Tämä taidehistorian pro gradu -tutkielma käsittelee taideinstituutiota ranskalaisen filosofin Michel Serres’n kollektiivin teorian kautta. Tutkielman ensimmäisessä käsittelyluvussa “Kollektiivi” tarkastelen Serres’n kollektiivin toimintaa Serres’n luomien käsitteiden, kuten kvasiobjektin, parasiitin, kohinan, perustamisen ja ulossulkemisen avulla. Kollektiivi muodostuu Serres’n mukaan kerääntymällä kvasiobjektien ympärille ja ulossulkemalla parasiittija ja kohinaa. Tärkein lähdeteos on Serres’n The Parasite vuodelta 1982. Tutkimusaineistona käsitteitä havainnollistamassa on kolme videoteosta: Miao Haon The Performance vuodelta 2017, Daniel Djamon Territorial Marking vuodelta 2015 sekä Julian Öfflerin Reise nach Kiew vuodelta 2014. Teosesimerkkejä käsittelen tutkielman toisessa käsittelyluvussa, “Taideteos itsetietoisena kvasiobjektina”. Kolmannessa käsittelyluvussa, “Taideinstituutio kollektiivina”, esittelen joitain tutkielman kannalta tärkeimpiä sosiologisia sekä taiteentutkimuksellisia teorioita ja käsitteitä, joiden avulla kollektiivia voi hahmottaa. Taideinstituution käsitettä selkeytän vertaamalla sitä Pierre Bourdieun taidekentän sekä Arthur Danton ja Howard Beckerin käyttämiin taidemaailman käsitteisiin. Tutkielmassa pyrin osoittamaan, että taideinstituutio toimii Serres’n kollektiivin tavoin, ja että taideteokset toimivat kollektiivin yhteenkeräävinä kvasiobjekteina. Tässä käytän apuna toimijaverkostoteorioita (ANT) sekä uusmaterialistista taiteentutkimusta. Tutkielman lopussa summaan prosessin myötä tapahtuneita löydöksiä, kuten taiteilijoiden toimimista parasiitteina sekä tuloksia, kuten taideteosten toimimista kvasiobjekteina taideinstituutiossa.