Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 22.8.2011 selvitysmiehen, jonka tehtävänä oli arvioida valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän toimivuutta ja kehittämistarpeita. Loppuraportti tuli luovuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön käyttöön 30.4.2012 mennessä. Edellinen vastaava selvitys oli ilmestynyt vuonna 2000.

Suomessa toimii 16 valtakunnallista erikoismuseota. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt valtakunnallisia erikoismuseoita vuodesta 1992 alkaen ja niiden tehtävät ja rahoituksellinen pohja on määritelty museolaissa ja -asetuksessa. Museoiden lakisääteiset tehtävät liittyvät lähinnä erikoismuseotoiminnan edistämiseen, museoiden keskinäiseen yhteistyöhön, oman erikoisalansa museokokoelmiin sekä asiantuntija-apuun. Suurin osa näistä museoista on säätiöpohjaisia.

Selvityksessä käydään läpi museoiden toimintaa ja taloutta runsaan ja monipuolisen lähdeaineiston valossa. Valtakunnallisissa erikoismuseoissa työskentelee 200 vakituista työntekijää, niiden liikevaihto on noin 24 miljoonaa euroa ja valtion rahoitusosuus kattaa keskimäärin 53 prosenttia menoista. Vuonna 2011 näissä museoissa kävi lähes 680 000 museokävijää. Myös museoiden kokoelmat ovat mittavat: noin 820 000 esinettä ja teosta sekä lähes kuusi miljoonaa vanhaa valokuvaa muodostavat keskeisen osan suomalaista kulttuuriperintöä.

Selvityksen mukaan valtakunnallinen erikoismuseojärjestelmä vastaa pääpiirteissään tarkoitustaan ja museot ovat hyvin hoidettuja. Valtakunnalliset erikoismuseot ovat onnistuneet yleisötyössään ja vieneet museoalaa kehittämishankkeillaan hyvin eteenpäin. Tällä hetkellä keskeisimpiä kehittämiskohteita ovat tallennusyhteistyön kehittäminen, talouden ja yhteistyökumppanuuksien vahvistaminen, toiminnan suunnitelmallisuus sekä tutkimusprofiilien selkeyttäminen.

Selvityksessä esitetään museoiden rahoitusjärjestelmän uudistamista siten, että se perustuisi nelivuosittain käytäviin tuloskeskusteluihin, jotka toteutettaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja Museoviraston yhteistyönä. Samalla museoiden harkinnanvaraiset avustukset sidottaisiin tuloskeskustelujen teemoihin. Muiden kuin valtakunnallisten erikoismuseoiden harkinnanvarainen rahoitus tulisi järjestää uudelleen selvityksessä esitetyin keinoin.

Valtakunnallista erikoismuseojärjestelmää tarkastellaan kymmenen yhtenäisen kriteerin avulla. Kriteeristön perusteella täsmennetään erikoismuseoiden arviointia ja ohjausta, mutta selvitysmies on tehnyt myös runsaasti yksittäisiin museoihin kohdistuvia kehittämisehdotuksia. Ehdotukset liittyvät muun muassa hallinnollisiin yhdistämisiin, valtakunnallisten erikoismuseotehtävien uudelleenarviointiin, vapaaseen sisäänpääsyyn ja tilakysymyksiin.