Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on löytää lasten ja nuorten erilaisia käsityksiä rukouksesta. Kohdejoukkona on peruskoulun kolmas-, kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset. Tutkimuksessa etsitään lasten ja nuorten erilaisia rukouskäsityksiä, erilaisia rukoustilanteita, rukousaiheita ja oppilaiden mielipiteitä koulun jokapäiväisistä rukoustilanteista. Tutkimusote on fenomenografinen, mikä sopii erityisesti erilaisten käsitysten tutkimiseen.Tutkimusaineiston hankinnassa oli kaksi osaa. Ensimmäisessä vaiheessa oppilaat kirjoittivat äidinkielen tunnilla aineen aiheesta "Minä rukoilen". Aineenkirjoittajia oli yhteensä 116, joista kolmasluokkalaisia oli 38, kuudesluokkalaisia 46 ja yhdeksäsluokkalaisia 32. Toisena vaiheena oli teemahaastattelu, johon oppilaat valittiin aineiden sisällön perusteella. Jokaiselta luokka-asteelta haastatteluun valittiin kahdeksan oppilasta. Haastatteluja suoritettiin yhteensä siis 24. Haastatteluun pyrittiin valitsemaan mahdollisimman erilaisia oppilaita. Aineistosta etsittiin erilaisia rukouskäsityksiä, rukoustilanteita ja rukousaiheita ja näistä muodostettiin kategorioita, jotka luokiteltiin hierarkisesti.Tutkimus osoitti, että jo nuorilla koululaisilla on oma persoonallinen käsityksensä rukouksesta. Kaikilla haastatelluilla oppilailla oli oma ja erilainen rukouskäsitys. Käsitykset olivat eri tasoisia eri luokka-asteilla ja niiden kehitystä voitiin tarkastella James W. Fowlerin uskon kehitysteorian mukaan. Erilaiset rukoustilanteet taas tulivat sitä moninaisimmiksi ja henkilökohtaisemmiksi mitä vanhemmista oppilaista oli kysymys. Rukoustilanteina painottuivat eniten kategoriat "Rukoilen koulussa" ja "Rukoilen, kun on huolia elämässä". Rukousaiheista mainittiin useimmin kiitosaiheet ja altruistiset aiheet. Myös erilaiset pyyntörukoukset painottuivat rukousaiheissa kaikilla luokka-asteilla. Koulun rukoustilanteista eri ikäiset oppilaat kertoivat hyvin erilaisia mielipiteitä. Vain vajaat puolet kaikista haastatelluista kertoi positiivisen kokemuksen koulun rukoustilanteista. Negatiiviset ja varaukselliset mielipiteet niistä lisääntyivät, kun oppilaat tulivat vanhemmiksi. Ainoastaan yksi yhdeksäsluokkalainen kertoi enää positiivisen kokemuksen koulun rukoustilanteista.Tutkimuksen perusteella voidaan huomata, kuinka monenlaisia käsityksiä oppilailla on rukouksesta. Näiden rukouskäsitysten kehittymistä voidaan seurata jonkin yleisen uskon kehitysteorian mukaan. Tuloksista voidaan myös päätellä, että oppilaat ovat avoimen kiinnostuneita rukouksesta ja muista uskonnollisista käsitteistä. Oppilaiden erilaisista rukouskäsityksistä tulisi erityisesti uskontokasvattajien olla tietoisia. Oppilaat luovat omaa uskonnollista identiteettiään ala-asteen aikana ja tämän identiteetin lopulliseen muotoon voidaan vaikuttaa esimerkiksi koulun uskonnon tunneilla ja päivänavauksissa. Tulisi myös miettiä, miten koulun rukoustilanteita voisi kehittää, jotta ne enemmän puhuttelisivat ja kiinnostaisivat oppilaita. Koulussa annettava uskontokasvatus kokonaisuutena on tärkeässä osassa, kun lapsi luo omaa maailmankuvaansa.Asiasanat: rukous - käsitykset - lapset - nuoret, uskontokasvatus