Käsittelen tässä kirjallisessa työssäni epiduraalista kivunhoitoa alatiesynnytyksessä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen tähän asti saatua perustietoa sekä tuoretta tutkimustietoa epiduraalisesta synnytyskivunhoidosta. Aihepiiri on rajattu koskemaan vain alatiesynnytyksiä, eli keisarileikkaukset on jätetty aihepiirin ulkopuolelle.

Epiduraalinen synnytyskivunhoito on kuvattu tiedejulkaisussa jo 1900-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Epiduraalitekniikka yleistyi kuitenkin vasta 1970-luvulla, minkä jälkeen sitä on kehitetty ansiokkaasti. Epiduraalisesta kivunhoidosta, ja sen erityispiirteistä synnyttäjillä, saadaan jatkuvasti uutta hyödyllistä lisätietoa, sillä aihe on maailmanlaajuisen mielenkiinnon kohteena.

Lähihistoriassa epiduraalisen kivunhoidon tärkeimmät kehitysaskeleet on otettu hyvään kivunlievitykseen tarvittavien puudutemäärien vähentämisessä. Samalla myös haittavaikutukset ovat vähentyneet. Paikallispuudutteen yhteyteen on lisätty opioidia jo ainakin 1980-luvulla. Viime aikoina on käytetty matalampia puuduteaineiden pitoisuuksia ja kasvatettu annosten tilavuutta. Myös annostelua on pyritty modernisoimaan esimerkiksi automaattisesti yksittäisiä puuduteboluksia annostelevalla menetelmällä (Programmed Intermittent Epidural Boluses, PIEB). Sen avulla pystytään vähentämään haittavaikutuksia ja lisäämään potilastyytyväisyyttä.

Tämä kirjallinen työ on osa lääketieteen lisensiaatin tutkintoni syventäviä opintoja. Syventävien opintojeni kokonaisuuteen kuului lisäksi sähköisen kyselytutkimuksen luominen ja hallinnointi RedCap-alustalla sekä kyselytutkimuksesta tiedottavien lehtisten ja julisteiden laatiminen Tyksin synnytysvuodeosastoille.