Tutkielma käsittelee performanssikokemusta poliittisen vaikuttamisen mahdollisuutena yhdysvaltalaisen multitaiteilija Anohnin HOPELESSNESS-teoksessa. Esitystä lähestytään fenomenologisesti, performanssikokemuksen herättämiä kysymyksiä seuraten.

Tutkielmassa teosta tarkastellaan poliittisena performanssitapahtumana, joka asettuu vastahankaan musiikin esittämisen konventioiden kanssa. Musiikkifestivaali teoksen esittämispaikkana ja viihteellisenä populaarikulttuurin tapahtumana on jyrkässä ristiriidassa teoksen poliittisuuden kanssa. Tämä yhteentörmäys tuottaa edellytykset performanssikokemuksen muodostumiselle.

Teos rakentuu poliittisesti latautuneesta äänestä, kehollista läsnäoloa välittävästä videoteoksesta sekä taiteilijan visuaalisesta poissaolosta. Äänen poliittisuutta performanssissa tarkastellaan ekofeminististä teoriaa hyödyntäen. Ääni välittää ”jollekulle toiselle” tapahtuvia, ei-inhimillisiä vallankäytön kokemuksia. Performanssissa valtaprosessit ovat yhteen liittyneitä. Kuka tahansa voi joutua samanlaiseen asemaan kuin he, joiden kokemuksia performanssissa sanallistetaan. Taiteilijan poissaolo sekä videon vaihtuvat esiintyjät korostavat poliittisesti latautuneiden tekstien paikantamattomuutta. Performanssin yleisön on mahdollista astua teoksen kertojaksi ja ”minäksi,” maailmanpolttajaksi tai pommittajaansa rakastuvaksi afgaanitytöksi.

Taiteilijan kehollinen läsnäolo ei ole performanssissa välttämätön, sillä myös teknologia voi ilmentää sekä tuottaa läsnäoloa. Taiteilijan teoksesta pois jättäytyminen antaa tilaa poliittisen tason toiminnalle performanssikokemuksessa, sillä teoksen merkityksenantoprosessit eivät ole riippuvaisia taiteilijaan identifioitumisesta. Teoksen kokemuksellisuutta myös muuttaa se, millä tavalla tulkitsemme videon vaihtuvia esittäjiä omasta kulttuurisesta positiostamme käsin. Teoksen tekstien materialisoitunut vallankäyttö purkautuu videoteoksessa kehollisiksi tunnekokemuksiksi. Tunteet ovat tärkeä osa eettistä ja moraalista pohdintaa, ja ne voivat vaikuttaa havaitsijan kokemusmaailmaan tavalla, joka muuttaa poliittiset teemat eläviksi ja ajattelua muuttaviksi tapahtumiksi.