Tutkimus on laadullinen, toimintatutkimuksen luonteisesti toteutettu tapaustutkimus koulutuksen järjestäjien kokemuksesta yhteistyöstä ja koulutuksen järjestäjien verkostoitumisesta sekä näiden seikkojen yhteydestä oppilaitoksille asetettuihin haasteisiin. Tutkimuksen viitekehys muodostuu postmodernin yhteiskunnan tuomista muutoksista ja haasteista niin opiskelijoille, opettajille, oppilaitoksille kuin koko koulutusjärjestelmällekin sekä verkostoitumisen merkityksestä koulutukselle monimutkaistuvassa maailmassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten koulutuksen järjestäjä kokee nämä muutokset ja vaatimukset sekä miten se kokee yhteistyön ja verkostoitumisen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tutkimus perustuu yksilön inhimilliseen kokemukseen häntä ympäröivästä sosiaalisesta todellisuudesta ja niistä merkityssisällöistä, joita hän kokemukselleen antaa. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat koulutuksen järjestäjää edustavat henkilöt, sivistystoimenjohtaja tai vastaavat.

Tutkimuksen aineisto on kerätty tutkijan tekemällä teemahaastattelulla ja sitä täydentävällä elämyslomakkeella. Tutkimusmenetelmät pohjautuvat käsitykseen eksistentiaalisesta fenomenologiasta ja hermeneuttisesta tutkimusotteesta. Tutkimus on toteutettu Kouvolan seudulla haastattelemalla seitsemän kunnan ja yhden kuntayhtymän edustajia maalis- - heinäkuussa 2005. Tutkimuksen tarkoituksena on jo osittain olemassa olevan tiedon syventäminen ja saadun tiedon soveltaminen yhteistyön kehittämisessä.

Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että koulutuksen järjestäjät kokivat yhteistyön tärkeäksi ja olivat siihen halukkaita ja pitivät sitä tärkeänä koulutuksen laadun ja kehittämisen kannalta. Yhteistyön lähtökohtana on opiskelijakeskeisyys. Verkosto muodostuu kahdesta sisäkkäin ja samanaikaisesti toimivasta verkostosta: Organisaatioverkostosta ja ihmissuhdeverkostosta, jonka lähtökohta on verkostoissa toimijoina olevien henkilöiden välinen luottamus, henkilösuhteiden ja henkilökemioiden toimivuus.

Avainsanat : Verkostoituminen, yhteistyö, avoin oppimisympäristö