Tutkielmani käsittelee Turussa toimineen vaateyritys Silo Oy:n muotimainosvalokuvia. Aineistoni koostuu Turun museokeskuksen kokoelmissa olevista valokuvista vuosilta 1956–1958. Tarkastelen työssäni, millaista naiskuvaa ja naisen ihanteita Silon valokuvat tuottavat ja esittävät, ja siten työni keskiössä on naiskuvan käsite.

Toisessa pääluvussa Naiskuva ja ihanteet 1950-luvulla keskityn siihen, millaista naiskuvaa kuvat välittävät ja millaisia rooleja kuvat luovat naiselle 1950-luvun kontekstissa. Tarkastelen naiskuvaa historiallisesta perspektiivistä, ja siten olen hyödyntänyt yhteiskunnallista ja sosiaalipoliittista tutkimuskirjallisuutta, joka kohdistuu 1950-lukuun. Tutkin sitä, millä tavoin sodanjälkeistä yhteiskuntaa sekä silloin vallinnutta ilmapiiriä kuvissa representoidaan.

Naisesta luodaan kuvissa perinteistä, keskiluokkaista ja ihanteellista kotiäitiä, sillä nainen kuvataan usein lasten kanssa kotona. Silon luoma kuva naisesta sopi hyvin 1950-luvun käsitykseen naisesta, minkä mukaan koti oli naisen ominta aluetta, ja äitiys nähtiin jokaisen naisen kutsumuksena. Toisaalta kotiäidin roolin lisäksi naiselle tarjotaan Silon kuvissa työssäkäyvän naisen roolia. Nainen kuvataan kuvissa myös itsenäisenä ja riippumattomana.

Kolmannessa pääluvussa Naiseuden representaatiot Silon mainoskuvissa tarkastelen kuvissa sitä, miten ja millaista naiskuvaa kuvissa tuotetaan mainonnan keinoin. Olennainen käsite kuvien analysoinnissa on feministifilosofi Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden käsite. Analyysini kytkeytyy ajatukseen, että sukupuoli on tekoja, toistoja ja kulttuurisesti rakennettua. Sovellan myös elokuvatutkija Mary Ann Doanen teoriaa naisellisuuteen naamioitumisesta, mikä korostaa sukupuolta tuotettuna ja rakennettuna.

Naista tehdään naiselliseksi miellettyjen ilmeiden, eleiden, vaatteiden, asusteiden ja rekvisiitan avulla. Siten olen tulkinnut Silon kuvien tarjoavan ihanteellista kuvastoa naisesta ja vahvistavan stereotyyppisen ja täydellisen naisen esittämistapaa. Toisaalta Silon kuvastossa esiintyy representaatioita itsenäisemmästä ja vahvemmasta naisesta. Samoin kuvista voi havaita niin sanottuja säröjä, jotka rikkovat heteronormatiivista katsomisjärjestelmää ja kuvastoa.