Hakutermit:

terveyden edistäminen, Maailman terveysjärjestö, regiimi, sosiaalinen kontrolli, globaali terveys

Tutkimuksessa tarkastellaan Maailman terveysjärjestöä globaalin terveyden rakentajana. Vastauksia yritetään etsiä kysymykseen siitä, millaista terveyden narratiivia järjestö rakentaa ja ylläpitää pyrkimystensä ja arvojensa kautta. Näitä pyrkimyksiä ja arvoja etsitään Maailman terveysjärjestön julkaisemista erilaisista teksteistä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin tulkinnoille kansainvälisen politiikan sosiaalisista rakenteista. Varsinaisen teoreettisen pohjan lisäksi tarkastellaan Michel Foucault:n näkökulmaa lääketieteen rakentumisesta institutionaaliselta tasolta yksilöitä koskevaksi rajoittavaksi sosiaaliseksi järjestykseksi. Työn argumenteissa esiintyy vahvasti sosiaalisen konstruktivismin sosiologiaa lähellä oleva suuntaus. Toiminnan rakentuminen ja tutkittavat ilmiöt perustellaan ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Huomioon otetaan vakiintuneet sosiaaliset käytännöt ja niissä ilmenevät kollektiivisuuteen vaikuttavat seikat, esimerkiksi valta.

Primääriaineistoon valitut tekstit ovat WHO:n julkaisuja. Täten analyysiin ei oteta mukaan ulkopuolisten tahojen näkemyksiä järjestöstä. Pyrkimyksenä on etsiä vastauksia aineistosta narratiivisen analyysin avulla. Narratiivisuus on läsnä analyysissä konkreettisesti tarjoamiensa välineiden avulla. Se on myös tietty ote tutkielmassa mahdollistaen laajan analysoinnin, jossa omat tulkinnat saavat paljon tilaa.

Tutkimustulosten mukaan Maailman terveysjärjestö rakentaa globaalia terveysyhteisöä ennen kaikkea oman instituutionsa ja omien vakiintuneiden tapojensa kautta. Se korostaa omaa asemaansa kiistattomana terveyden asiantuntijana ottaen alallaan johtajan roolin. Järjestön arvovalta nähdään sosiaalisena konstruktiona, joka on rakentunut myyttien ja uskomusten seurauksena. Julkaisut ilmentävät järjestön tarvetta mainontaan ja mielikuvarakentamiseen. Tällainen tarve voi olla heijastus laajemmasta kansainvälisen politiikan kentässä tapahtuvasta institutionaalisesta murroksesta: erilaiset toimijat yrittävät saada äänensä kuuluviin.

Järjestön toiminnasta käy ilmi näennäinen ihmisten ja yhteiskuntien tasapäistäminen terveyden tai lääketieteen luomien termien avulla. Sosiaalinen kontrolli, joka usein hyväksytään automaattisesti, tulee esille analysoitavista teksteistä. Järjestö on niin ikään laajentanut toimialaansa perinteisestä terveyden edistäjästä myös sosiaalisen normaaliuden määrittäjäksi. Täten sen toiminnassa korostuu asiantuntijuuden lisäksi tietty normatiivisuus. Monet tekstit ovat ikään kuin opettavaisia tarinoita maailman ihmisille. Kertojana on instituutio, jonka arvovaltaa harvoin kyseenalaistetaan.