Tutkimustulosten julkaiseminen ja lukeminen ovat keskeisiä tehtäviä tutkijan työssä. Viime vuosina erityisesti julkaisemisen rooli on korostunut, kun valtiot ja muut tutkimusta rahoittavat tahot ovat alkaneet arvioiden tutkimusta ja tutkijoita julkaisujen perusteella. Tutkijoita ei pelkästään rohkaista vaan myös velvoitetaan julkaisemaan tutkimustuloksiaan kilpaillakseen tutkimusrahoituksesta.

Tässä tutkimuksessa selvitetään valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevien tutkijoiden julkaisemisen ja lukemisen käytäntöjä. Aiemmat tutkijoiden julkaisemisen ja lukemisen käytäntöjä kartoittaneet tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä yliopistoihin ja tutkimukset joiden kohteena ovat valtion tutkimuslaitokset ovat selvästi vähemmistössä. Valtion tutkimuslaitokset ovat kuitenkin merkittävä osa valtioiden tutkimus- ja innovaatiojärjestelmiä. Suomessa toimii tällä hetkellä 18 valtion tutkimuslaitosta eri ministeriöiden alaisuudessa. Tutkimuslaitosten tehtävänä, erilaisten viranomaistehtävien ohella, on tuottaa tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon sekä yhteiskunnan muiden toimijoiden tueksi. Valtion tutkimuslaitokset ovat tällä hetkellä mittavan rakenteellisen muutoksen alla.

Tämä tutkimus perustuu sekä laadullisen että määrällisen aineiston analyysiin. Tutkimustulokset, koskien tutkijoiden lukemisen ja julkaisemisen käytäntöjä eri tieteenaloilla, rakentuvat valtion tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille tehdyn kyselyaineiston ympärille. Kyselyaineisto kattaa erilaisia akateemisia, ammatillisia ja yleistajuisia julkaisufoorumeita. Laadullinen tutkijahaastatteluaineisto tarjoaa tietoa tutkimuslaitoksissa työskentelevien tutkijoiden päivittäisestä työstä. Tutkimus osoittaa miten eri Becherin (1989) ja Whitleyn (1984) teorioista johdetut tieteenalakulttuureja kuvaavat tekijät vaikuttavat tutkijoiden lukemisen ja julkaisemisen käytäntöihin. Tutkimuksessa myös selvitetään miten eri kontekstitekijät, kuten yhteistyökumppanit ja tutkimusrahoittajat ovat yhteydessä lukemisen ja julkaisemisen käytäntöihin.

Tutkimuslaitoksille annettujen tehtävien mukaisesti tutkimuslaitoksissa tehty tutkimus on pääosin empiiristä ja usein suunnittelu/kehitystyötä, tai asiantuntijatyötä/konsultointia. Tutkijat toimivat usein yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Tyypillisimpiä yhteistyökumppaneita ovat suomalaiset yliopistot ja toiset valtion tutkimuslaitokset. Erityisesti teknillisillä aloilla yhteistyö yksityisten yritysten kanssa on myös yleistä. Valtion budjettirahoitus kattaa suurimman osan tutkijoiden tutkimusrahoituksesta. Ulkopuolisista rahoittajista suurimpia ovat ministeriöt, Tekes ja EU. Tutkijat työskentelevät tyypillisesti useassa tutkimusprojektissa samaan aikaan.

Tulokset osoittavat että tutkijat julkaisevat aktiivisesti eri julkaisukanavissa. Aktiivinen julkaiseminen on yhteydessä aktiiviseen lukemiseen. Ammatillinen -, akateeminen artikkeli -, akateeminen konferenssi - ja teollinen julkaisuorientaatio tunnistettiin kyselyaineistosta. Lukemisen osalta tunnistettiin akateeminen -, ammatillinen - ja faktalukuorientaatiot. Ammatillinen julkaiseminen ja lukeminen on yleisintä bio- ja ympäristötieteissä, yhteiskuntatieteissä sekä humanistisilla aloilla. Akateeminen julkaiseminen ja lukeminen on puolestaan tyypillisintä lääke- ja terveystieteiden sekä bio- ja ympäristötieteiden aloilla. Konferenssi ja teollinen julkaiseminen on tyypillistä erityisesti teknillisillä aloilla ja luonnontieteissä.

Akateeminen julkaiseminen ja lukeminen on yhteydessä teoreettisen ja empiirisen tutkimuksen tuottamiseen. Myös yhteistyö toisten akateemisten organisaatioiden kanssa ja tutkimusrahoitus Suomen Akatemialta on yhteydessä akateemiseen julkaisemiseen ja lukemiseen. Ammatillinen lukeminen ja julkaiseminen on taas yhteydessä asiantuntijatyöhön/konsultointiin. Aktiivisimmat ammatillisen kirjallisuuden lukijat ja julkaisijat työskentelevät ilman ulkopuolista rahoitusta. Teollinen julkaiseminen on vahvasti yhteydessä yhteistyöhön ja tutkimusrahoitukseen yksityiseltä sektorilta. Pitkät tutkimusprojektit ja työskentely useassa projektissa samaan aikaan on yhteydessä aktiiviseen ammatilliseen ja akateemiseen kommunikointiin. Lyhyet tutkimusprojektit ovat taas yhteydessä aktiiviseen teolliseen julkaisemiseen.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että erityyppiset tutkimusprojektit, eri tieteenaloilla, tehtynä yhteistyössä erilaisten organisaatioiden kanssa ovat yhteydessä erilaisiin julkaisemisen ja lukemisen tapoihin. Tämän vuoksi on perusteltua väittää, että tutkimukset joissa keskitytään vain tutkimuksen akateemisiin tuotoksiin, kuten lehtiartikkeleihin, antavat rajoittuneen kuvan tieteellisestä viestinnästä. Valtion tutkimuslaitoksissa akateemisen yleisön lisäksi, viestintä ammatillisen ja teollisen yleisön kanssa on keskeistä. Tämän vuoksi myös tutkimuksen arvioinnin lähtökohtana tulisi olla tutkimuksen tavoitteet. Tieteenalakohtaiset erot julkaisukäytännöissä tulisi ottaa myös huomioon.

Valtion tutkimuslaitokset ovat rakenteellisen uudistuksen kohteena tällä hetkellä. Tulevat muutokset, kuten tutkimusyksiköiden yhdistäminen ja tutkimusrahoituksen uudistaminen voivat vaikuttaa tutkijoiden työhön. Tämän vuoksi, olisikin mielenkiintoista seurata, miten tulevat muutokset tulevat vaikuttamaan tutkijoiden tutkimus- ja viestintäkäytäntöihin.