Suomessa adoptiota käytetään harvoin huostaanoton asemasta. Huostaanotto on osa palveluorientoitunutta lastensuojelujärjestelmää ja mainittu lastensuojelulaissa viimesijaisena keinona. Sen sijaan adoptiota ei lastensuojelulaki tunne eikä ajatus tunnu tällä hetkellä istuvan hyvin suomalaiseen palveluorientoituneeseen lastensuojelujärjestelmään, joka painottaa perheen jälleenyhdistämisen periaatetta. Tässä tutkimuksessa selvitän, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät suhtautuvat avoimeen adoptioon lastensuojelun keinona. Rajaan tutkimukseni koskemaan Suomessa tehtyjä kotimaisia vieraan lapsen adoptioita, joissa adoption avoimuus voi konkreettisesti toteutua esim. tapaamissopimuksen muodossa. Olen kiinnostunut niistä tilanteista, joissa lastensuojelulain mukainen huostaanotto ja sijaishuolto olisivat todennäköisiä vaihtoehtoja adoptiolle.

Tätä tutkimusta voi luonnehtia monimenetelmälliseksi survey-tutkimukseksi. Loin kyselyn Webropol-ohjelmalla ja se toteutettiin maaliskuun 2018 aikana. Kysely sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselylinkki oli toiminnassa neljä viikkoa. Kyselyyni vastasi yhteensä 29 sosiaalityöntekijää. Aineistoni pienen koon takia käytän kvantitatiivisen aineiston analyysimenetelminä vain suoria jakaumia. Kvalitatiivisen aineiston olen luokitellut sisällönanalyysin keinoin teorian pohjalta nousseisiin teemoihin. Teemat ovat seuraavat: avoimen adoption tunnettuus lastensuojelun keinona, avoimen adoption käyttö lastensuojelun keinona, avoimen adoption käytön esteet lastensuojelun keinona, avoimen adoption vaikutukset lastensuojelun keinona ja avoimen adoption rooli lastensuojelun keinona tulevaisuudessa.

Tutkimukseni keskeisimmäksi tulokseksi nousi sosiaalityöntekijöiden tiedon ja koulutuksen puute avoimesta adoptiosta lastensuojelun keinona. Vain 14 prosenttia vastaajista oli joskus käyttänyt avointa adoptiota lastensuojelun keinona. Ammattilaisten lisäksi myös sijais- ja adoptioperheitä pitäisi kouluttaa jaettuun vanhemmuuteen. Adoptioperheiden tukea ja valvontaa pitäisi sosiaalityöntekijöiden mielestä lisätä nykyisestä. Kaiken kaikkiaan sosiaalityöntekijöiden vastauksissa oli huomattavasti hajontaa, mikä kertoo sekä tiedon puutteesta että aiheen eettisestä herkkyydestä. Jotta avoin adoptio voisi tulla vahvemmaksi osaksi lastensuojelun keinovalikoimaa, se vaatiikin vielä paljon lisää yhteiskunnallista keskustelua, tutkimusta ja lainsäädännöllisiä muutoksia.