Ympäristöperäinen muuttoliike on tieteen piirissä ja yhteiskunnassa laajemminkin yleisesti tunnustettu ilmiö. Muutokset ympäristössä aidosti vaikuttavat ihmisten tekemiin muuttoliikepäätöksiin. Tästä huolimatta asia ei ole saanut juurikaan huomiota poliittisella tasolla, kun sitovat ja ihmisten selviytymistä aidosti tukevat mekanismit puuttuvat yhä lähes kokonaan. Suurin osa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi muuttamaan joutuvista muuttaa kotimaansa sisäpuolella, mutta koska osa kuitenkin ylittää valtiorajat, tarvitaan sopimuksia näiden henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi. Sopimusten laatimisen taustaksi on tärkeää tuottaa uutta tietoa ilmiön luonteesta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, löytyykö ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden välille suoria tai epäsuoria yhteyksiä. Tarkastelukontekstina on Afrikka, ja lisäksi perehdytään tarkemmin kahteen tapausmaahan: Burkina Fasoon ja Marokkoon. Aineistona hyödynnetään tilasto- ja paikkatietoja Afrikan maanosan vuotuisista sää-, pakolaisuus- ja maatalousparametreista vuosien 1990–2015 väliseltä ajalta. Aineistoja analysoidaan lineaarisella regressioanalyysilla mahdollisten suoraviivaisten yhteyksien löytämiseksi. Maatalousparametreja käytetään tapausmaiden analysoinnissa epäsuorien yhteyksien tutkimiseen linkkinä ilmaston ja pakolaiseksi lähtemisen välissä.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suurimmassa osassa Afrikan maista suoraviivaista yhteyttä ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden välille ei voi vetää. Niissä maissa, joiden kohdalla regressio-mallit olivat tilastollisesti merkitseviä, lämpötilat näyttivät olevan hieman sademääriä merkittä-vämpi pakolaisuuteen vaikuttava tekijä. Maatalous vaikuttaa toimivan jonkinasteisena linkkinä maatalousvaltaisessa Burkina Fasossa, kun taas jälkiteollistuneemmassa Marokossa maatalouden tuottavuus ei näytä olevan lainkaan yhteydessä ilmastoon. Aineistojen kapeuden vuoksi johto-päätösten tekemisessä on kuitenkin oltava varovainen.

Tavat, joilla ilmastonmuutos ohjaa pakolaisuutta ja muita muuttoliikkeitä, ovat voimakkaasti sidoksissa paikallisiin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa, että alueelliset sopimukset olisivat luultavasti tehokkaimpia vastauksia näiden muuttoliikkeiden hallitsemiseksi. Jotta ympäristöperäistä muuttoliikettä pystytään paremmin tutkimaan, tarvitaan selvästi nykyistä kattavampia tietoja ihmisten liikkumisesta. Toistaiseksi vain harvoilla mailla on kapasiteettia ylläpitää rekisteriä maahanmuuttajien lukumääristä, mutta tilanne on koko ajan parantumassa.