Tässä tutkielmassa tarkastelen sukupuolihistoriallisesta näkökulmasta kansainvälisten sirkus- ja varieteetaiteilijoiden tähteyttä suomalaisessa kontekstissa 1870–1890-luvuilla. Tapausesimerkkeinäni tutkin taikataiteilijatar Pauline Schmidtiä (1865–1944), nuorallatanssija Elvira Madigania (1867–1889) ja primadonna Oceana Renziä (1856–1895).

Tutkimuskysymykseni ovat: Millaista ja miten naistähteyttä representoitiin ja rakennettiin aikakauden lehdistössä? Millaisilla attribuuteilla naistähden asema saavutettiin? Millainen vuorovaikutussuhde ja yhteiskunnallinen asema naistaiteilijoilla oli? Tarkastelen sirkus- ja varieteemiljöötä liminaalitilana eli populaarikulttuurisena esiintymismiljöönä, jossa yleisö ja artisti kohtasivat erityisolosuhteissa.

Primäärilähteitäni ovat suomalaisissa sanomalehdissä ilmestyneet artikkelit, mainokset ja kritiikit. Muuta tutkimustani tukevaa materiaalia ovat artistien taiteilijavalokuvat eli carte de visites -kortit, kiertueiden ohjelmalehtiset, ohjelmanumeroiden kuvaukset ja ohjelmamusiikit. Kaikki tutkimukseni naisartistit esiintyivät Suomen-kiertueilla tai näkyivät suomalaisessa sanomalehtimediassa erilaisten lehtiartikkeleiden, mainosten tai heidän yksityiselämästään kertovien skandaaliuutisten muodossa. Tarkastelen aihepiiriä transnationaalisuuden, transgression ja liminaalisuuden käsitteillä. Tutkimusmetodeina käytän aistihistoriallista analyysia, lähteiden ristiin- ja lähilukua ja kuva- ja äänianalyysia.

Naistähdet tasapainoilivat yksityiselämän ja julkisuuden ristipaineissa. Porvallisiin perheideaaleihin sopeutuminen ja toiseuden leima aiheuttavat naisille huolta. Naiset edustivat demi-mondea ja liikkuivat ”puoliksi vapaina” yhteiskuntaluokkien välimaastossa. He olivat toisaalta juhlittuja, suojeltuja ja ihannoituja kuuluisuuksia, mutta myös paheksittuja ja siveettömiä tähtiä. Kaikki tutkimukseni naiset omasivat huomattavia kykyjä taiteenlajissaan. He olivat poikkeuksellisen omaehtoisia elämänvalintojensa suhteen. Naistähdet uudelleenmäärittivät toiminnallaan julkista asemaansa ja heillä oli tarve sosiaaliseen transgressioon.Tähteys saattoi kiihtyä postmortaalisti artistin kuoleman jälkeen. Naistähteys oli laaja ilmiö, joka näkyi ja kuului aikalaisyhteiskunnassa kulutuskulttuurin ja kehittyvän median tuomien mahdollisuuksien ansioista.