Muuttuvassa työelämässä tasa-arvon ja demokraattisen osallistumisen mahdollisuuksien toteuttaminen on yhä ajankohtaisempaa. Tutkimuksessani tarkastelen kommunikatiiviseen toimintatutkimukseen kuuluvan työkonferenssin hyödyntämisen mahdollisuuksia ja ehtoja sukupuolten tasa-arvon edistämisessä työpaikoilla. Kyse on osallistavasta kehittämistyöstä, jossa pyritään myös moninaisten sosiaalisten jakojen huomioimiseen. Toimintatutkimuksen avulla pyritään luomaan demokraattisia työorganisaatioita, ja työkonferenssimenetel-mällä tuodaan erilaisia ryhmiä yhteen kehittämään työpaikkoja. Perinteisesti olennaisiksi ryhmiksi on käsitetty työnantaja- ja työntekijäryhmät. Kommunikatiivisen toimintatutkimuksen ja työkonferenssin hyödyntämisestä sukupuolten tasa-arvon käsittelyyn on suomalaisessa kontekstissa niukalti tietoa. Sukupuolten tasa-arvo nähdään osana sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Poikkeuksena toimintatutkimuksellisten prosessien tavanomaisesta tarkastelutavasta tässä tutkimuksessa keskitytään tilanteiseen tarkasteluun. Näin päästään käsiksi toiminta- ja feministisestä tutkimuksesta nouseviin normatiivisiin vaateisiin, jotka koskevat tutkijan toiminnan demokraattisuutta ja tasa-arvoa sekä teorian hyödyntämistä ja tiedollisia suhteita. Tutkimuksessa suhteutetaan tutkijan toimintaa näihin normatiivisiin kehyksiin. Lisäksi tilanteinen tarkastelutapa auttaa toimintatutkimuksen menettelytapojen arvioimisessa ja kehittämisessä.

Tutkimuksessa tukeudutaan Susan L. Starin ja James R. Griesemerin käsitykseen sosiaalisten maailmojen rajoilla mahdollistuvasta yhteistyöstä. Työkonferenssi nähdään tutkimuksessa siis foorumina, jolla kommunikaatiota ja yhteistyötä rajojen yli voidaan toteuttaa. Yhteistyö edellyttää kuitenkin yhteisiä viitepisteitä, rajaobjekteja. Lisäksi sovelletaan Etienne Wengerin ymmärrystä rajoilla mahdollistuvasta oppimisesta. Tutkija ymmärretään tässä tutkimuksessa puolestaan rajasubjektina, joka liikkuu rajojen yli, tekee rajoja näkyviksi ja jonka toimintaan sisältyy aina poliittisuutta. Työkonferenssi nähdään foorumina, jossa erilaiset risteävät eli intersektionaaliset sosiaaliset erot voivat aktivoitua ja olla osana sukupuolten tasa-arvon kysymyksiä.

Aineisto on kerätty kahdesta toimintatutkimuksellisesta kehittämistilanteesta: kuuden suuren organisaation tasa-arvotyökonferenssista (v. 2003) ja puolustusvoimien yksikön kehittämispäivästä (v. 2008). Tasa-arvotyökonferenssista on kerätty nauhoitettua aineistoa. Analyysissa hyödynnetään työkonferenssin nauhoitettuja ryhmäkeskusteluja. Osallistujien tuottamia sisältöjä tutkitaan erityisesti sisällönanalyysin ja tutkijan toimintaa keskustelunanalyysin keinoin. Puolustusvoimista kerättyjä kenttämuistiinpanoja hyödynnetään tutkijan ratkaistaviksi asettuvien kenttätilanteiden reflektoinnissa.

Tutkimuksen tulokset nostavat esiin ennen kaikkea tutkijan toiminnan. Tutkija organisoi ja pyrkii mahdollistamaan kommunikaatiota osallistujien välillä sukupuolen huomioivalla organisoinnilla, sukupuolten tasa-arvon ja sen lähikäsitteiden avulla sekä hyödyntämällä työpaikkakohtaisia tasa-arvokartoituksia. Työkonferenssityöskentelyn hyödyntäminen tasa-arvon edistämisessä on sellaisen uuden tiedon yhteistä tuottamista, joka tekee osallistujien kokemusta ymmärrettäväksi sukupuolten tasa-arvon kontekstissa.

Tässä tutkijan asiantuntijatiedon ja osallistujien kokemustiedon rajoja paitsi haastetaan, myös hyödynnetään. Tiedollisilla rajoilla toimiminen mahdollistaa tutkijalle sekä vallankäyttöä että vallasta luopumista. Myös ryhmätyöskentelyn organisointi mahdollistaa epätasa-arvoa tuottavien olosuhteiden näkyväksi tekemistä. Tutkijan vuorovaikutustoiminnassa muotoilut ja arvioinnit olivat erityisesti käsiteltävien asioiden yhteiseksi ja selonteot ymmärrettäväksi tekemisen välineitä. Vaikka tutkijan valinnat vaikuttavat kehittämistilanteen jäsentymiseen etukäteen, vuorovaikutustilanne ei sinänsä ole tutkijan hallinnassa, vaan on monien tekijöiden tulosta. Myös osallistujien keskusteluissa rakentuvat sukupuolirajat, jotka liittyvät työn organisointiin ja tasa-arvon käsittelyyn, määrittelevät muutoksen ja toiminnan mahdollisuuksia työkonferenssissa.

Osallistujat sekä haastavat perinteisiä sukupuolijakoja että pitävät yllä hierarkioita. Yksi keskeinen tulos on, että työkonferenssikonteksti, osallistujien asema, aiheen relevantiksi rakentuminen eri ryhmätyövaiheissa sekä käsiteltävän aiheen kytkös naisiin vaikuttivat siihen, millaisiin tasa-arvokysymyksiin katsottiin mahdolliseksi puuttua. Intersektionaalisuus eli risteävät, yhtäaikaiset sosiaaliset erot näkyivät työkonferenssifoorumilla tyypillisesti sukupuolen ja hierarkkisen aseman päällekkäisyytenä mutta myös iän, sukupuolen ja aseman yhteenliittymänä. Erilaisten erojen aktivoitumista ei voi täysin ennustaa, mutta tutkijalähtöiset rajaobjektit nostavat toiset erottelut etualalle samalla, kun toiset kätkeytyvät. Toisaalta kytkös sukupuolten tasa-arvoon voidaan tunnistaa erottelujen yhteenliittymien avulla. Intersektionaalisuus edellyttääkin tutkijalta tilanteista herkkyyttä sekä joustavuutta osallistujien nostamien aiheiden käsittelyssä. Intersektionaalisuuden näkökulma asettaa myös vaatimuksia kehittämistilanteessa hyödynnettävälle tiedolle ja työpaikkakohtaisten tasa-arvokartoitusten sisällöille.

Oppimisen mahdollistumisessa kehittämistoiminnassa on olennaista rajaobjektien muovailtavuus työkonferenssi- ja työpaikkakonteksteiden tarpeisiin, erilaisten ryhmien kokemusten ja sukupuolten tasa-arvon välisten kytkösten näyttäminen, erilaisten näkemysten yhteensovittaminen ja tutkijan tuottamien rajaobjektien neuvottelunalaiseksi tekeminen. Oppimisen ja tasa-arvotyön jatkuvuuden kannalta olisi tärkeää, että keskeneräisyys ja eroavaisuudet tulisivat ryhmätyöskentelyn tuloksissa näkyviin ja säilyisivät myös työpaikkatasolla. Oppimisen mahdollistuminen on sukupuolen ja tasa-arvon käsitteiden jatkuvaa liikettä ja uudelleen muotoutuvaa ymmärrystä niistä.

Sekä osallistujien kokemusten että tutkijan vuorovaikutustoiminnan analyysi tuottavat tarpeita ja keinoja työkonferenssin organisointiin monenlaisten näkökulmien ja eroavaisuuksien käsittelemiseksi. Tutkimus tuo näkyviin kehittämisen rajallisuutta sekä työkonferenssia toimintatutkimuksellisena foorumina, joka paitsi käyttää, myös tuottaa, kriittistä tietoa.