Tutkimuksia lasten äkillisten infektioiden diagnostiikasta: mikrobeja ja merkkiaineita

Kuumeisen lapsen lääketieteellinen arvio perustuu ensisijaisesti potilaan kliiniseen tutkimiseen. Arvion apuna voidaan tarvittaessa käyttää laboratoriotutkimuksia. Teimme neljä erillistä kliinistä tutkimusta selvittääksemme tiettyjen laboratoriokokeiden käytettävyyttä, tarkkuutta ja ominaisuuksia äkillisiä infektioita sairastavien lapsien diagnostiikassa. Tutkimukset tehtiin käytännönläheisesti ja ne toteutettiin pääsääntöisesti päivystyspoliklinikalla. Lisäksi selvitimme kuumeisen nielutulehduksen aiheuttajat.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että valkosolujen ja C-reaktiivisen proteiinin (CRP) nopeat vieritestit olivat käytettävyydeltään hyviä ja suhteellisen tarkkoja laboratorion vakiomenetelmiin verrattuna. Totesimme myös, että 29 %:lla äkillisesti sairastuneista lapsista prokalsitoniinin (PCT) ja CRP:n pitoisuudet plasmassa ovat keskenään ristiriidassa. Vahvistimme samalla aiemmat havainnot siitä, että PCT-pitoisuus suurenee CRP:tä nopeammin baktereemisilla potilailla. Teimme uuden havainnon PCT:n noususta akuuttia ketoasidoosia sairastavilla lapsilla. Antigeenin osoitukseen perustuva monianalyyttinen hengitystievirusten pikatesti osoittautui käyttäjäystävälliseksi ja tarkaksi. Vertailussa nukleiinihapon osoitukseen perustuvaan menetelmään testin herkkyys influenssaviruksille oli 83 %, RS-virukselle 89 % mutta adenovirukselle vain 25 %. Nielutulehduksen aiheuttajaksi todettiin 59 %:lla lapsista virus, 13 %:lla virus ja A-ryhmän streptokokki (GAS) yhdessä ja 10 %:lla GAS yksinään. Veren myxovirus resistance protein A (MxA) -pitoisuus oli suurentunut suurimmalla osalla viruspositiivisista potilaista tukien ajatusta viruksesta kyseisen taudin aiheuttajana.

Tuloksemme korostavat vieritestien käyttökelpoisuutta päivystyspoliklinikalla. Lisäksi täydensimme tietämystä lasten nielutulehduksen etiologiasta.