Tutkielmassa tarkastelen viiden kehonrakennuksen aktiiviharrastajan subjektiivisia kokemuksia mieheydestään ja itsestään kehonrakentajina. Tutkin kehonrakennusta yksilön kokemuksen kautta sekä sen ala- että valtakulttuurisissa konteksteissa. Tarkastelen myös kehonrakennuksen koettujen merkitysten kytkeymiä kulttuurisiin arvoihin ja mieheyden normeihin. Yhdistän tutkielmassa osallistuvan liikunnanfilosofisen näkemyksen aineiston analyysissä soveltamaani fenomenologisen psykologian metodiin.

Osa ulkonäön henkilökohtaisesta merkityksestä on peräisin ulkonäön kulttuuristen arvostusten, kuten kehonrakennuksen alakulttuuristen standardien, vaikutuksista. Näin kehonrakentajan maskuliinisuus rakentuu ainakin ruumiinkuvan osalta myös kollektiivisesti. Kehonrakentajan ruumiin ihannekuva näyttää muodostuneen pitkälti kehonrakennuksen kollektiivisesti rakentuneen ruumiinkuvan mukaiseksi. Kehonrakennus toimintana edustaa hegemoniseen maskuliinisuuteen kuuluvia toimintamalleja. Perinteisen, hegemonisen maskuliinisuuden vartaloihanteet on valittu fyysisen itsen esikuviksi, mutta mieheyden arvoissa ja subjektiivisesti koetussa mieheydessä maskuliinisuus sen sijaan näyttäytyy moninaisempana sisältäen feminiinisinäkin pidettyjä elementtejä. Tulkintani mukaan todelliset mieheyden merkitykset ovat jotain muuta kuin ulkoista, näkyvää mieheyttä. Maskuliinisuus näyttää siis määrittyvän vain osin ruumiillisesti. Kehonrakennuksen merkitys subjektiivisesti koetussa mieheydessä ei ole !

mieheyteen liitetyissä arvoissa, vaan vain ulkoisessa mieheyden esityksessä. Kehonrakennus voi tämän esityksen kautta helpottaa koetun ja esitetyn mieheyden yhteensovittamista ja tasapainottamista ­ miehenä olemista.

Myös koetun itsen ja tähän sisältyvän koetun ruumiillisen itsen merkitys ilmenee kehonrakennuksen koetuissa merkityksissä. Kehonrakennuksen keskeisin tietoinen motivaatiotekijä on ulkonäkö, johon myös osa muista merkityksistä liittyy välillisesti. Suurin osa kehonrakennuksen muista arvoista ja merkityksistä liittyy sen positiivisiin vaikutuksiin muilla elämänalueilla ja henkilökohtaisessa elämänhallinnassa.

Kehonrakennuksen riippuvuustulkinnassa voidaan puhua positiivisesta riippuvuudesta. Kehonrakentajan psyykkinen eheys ei ole riippuvainen kehonrakennuksesta eikä rakennu sen kautta, vaikka sen avulla ehkä osin tätä ylläpidetäänkin. Yksilöllisyyden korostaminen näkyy kehonrakentajien kokemuksissa positiivisena narsismina: itseen keskittymistä pidetään hyväksyttävänä, ja se liitetään henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Yksi kehonrakennuksen merkityksistä on sen asema yksilöllisenä elämäntavallisena valintana, joka on tehty subjektiivisten mieltymysten mukaan.

Tutkielmani tuottaa kriittisen miestutkimuksen periaatteiden mukaisesti uutta ymmärrystä mieheydestä ja miehenä olemisesta. Tutkimus kohdistuu mieheyden ja elämäntavallisen valinnan subjektiivisiin merkityksiin, jotka ovat tässä tutkielmassa käsittelemäni ilmiön ohella tarkasteltavissa useista muistakin näkökulmista.