Tutkin pro gradu -tutkielmassani nykytaidenäyttelyissä ilmenevää dramaturgiaa. Tutkimuskohteinani ovat kaksi nykytaidenäyttelyä, jotka olivat näytteillä Turussa talvikauden 2017-2018 aikana. Tutkimukseen valikoituneet näyttelyt ovat: Kehon kuva, 20.10.2017-14.1.2018, Wäinö Aaltosen museo, ja 8. Turku Biennaali, 12.10.2017-8.4.2018, Aboa Vetus & Ars Nova.

Näkisin dramaturgian muotoutumisen monikerroksisena prosessina ulottuen kielellisistä ei-kielellisiin viesteihin sekä kulttuurisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin tasoihin. Näitä tasoja edustavat muun muassa tilan sosiaalinen tuottaminen, museoiden rituaalinen luonne, kuratointi, tilantuntu sekä museon institutionaalisuus nimetäkseni muutaman. Pyrin tutkimuksessani perustelemaan taidenäyttelyiden dramaturgian muotoutumisen ja ilmentymisen monimuotoisempana kuin perinteiset tutkimukset ovat sen esittäneet.

Alkuun pohdin dramaturgian taustalla vaikuttavia konventioita, joiksi nimeän taidemuseoinstituution sekä taidemuseoprofessiot. Tarkastelen tämän jälkeen dramaturgian muotoutumiseen liittyviä implementaatioita; taidenäyttelyn suunnitteluprosessia, näyttelysuunnittelua ja näyttelyarkkitehtuuria. Lopuksi syvennyn dramaturgian konventioihin; kuratointiin, näyttelykieleen, rituaalisuuteen taidemuseoissa sekä tilantuntuun, rumskänsla. Pyrin näin avaamaan nykytaidenäyttelyn dramaturgian luonnetta monitahoisena ilmiönä. Lopputuloksena muodostan dramaturgian prosessikaavion jäsentäen edelleen dramaturgian muotoutumista ja ilmenemistä nykytaidenäyttelyssä.

Tutkimus liikkuu taidehistorian ja museologian rajapinnoilla. Tutkimus perustuu museoammattilaisten haastatteluihin, luentoihin, seminaareihin ja omakohtaisiin havaintoihin sekä kokemuksiin analyysien kohteiksi valituista näyttelyistä. Tutkimukseni pohjaa myös aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, julkaisuihin sekä olemassa oleviin alan tutkimuksiin.

Tutkimus voi toimia lähtökohtana laajemmalle ja systemaattisemmalle jatkotutkimukselle tai apuna museoille dramaturgian peruskäsitteiden jäsentämisessä.