Vuonna 2003 alkanut valtion tuottavuusohjelma aiheutti julkisuuteen asti levinneen kiistan. Vaikka ohjelman julkilausuttu tavoite oli parantaa julkisen sektorin tuottavuutta, ohjelmaa arvioinut Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) katsoi, että kyseessä on puhdas valtionhallinnon leikkausohjelma. Ohjelman toimeenpanosta vastaavan valtiovarainministeriön (VM) mukaan tuottavuusohjelma on osa valtionhallinnon normaalia kehittämistoimintaa ja syytökset ovat turhia. Julkisessa kiistassa ei ole käsitelty kun tuottavuuskysymystä, mutta VTV:n tarkastuskertomukset ja VM:n dokumentit paljastavat, että ohjelman taustalla on enemmän poliittinen tahtotila kuin tutkimustietoon perustuva valtionhallinnon kehittämishanke.

Tutkielmassa tarkastellaan tuottavuusohjelmaa osana suomalaisen valtionhallinnon, julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion muutosta. Tämän muutoksen keskeiset perusteet on omaksuttu OECD:n kaltaisista transnationaaleista asiantuntijaorganisaatioista. Tuottavuusohjelman perusteet ja sen aiheuttamat toimenpiteet viittaavat uusliberalismiksi nimitettyyn poliittis-taloudelliseen oppiin, jonka yksi variaatio – uuden julkisjohtamisen oppi – toimii useassa maassa julkishallinnollisen muutoksen taustalla. Sen mukaan yksityisen taloudenpidon periaatteilla järjestetyt julkiset organisaatiot ovat toiminnoissaan tehokkaimpia. Argumentti perustuu vahvoihin oletuksiin ja kiistanalaiseen tutkimustietoon.

Ohjelman tiimoilta on raportoitu monia sille annettujen perusteiden ja käytännön toimenpiteiden ristiriitoja. Vähentämistavoitteet saneltiin hallinnonaloille. Monet yksiköt raportoivat työtaakkojen kohtuutonta kasvua, palvelutason heikkenemistä ja vaikeuksia hoitaa tehtäviä. Ongelmista huolimatta VM kiinnitti huomiota vain vähennystavoitteiden toteutumiseen. Toisaalta, esimerkiksi ulkoistamiset laskettiin kategorisesti tuottavuustoimenpiteiksi, vaikka ne saattoivat kasvattaa palvelujen järjestämisen kokonaiskustannuksia. Oikeusministeriön hallinnonalalla muutettiin jopa lainsäädäntöä, jotta tuottavuustavoitteisiin päästäisiin. Näillä muutoksilla on ollut yhteiskuntaan kohdistuvia odottamattomia seurauksia, joita ohjelman tiimoilta ei ole raportoitu. Merkittävimpiä näistä ovat rajavalvonnan heikkenemisen aiheuttama ammattirikollisuuden lisääntyminen ja siitä seuraavat lieveilmiöt, sekä useiden julkisten palveluiden kehittämisen pysähtyminen. Pitkällä aikavälillä nämä vaikutukset palautuvat yhteiskuntaan erilaisina kustannuksina.

Tuottavuusohjelma on muuttanut myös julkishallinnon rakenteita. Tuottavuustoimenpiteiden seurauksena eri hallinnonalat ovat olleet pakotettuja arvioimaan kokonaistoimintaansa uudelleen ja keskittämään voimavaransa pelkkiin perustehtäviin. Ohjelman julkilausumattomana tavoitteena vaikuttaisikin olevan hyvinvointivaltion rakenteiden muuttaminen kohti kapeampaa oikeusvaltiomallia, jossa tuotetaan julkisesti vain lainsäädäntöön ja prosessien hoitoon liittyvät tehtävät.

Asiasanat: valtion tuottavuusohjelma, julkishallinto, uusliberalismi, uusi julkisjohtaminen