihen valmistauduttaessa yhteistyössä Euroopan yhteisö- ja Nato-maiden kanssa. Tutkimukseni päälähteinä käytän Saksan liittotasavallan ulkoasiainministeriön asiakirjoja.

Tutkimuksessani erottelen Bonnin liittohallitukselle keskeiset Etykin inhimillisen ulottuvuuden osa-alueet ja tarkastelen, kuinka niiden toimeenpanoa niin kahdenvälisesti Varsovan liiton maiden kanssa kuin monenkeskisesti Belgradin seurantakokouksessa pyrittiin edistämään. Bonnin Etyk-politiikasta erottuu sekä idänpoliittinen että vahvasti länsiyhteistyöhön kytkeytyvä ulottuvuus. Bonnilla olikin paljon vaikutusvaltaa lännen yhteisen Etyk-politiikan määrittelyssä, mikä näkyi Belgradiin valmistauduttaessa. Johtuen liennytyspoliittista näkemyseroista liittohallituksen ja opposition välillä sekä Euroopan kahtiajaosta kärsivien saksalaisten korkeista odotuksista liennytystä kohtaan oli Etyk-politiikalla myös vahva sisäpoliittinen ulottuvuus. Siksi julkisuuteen suunnattu retoriikka saattoi olla jotain muuta kuin, mitä ulkoasiainministeriössä tosiasiassa suunniteltiin.

Laajemmassa asiayhteydessä pohdin kuinka Bonnin Etyk-politiikka oli yhteensopiva Willy Brandtin kaudelta peräisin oleviin idänpoliittisiin strategioihin, joilla pitkällä aikavälillä tavoiteltiin Euroopan ja Saksan kahtiajaon päättymistä. Tätä pohdin myös osana keskustelua siitä, oliko liennytys staattiseksi vai dynaamiseksi tarkoitettu prosessi: Tavoiteltiinko ylipäänsä muutosta, millaista muutosta tavoiteltiin ja millä aikavälillä? Helsingin päätösasiakirjassa liennytyksen dynaamiset ja staattiset osa-alueet olivat vielä olleet tasapainossa.

Tutkimuksessani osoitan, kuinka Helsingin päätösasiakirja, ja eritoten sen kolmas kori, sopi hyvin Bonnin liittohallituksen idänpoliittisiin tavoitteisiin. Sen avulla voitiin edistää muun muassa ihmiskontakteja, ihmisoikeuksia ja tiedonvälitystä idän ja lännen välillä. Kaikki Etykin 35 osanottajamaata, mukaan lukien Neuvostoliitto, DDR ja Puola, olivat sitoutuneet noudattamaan päätösasiakirjaan kirjattuja päätöksiä esimerkiksi matkustamiseen oikeuttavista asiakirjoista perittävien maksujen kohtuullistamiseen, perheidenyhdistämiseen tähtäävien hakemusten mahdollisimman joutuisaan käsittelyyn tai matkustusluvanhakijoiden syrjintäkieltoon liittyen. Nämä olivat tekijöitä, jotka 1970-luvun puolivälissä rajoittivat Bonnille keskeisten ihmiskontaktien kehittymistä idän ja lännen sekä erityisesti kahden Saksan välillä. Ihmisten vapaamman liikkuvuuden edistäminen oli Euroopan kahtiajaosta monella eri tapaa kärsineelle Saksan liittotasavallalle tärkeä tavoite sekä kahdenvälisissä idänsuhteissa että monenkeskisessä Etyk-prosessissa.

Etyk-prosessin dynaaminen vaikutus alkoi korostua pian Helsingin kokouksen jälkeen idän ihmisoikeus- ja toisinajattelija-aktivistien vaatiessa Helsingin päätösasiakirjan ihmisoikeusperiaatteen kunnioittamista. Ihmisoikeudet nousivat ennen syksyllä 1977 alkanutta Belgradin seurantakokousta liennytyksen ja julkisen mielipiteen valokeilaan. Belgradin seurantakokouksessa konkretisoituikin Yhdysvaltain presidentti Carterin vastakkainasetteluja kaihtamattoman ihmisoikeuspolitiikan sekä Bonnin liittohallituksen maltillisen ja kolmannen korin ihmiskontaktien ensisijaisuutta painottavan linjan erot. Bonn joutui ihmisoikeuksien korostumisen seurauksena Belgradin seurantakokouksessa sisäpolitiikan, idänpolitiikan ja länsiyhteistyön aiheuttamien vaatimusten ristipaineeseen.

Liittokansleri Schmidtin näkemyksen mukaan ihmisoikeuksia ei tullut käyttää hallitusten horjuttamiseen vaan tavallisten kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. Bonn olikin Helsingin jälkeen vaikuttanut siihen, että yli sata tuhatta itäeurooppalaista oli saavuttanut täydet ihmisoikeudet. Näitä olivat muun muassa Neuvostoliitosta, DDR:stä ja Puolasta perheidenyhdistämisten turvin Liittotasavaltaan muuttaneet.

Tutkimuksessani osoitan, kuinka rautaesiripun toisistaan erottamien perheenjäsenten yhteensaattaminen, matkustusmahdollisuuksien ja tiedonvälityksien kehittäminen sekä kansalaisten tasolla tapahtuvan rajat ylittävän yhteistyön lisääntyminen Etykin kolmannen korin mukaisesti merkitsivät Bonnin pitkän tähtäimen suunnitelmissa pysyvämpää rauhantilaa sekä itää ja länttä erottavan kuilun madaltumista. Nämä kolmannen korin osa-alueet palvelivat hyvin Bonnin ulkopolitiikan pitkän aikavälin tavoitetta saavuttaa sellainen rauhantila, jossa Saksan kansa saattoi jälleen saavuttaa yhtenäisyytensä.

Etyk-politiikka inhimillisen ulottuvuuden alueella vaati Bonnin liittohallitukselta tasapainoilua: Tarvittiin liennytyksen jatkuvuutta, ennustettavissa olevaa kehitystä, vastavuoroisuutta, stabiliteettia, sekä tavallisten kansalaisten eduksi koituvia konkreettisia päätöksiä sisäpoliittisen tuen saavuttamiseksi. Pidemmällä aikavälillä Bonn tavoitteli muutosta jatkuvuuden kautta ja uudistuksia suhteiden stabilisoitumisen kautta. Pitkälti tästä johtuen Bonnin Etyk-politiikassa korostuivat vahvasti myös jatkuvuuden ja pysyvyyden elementit. Vain liennytyskehityksen jatkuvuuden varmistamalla voitiin tulevaisuudessa saavuttaa pysyvä rauhantila, jossa muutos ja Saksojen jälleenyhdistyminen olivat mahdollisia.

Asiasanat:kylmä sota, kansainväliset suhteet, ihmisoikeudet, diplomatia, liennytys, Saksan liittotasavalta, 1970-luku