Tutkimus kohdistuu työpaikkaohjaajien subjektiivisten arviointikäsitysten ymmärtämiseen oppisopimuskoulutuksen kontekstissa ja on toteutettu tilaustutkimuksena Pirkanmaan oppisopimuskeskukselle. Arviointi on tärkeä osa oppimisen prosessia työpaikalla ja työpaikkaohjaajilla on suuri vastuu opiskelijoiden ammatillisen kehittymisen tukemisessa. Oppisopimuskoulutuksessa ammatillista osaamista syntyy opiskelijan liikkuessa työpaikan ja oppilaitoksen välillä. Oppisopimuskoulutuksen pedagogisena tavoitteena on tuottaa kokemustietoa, joka on perustana työelämässä syntyvälle ammatilliselle osaamiselle. Kokemustiedon syntymisen edellytyksenä on omien kokemusten reflektointi ja työpaikkaohjaajien tulisikin ohjata ja tarjota mahdollisuuksia reflektointiin. Työpaikkaohjaajien käsitykset arvioinnista vaikuttavatkin ratkaisevasti työssäoppimisen ohjauksen ja arvioinnin laatuun ja siten opiskelijan ammatilliseen kehittymisen prosessiin.

Tutkimus on laadullinen, eksistentiaalis-fenomenologinen tapaustutkimus. Tavoitteena ei ole luoda yleistyksiä, vaan kiinnostuksen kohteena ovat ensisijaisesti työpaikkaohjaajien omat tulkinnat toiminnastaan ja kokemuksistaan arvioijana. Tutkimuksen lähestymistapa ihmiseen on eksistentiaalis-fenomenologinen ja tutkittavaa ilmiötä, arviointia, tarkastelen kontekstuaalisen oppimiskäsityksen kautta. Haastatteluaineisto on analysoitu soveltamalla Amadeo Giorgin kehittämää fenomenologisen psykologian metodia. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelua käyttämällä. Haastateltavien joukko koostuu kuudesta työpaikkaohjaajasta, joilla on kokemusta arvioinnista ja he ovat osallistuneet oppisopimuskeskuksen järjestämään arviointivalmennukseen. Työpaikkaohjaajat edustavat eri ammattialoja ja työskentelevät Tampereen alueen yrityksissä. Haastattelut on suoritettu syksyn 2001 aikana.

Arviointi ymmärrettiin edellytykseksi tavoitteelliselle ja jatkuvalle ammattitaidon ja oman kasvun kehittämiselle, mutta teoria- ja käytäntötieto eivät vielä kohtaa toisiaan. Kokemustiedon tuottamista vaikeutti syvällisen ymmärryksen puuttuminen opetussuunnitelman perusteista. Ohjaajien käsityksiä tavoitellessani selvisi, että arvioinnin kohteet ja kriteerit olivatkin varsin monimutkainen ja epäselväkin asia ohjaajille. Oppimista tuottavien prosessien ja osaamisen välistä yhteyttä ei vielä täysin ymmärretty ja käsitys ammatillisesta osaamisesta oli jäsentymätön. Prosessiarvioinnin merkitys todettiin tärkeäksi edellytykseksi jatkuvalle ja tavoitteelliselle oppimiselle sekä onnistuneelle ohjaamiselle, mutta sen suhde tuotosarviointiin koettiin kuitenkin hyvin vaikeaksi ja monimutkaiseksi asiaksi. Arvioinnissa ohjaajat korostivat välittömän, reaaliaikaisen, rehellisen ja kehittävän palautteen merkitystä. Arviointivastuun jakaminen koettiin haasteeksi työyhteisöissä toteutettavan ohjauksen ja arvioinnin kehittämisessä. Arvioinnin kehittämiseksi olisi tärkeää luoda ammattialakohtaiset arviointikriteeristöt ja arviointikohteet eri tehtäväkokonaisuuksia varten. Työpaikkaohjaajat tarvitsevat ja haluavat tukea sisäisen tiedonmuodostuksen ja oppimisen prosessien kehittämiseen. Työpaikkaohjaajien koulutuksen kehittäminen on erityisen tärkeää, koska ohjaajien oman työn arviointitaidolla on ratkaiseva merkitys itsearviointiin ja itseohjautuvuuteen ohjaamisessa eikä heillä useinkaan ole muuta pedagogista koulutusta tähän tehtävään.