Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden urautuminen ja ennustearvo lapsuudesta aikuisuuteen.

Tausta: Länsimaissa kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on korkea. Valtimokovettumataudin ehkäisy on haastavaa, sillä kliinisesti tauti ilmenee vasta keski-iällä. Valtimoseinämän muutokset ovat kuitenkin todettavissa jo lapsuus- ja nuoruusiällä.

Tavoite: Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko lapsena mitattujen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden avulla ennustaa aikuisiän riskiprofiilia. Lisäksi selvittää, mitkä lapsuuden riskitekijät ennustavat lihavuutta tai korkeaa verenpainetta aikuisiällä ja parantavatko lihavuuden tai verenpaineen geenivariantit näiden tautien kehittymisen ennustettavuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko lapsena mitatun verenpaineen vaikutus valtimokovettumataudin varhaismuutokseen (kaulavaltimoiden seinämäpaksuus) aikuisiällä palautuvaa vai pysyvää, mikäli verenpaine on aikuisena normaali.

Menetelmät: Tämä tutkimus on toteutettu osana Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -projektia, joka on vuonna 1980 käynnistetty valtakunnallinen etenevä seurantatutkimus. Tutkimuksen tavoite on selvittää lapsuuden riskitekijöiden vaikutusta valtimokovettumataudin kehittymiseen ja sepelvaltimotaudin syntyyn myöhemmällä iällä. Vuonna 2001 seurantatutkimukseen osallistui 2283 ja vuonna 2007 2204 iältään 24-45-vuotiasta henkilöä. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty 1987 henkilön aineistoa, joka koostuu Yhdysvalloissa ja Australiassa tehdyistä vastaavanlaisista seurantatutkimuksista.

Tulokset: Lapsuuden riskitekijöiden todettiin urautuvan aikuisuuteen. Itsenäisiä riskitekijöitä kohonneelle verenpaineelle aikuisena olivat lapsuuden systolinen verenpaine (P<0.0001), vanhempien verenpainetauti (P<0.0001), korkea geneettinen riskipiste (P<0.0001), lapsuuden ylipaino tai lihavuus (P=0.001) ja perheen matala ammattistatus (P=0.02). Kaikissa ikäryhmissä (3-18 vuotiaat) kolmesta helposti mitattavasta lapsuuden riskitekijästä (äidin painoindeksi, lapsen painoindeksi ja perheen sosioekonominen asema) laskettu riskipiste paransi lihavuuden kehittymisen ennustetta aikuisiällä verrattuna pelkkään lapsen painoindeksiin. Lihavuuden geenimarkkerit eivät merkittävästi parantaneet lihavuuden kehittymisen ennustetta aikuisiällä. Verenpaineen geenimarkkerit sen sijaan ennustivat korkean verenpaineen kehittymistä sekä erikseen että yhdessä lapsen vanhempien korkean verenpaineen kanssa. Henkilöillä, joilla verenpaine oli pysyvästi koholla lapsuudesta aikuisikään tai joilla oli normaali verenpaine lapsena, mutta kohonnut verenpaine aikuisena, oli suurempi riski suurentuneeseen kaulavaltimon seinämän paksuuteen verrattuna niihin henkilöihin, joilla verenpainetaso säilyi normaalina RR 1.82 (1.47-2.38) ja RR 1.57 (1.22-2.02) (riskisuhde ja 95% luottamusväli]). Jos verenpaine oli lapsena koholla mutta aikuisena normaali tilastollista riskiä suurentuneeseen kaulavaltimon seinämän paksuuteen ei puolestaan ollut RR 1.24 (0.92-1.67). Henkilöillä, joilla oli korkea verenpaine lapsena, mutta normaali verenpaine aikuisena, riski suurentuneeseen kaulavaltimon paksuuteen oli pienempi RR 0.66 (0.50-0.88), kuin niillä joilla verenpaine oli pysyvästi koholla.

Johtopäätökset: Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät urautuvat lapsuudesta aikuisikään. Monet lapsuusiän tekijät ja perintötekijät ennustavat kohonneen verenpaineen kehittymistä aikuisena. Kohonneen verenpaineen aiheuttamat varhaiset valtimokovettumataudin suonimuutokset olivat osittain palautuvia, mikäli lapsen kohonnut verenpaine oli aikuisena normaali. Lapsuuden riskitekijöistä (äidin painoindeksi, lapsen painoindeksi ja perheen sosioekonominen asema) laskettu riskipiste ennustaa lihavuuden kehittymistä aikuisena paremmin kuin pelkkä nykysuositusten mukainen lapsen painoindeksi.