Tämä väitöskirja osoittaa, että Nils Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901), Suomessa syntynyt ja Ruotsissa uransa luonut tiedemies ja tutkimusmatkailija, oli ympäristönluku-taitoinen henkilö ennen kuin ympäristönlukutaito käsite syntyi 1960-luvulla. Hän havaitsi vuosien 1858 ja 1883 välillä tekemillään arktisilla tutkimusmatkoilla ihmisten aikaan-saamia tuhoja luonnossa, joiden perusteella hän ryhtyi toimiaan niin, että pystyisi ylläpitämään, säilyttämään ja parantamaan luonnossa vallitsevaa tervettä tasapainoa: toimenpiteitä, jotka ovat ympäristön lukutaidon peruselementtejä. Ajatukset, joita hän ilmaisi teksteissään, kertovat, että hän oli ympäristönlukutaitoinen. Varsinkin hänen vuonna 1880 kirjoittamansa lyhyt tutkielma “Förslag till inrättandet af Riksparker i de nordiska länderna” on tästä hyvä esimerkki. Tämä tutkielma on vuosien kuluessa saanut keskeisen aseman pohjoismaisen luonnonsuojelun historiassa.

Tässä väitöskirjassa ympäristöhistoria, taloushistoria, aatehistoria ja kansatiede, tieteen- ja maailmankatsomushistoria yhdistyvät tutkimusmatkojen, luonnonsuojelun ja arktisten alueiden tutkimukseen. Tämä on ensimmäinen ympäristöhistoriallinen tutkimus Norden-skiöldistä.

Väitöskirjan artikkelit kertovat Nordenskiöldin elämästä ja urasta, hänen kiinnostuksen kohteistaan ja ympäristönlukutaidostaan. Niissä myös analysoidaan, mikä hänen asemansa oli ja on pohjoismaisen luonnonsuojelun historiassa. Luonnonsuojeluliikettä voi nimittää taisteluksi luonnon puolesta. Nordenskiöld halusi taistella uudenlaista infrastruktuuria ja teknistä kehitystä vastaan, jotka uhkasivat alkuperäistä luontoa, ja hän halusi estää ekologiset katastrofit. Siksi hän ehdotti, että perustettaisiin kansallispuistoja, joissa alkuperäinen luonto säilyisi seuraavien sukupolvien iloksi ulkoilmamuseoissa. Monet hänen työtoverinsa Ruotsissa, Suomessa ja muissa maissa jakoivat hänen huolensa ja jatkoivat hänen kuolemansa jälkeen työtä luonnonsuojelun hyväksi. Vuonna 1909 Ruotsin ensimmäiset kansallispuistot perustettiin paikkoihin, joita Nordenskiöld suositteli ”Förslagissaan”: ”valtion omistamille maille […] jotka tuottavat vain vähän tai ei ollenkaan taloudellista hyötyä.”

Ympäristön lukutaito käsitettä voidaan tämän väitöskirjan perustelujen mukaan käyttää yhden historiallisen henkilön tutkimuksessa. Nordenskiöldin esimerkki saa meidät myös ymmärtämään, että jokainen yksilö on tärkeä ympäristön historiassa: että jokaisella yksilöllä on oma vaikutuksensa historiaan ja ympäristöön.