Tutkielmassani tarkastelen ”kulutuskarkureita”, jotka ovat muuttaneet kulutusyhteiskunnasta maaseutuekoyhteisöihin. Tutkielman tarkoituksena on kuvata heidän elämäntapaansa erityisesti kulutuskäyttäytymisen ja hyvinvointikäsitysten näkökulmasta. Elämäntavan kuvaamisen lisäksi tutkin kulutuskarkureiden elämäntapavalintoja. Kolmannen tutkimuskysymyksen muodostaa kulutuskarkuruuden suhde hyvinvointivaltioon.

Tutkimuskohteen yhteiskunnalliseksi taustaksi ymmärrän nykyisen kulutusyhteiskunnan ja sen herättämän kulutuskritiikin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on teoria elämänpolitiikasta, jossa korostuu kulutuskarkuruuteen liittyvä valintojen tekeminen, moraaliset kysymykset ja vastuu. Kulutuskarkuruus liittyy myös keskusteluun riskiyhteiskunnasta ja refleksiivisestä modernista.

Tutkielman aineisto muodostuu kahdeksasta ekoyhteisöasukkaan haastattelusta. Haastatteluaineistoa analysoin diskursiivisesta näkökulmasta, jolloin jäsennän aineistosta erilaisia puhetapoja tutkimusongelmiin liittyen. Konkreettisina analyysin työkaluina olen käyttänyt haastatteluaineistossa esiityviä vertailuvihjeitä, normatiivisia lausumia, vahvistavia retorisia vihjeitä, metaforia ja juonivihjeitä.

Kulutuskäyttäytymisestä on mahdollista erottaa tietty, suhteellisen yhdenmukainen kulutustyyli, jossa korostuvat eettiset valinnat ja turhaa välttävä kulutus. Kulutuskarkureiden esittämät merkitykselliset hyvinvointitekijät ovat luonto, sosiaaliset suhteet, henkinen hyvinvointi ja mielekäs tekeminen. Kulutuskarkureiden puhe valinnoista tukee teoriaa elämänpolitiikasta. Elämänpolitiikan jäsennän yksilöllisen elämäntilanteen, kriittisyyden ja utopistisen ajattelun kokonaisuutena.

Nykyisessä järjestelmässä usein sosiaaliturvan varassa elävät kulutuskarkurit pyrkivät itsenäiseen toimeentuloon, esittävät perustuloa toimeentulon ratkaisuna ja korostavat yhteisöllisempää sosiaalipolitiikkaa. Kulutuskarkureiden elämäntapa haastaa hyvinvointivaltion perusteita ja ohjaa pohtimaan kulutuskarkureiden hyvää yhteiskuntaa. Hyvässä yhteiskunnassa korostuu paikallisuus, yhteisöllisyys ja ekologinen kestävyys.

Avainsanoja: elämänpolitiikka, sosiaalipolitiikka, ekologinen elämäntapa, kulutuskäyttäytyminen, hyvinvointi