Vuosina 1970-1971 järjestettiin Etelä-Vantaan aluekeskuksen suunnittelukilpailu, jonka voitti ruotsalainen arkkitehtikolmikko Per Johansson, Göran Olsson ja Hans Linnman. Myyrmäesta haluttiin muodostaa Länsi-Vantaan keskus samanaikaisesti kun läheisiä asuinalueita rakennettiin aluerakentamissopimusten kautta. Keskusta-alueen suunnittelun tavoitteina olivat toimintojen sekoittuminen, tiiviys ja hyvät jalankulkuyhteydet. Palveluja haviteltiin alueelle muun muassa antamalla rakentajille mahdollisuus ylittää asemakaavassa määrätty rakennusoikeus palvelurakentamisella.

Keskusta-alueen kaavarungon tavoitteista jouduttiin kuitenkin osin luopumaan. Yhtenä syynä on pidetty vuoden 1974 öljykriisiä. Lisäksi alueen rakentamista viivästytti kaupan keskusliikkeiden ja aluerakentamissopimusten osapuolten väliset erimielisyydet. Monet suunnitellut liikerakennushankkeet jäivät aluksi toteutumatta ja aseman seutu pysyi pitkään keskeneräisinä.

Myyrinpuhoksen ostoskeskus rakentaminen käynnistyi poikkeusluvalla ja se valmistui junaradan itäpuolelle yhtäaikaisesti junaradan käyttöönoton kanssa vuonna 1975. Rakennuttajana toimi Suur-Helsingin Osuuspankki. Alueen asemakaava valmistui vuotta myöhemmin, vuonna 1976.

Juna- ja bussiliikenteen solmukohdassa sijaitsevan Myyrinpuhoksen ajateltiin alusta lähtien palvelevan Myyrmäkeä laajempaa aluetta. Alkuperäisessä asemapiirroksessa oli autoilijoille varattu vaikuttavat paikoitusaukeat. Käyttötarkoituksesta haluttiin monipuolisempi kuin mihin muissa liikekeskuksessa oli totuttu. Myyrinpuhoksessa toimi pienten liiketilojen lisäksi rakennuttajan pankkikonttori, elokuvateatteri ja lääkäriasema. Lisäksi siellä sijaitsi läntinen kaupunkitoimisto ja sosiaalikeskus, jonkin aikaa myös poliisin putka.

Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Eero Kostiainen Pentti Aholan arkkitehtitoimistosta. Ostoskeskustyyppinä Myyrinpuhos edustaa niin kutsuttua sisäpihamallia, jossa U:n muotoon aseteltujen rakennusten keskellä on tori tai oleskelupiha. Myyrinpuhoksessa kolmekerroksinen pääosa ja yksi- ja kaksikerroksiset siipirakennukset rajaavat pienen torialueen, joka on ympäröivää maanpintaa korkeammalla. Torialueelta on käynti rakennuksen ali pohjoispuolen isolle paikoitusaukealle.

Varsinaiset liiketilat ovat sijoitettuna ensimmäiseen kerrokseen, ylemmät kerrokset ovat varattu ravintola-, toimisto- ja lääkärikeskuskäyttöön. Kellarikerroksessa sijaitsee huolto- ja varastotilojen lisäksi elokuvasali.

Myyrinpuhos edustaa arkkitehtuuriltaan liikerakennuksissa harvinaista konstruktivismia, jossa tyypillistä on rakennusosien korostaminen julkisivuissa. Myyrinpuhoksessa julkisivussa olevan ruudukkoaiheen muodostavat alumiiniset palokatkot. Ne olivat alunperin maalattu tumman vihreällä. Palokatkojen muodostamien ruutujen elementit ovat jaettu pienempiin ruutuihin. Kussakin elementissä on ylhäällä valkoinen mainostekstikenttä ja sen alapuolinen ikkunaruudukko. Ikkunoiden ylimmät ja alimmat ruudut ovat maalattu punaisella ja keltaisella tehostevärillä.

Myyrinpuhoksen katolle on sijoitettuna veistoksellisesti muotoillut ilmanvaihtokonehuoneet. Ne muodostavat futuristisen lennokkaan arkkitehtuuriaiheen, joka näkyy kauas. Myyrinpuhos onkin eräänlainen maamerkki alueella.

Rakennuksen kantavina rakenteina ovat teolliseen rakentamiseen assosioituvat sienipilari, jotka kannattavat betonivälipohjia. Tämä rakenne on mahdollistanut vapaan väliseinäsijoittelun ja muunneltavuuden. Alun perin avoin rakenneratkaisu oli selkeimmillään ylimmän kerroksen maisemakonttoritiloissa. Avokonttoritilat muutettiin kuitenkin jo 1970-luvun lopussa ”koppikonttoreiksi”.

Rakennuksen pihaan tehtiin 1990-luvun aikana muutoksia. Alunperin rakennusta kiersi yhtenäinen katos, joka kääntyi ulokkeena rajaamaan puolittain torin ulkoreunaa. Katokset vaihdettiin pienempiin teräs-lasirakenteisiksi harjakatoksiksi, jotka poikkeavat rakennuksen muusta arkkitehtuurista. Muuten rakennuksen konstruktivistinen ilme on hyvin säilynyt.

Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittäväksi rakennusperintökohteeksi Vantaan kaupunginmuseon inventoinneissa.