Kaikki aineistot
Lisää
Pro-gradu tutkielmani käsittelee libanonilaista poliitikkoa ja sotilasjohtajaa Bachir Gemayelia. Analysoin tutkielmassani sitä, minkälaisia retorisia keinoja hän puheissaan käyttää ja mitä hän pyrkii näillä puheilla saavuttamaan. Käytän retoriikka-analyysissani apuna Chaim Perelmanin teorioita. Retoriikka-analyysiin liitän vahvasti nationalismin tutkimuksen pyrkiessäni selvittämään sen, minkälaisia tunnuspiirteitä Gemayelin nationalismi sisältää ja miten hän käyttää sitä retorisena tehokeinona. Nationalismin analyysissä käytän apunani Benedict Andersonin ja Eric Hobsbawmin teorioita. Aineistonani käytän Gemayelin tärkeimpiä puheita. Bachir Gemayel kuului etniseltä taustaltaan pitkän historian Libanonissa omaaviin kristittyihin maroniitteihin ja hänen pääasiallinen toiminta-aikansa sotilaana ja poliitikkona sijoittui maan sisällissodan aikaan, jolloin sekä ulkovallat että eri uskonnolliset sekä poliittiset ryhmät sotivat valtion alueella keskenään. Tämä vaikea poliittinen tilanne, Libanonin uskonnollinen ja etninen heterogeenisuus sekä Gemayelin oma monitasoinen identiteettinsä tekevät hänen nationalismistaan mielenkiintoisen ja hedelmällisen tutkimuskohteen. Analyysini paljastaa, että huolimatta pyrkimyksestä asettua koko Libanonia edustavan poliitikon rooliin, identifioituu Gemayel kuitenkin pääasiallisesti maroniitteihin ja tämä näkyy vahvasti sekä hänen toiminnassaan että retoriikassaan. Gemayelin retoriikka on usein sota-ajalle tyypilliseen sävyyn poleemista ja se puhuttelee ensisijaisesti maroniitteja pyrkien luomaan heidän keskuudessaan alttiutta taistella sekä sotilaallisesti että poliittisesti paremman Libanonin puolesta viestien myös maan hajanaisesta tilasta sekä Gemayelin omasta välillä kontroversiaalista maailmankuvasta ja identiteetistä.
Lebanon has been largely stable during the tumultuous Arab Spring, but the country remains vulnerable to internal and regional instability. In addition to Lebanon's volatile internal conflicts, Lebanon is particularly exposed to increased regional tensions. While renewed tension in South Lebanon is often considered the most likely cause for instability in Lebanon, the deepening conflict in Syria now poses the greatest threat to Lebanon. This publication examines how the uprising in Syria affects both the internal stability of Lebanon and the South Lebanon conflict, arguing that the uprising in Syria greatly complicates Lebanon's internal power balance, elevating internal tensions, while also changing the context within which the South Lebanon conflict takes place.
Tutkimus käsittelee keskisuuria valtioita taloudellisen kriisin yhteydessä. Vuosina 1990-1991 käyty Persianlahden sodalla oli merkittävä vaikutus Lähi-idän maiden kehitykseen. Tutkimus selvitti sen, että millä tavoilla taloudellista kriisiä ja sen vaikutuksia käsitellään aikaisemmassa kirjallisuudessa.
Tämä opinnäytetyö sijoittuu johtamisen ja sotilasjuridiikan aloille. Opinnäytetyö hyödyntää oikeustieteiden tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen metodiksi on valittu kansainvälinen eurooppalainen oikeuspositivistinen lähestymistapa. Tutkimuskohteena on rauhanturvaoperaatioiden kansainvälisoikeudellinen perusta. Päätutkimuskysymyksiä tutkimuksessa on kaksi: I. Miten rauhanturvaoperaatiot ovat kansainvälisoikeudellisesti rakentuneet? ja II. Kuinka Libanonin rauhanturvaoperaatio on kansainvälisoikeudellisesti rakentunut ja miten operaation oikeudelliset perusteet ovat muuttuneet? Tämä on ensimmäinen suomalainen sotatieteellinen opinnäytetyö, joka keskittyy erityisesti rauhanturvaoperaatioiden kansainvälisoikeudelliseen perustaan. Tutkimuskohde valikoitui tutkijan henkilökohtaisten kokemuksien perusteella. Hänen kokemuksensa pohjalta yksittäinen rauhanturvaaja ei tunne kansainvälisoikeudellisia oikeuksiaan tai velvoitteitaan. Tutkimuksen primäärilähteinä ovat Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja, rauhanturvaamista käsittelevät valtiosopimukset sekä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat. Tutkimuksessa selvitettiin UNIFIL-operaation kansainvälisoikeudellista perustaa ja analysoitiin sen tuomia vaikutuksia. Tutkimuksen keskeisimmät havainnot ja johtopäätökset ovat: 1. Rauhanturvaoperaatioiden kansainvälisoikeudelliseen perustaan vaikuttavat suoraan YK:n peruskirja, ihmisoikeudet, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteet, yleiset rauhanturvaajia koskevat valtiosopimukset, turvallisuusneuvoston päätöslauselma ja Status of Forces Agreement (SOFA). 2. Muita rauhanturvaoperaatioon vaikuttavia oikeudellisia ainesosia ovat kansallinen oikeus ja paikallinen oikeus. 3. Ei oikeudellisesti sitovia rauhanturvaamiseen vaikuttavia poliittisia asiakirjoja ovat: Memorandum of Understanding (MOU), Technical Arrangement (TA) ja Implementation Arrangement (IA). Näiden poliittisten järjestelyiden tarkoituksena on järjestää eri toimijoiden suhteita toisiinsa. Nämä poliittisluonteiset asiakirjat pyrkivät helpottamaan toimijoiden välistä yhteistyötä. 4. Operaatiokohteiset sotilastoimintaa ohjaavia ei kansainvälisoikeudellisesti sitovia asiakirjoja ovat: Operation Plan (OPLAN), Operation Order (OPORDER) ja Fragmentary Order (FRAGO). Näiden asiakirjojen tarkoituksena on ohjata sotilaiden toimintaa käytännönläheisesti ja mahdollistaa siten tehtävien toteuttaminen annetuilla reunaehdoilla. Niitä tukevat Standard Operating Procedures (SOP), jotka mahdollistavat rauhanturvaajien tehokkaan toiminnan nopeissakin tilanteissa. 5. UNIFIL-operaation mandaatti vuoden 2006 jälkeen on rakentunut turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 425, 426 ja 1701 pohjalta. UNIFIL-operaatio rakentui aluksi YK:n peruskirjan luvulle VI ja luokiteltiin perinteiseksi rauhanturvaoperaatioksi. Toimintaympäristön muututtua turvallisuusneuvosto muutti päätöslauselman 1701 YK:n peruskirjan VII-luvun henkiseksi. Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701 osoittaa, että sotilaallinen rauhanturvaaminen on vain pieni osa kansainvälisen rauhan ylläpidossa Libanonissa. Pääosa päätöslauselman 1701 vastuista kohdistuu konfliktien osapuolille ja kansainväliselle yhteisölle. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 sovitaan UNIFIL-joukkojen tehtäviksi varmistaa Israelin vetäytyminen, palauttaa kansainvälinen rauha Libanonissa, Libanonin hallituksen tukeminen auktoriteetin palauttamisessa, vihollisuuksien loppumisen tarkkaileminen, Libanonin asevoimien tukeminen Etelä-Libanonissa, humanitaarisen avun saattamisen tukeminen, Libanonin asevoimien tukeminen Etelä-Libanonin luvattomien aseiden riisumisessa ja Libanonin hallituksen tukeminen rajojen turvaamisessa. Päätöslauselman 1701 mukaan UNIFIL saa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja varmistaakseen, ettei sen alueelta toteuteta vihollisuuksia, jos UNIFIL:n toimintaa yritetään estää tai jos voimakeinojen käyttö on tarpeellista suojatakseen humanitaaristen järjestöjen työntekijöitä, UNIFIL:n kalustoa tai heidän liikkumisvapauttaan. 6. UNIFIL-operaatiolta puuttuu uskottavuus toimia kentällä mandaatissa säädettyjen toimintatapojen mukaisesti. Tuorein turvallisuusneuvoston selonteko 2373 tuo esille turvallisuusneuvoston tahdon UNIFIL-joukkojen uskottavuuden parantamisesta. Toiminnan muuttamisella voi kuitenkin olla hyvin suuria vaikutuksia Libanonin tämänhetkiseen turvallisuustilanteeseen. 7. UNIFIL-operaatiossa on useita ongelmia niin poliittisella, kuin oikeudellisella taholla. Rauhanturvaoperaatio on kuitenkin mahdollistanut kohtuullisen rauhan rakentumisen yhdessä Lähi-Idän pitkäkestoisimmassa selkkauksessa. Kaikki osapuolet ovat ilmaisseet halun UNIFIL-operaation jatkamisesta ja tunnistavat sen tuomat hyödyt. Operaatio on toimiva, vaikka se ei kykenekään toteuttamaan kaikkia sille annettuja tehtäviä. 8. UNIFIL-operaatio ei kykene sotilaallisella toiminnalla estämään uuden konfliktin syntymistä. Kaikki osapuolet ovat sotilaallisesti vahvoja ja kykenevät aloittamaan halutessaan uuden aseellisen selkkauksen Libanonissa.
Ensimmäinen moderni terroristinen itsemurhaisku tapahtui Libanonissa vuonna 1981. Iskua seuranneina vuosikymmeninä itsemurhaiskut ovat levinneet lukuisten eri terroristijärjestöjen käyttöön useille eri maantieteellisille alueille. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskityn itsemurhaiskuihin ja tämän iskutaktiikan leviämiseen eri terroristiryhmien välillä. Tutkimus kartoittaa samalla eri terroristiryhmien välisiä verkostoja. Tutkimuksen tapausesimerkeiksi valikoitui kolme terroristijärjestöä: libanonilainen Hizbollah, srilankalainen Tamilitiikerit sekä palestiinalaisjärjestöt Hamas ja Palestiinan islamilainen jihad. Maantieteellisesti tutkimus keskittyy siis Libanoniin, Sri Lankaan sekä Israeliin ja palestiinalaisalueisiin. Ajallisesti tutkimus sijoittuu 1980- ja 2000-lukujen väliin. Joiltain osin tutkimus tulee ulottumaan lähes nykypäivään saakka. Itsemurhaiskuja analysoidaan tutkimuksessa sosiaalihistorian menetelmin huomioiden kuitenkin myös kulttuuri- ja poliittisen historian menetelmät. Tutkimuksen pyrkimys on itsemurhaiskuja tutkimalla hahmottaa niiden taustalla vaikuttanutta kollektiivista järjestelmää, sen osia ja toimintamekanismeja sekä rakenteita niiltä osin, kuin ne ovat itsemurhaiskujen ja niiden leviämisen kannalta olennaisia. Edellä mainitun, niin sanotun terrorismin toiminnallisen puolen ohella, terroristien tekoja ja toimintaa ohjaa kulttuuri. Näin ollen terroristinen kulttuuri ja sen leviäminen on tutkimuksen tarkastelukohde itsemurhaiskujen leviämistä silmällä pitäen. Tutkimukseni pyrkii analysoimaan terrorististen tekojen taustalla olevia rakenteita, niiden välisiä suhteita ja niiden välityksellä leviäviä vaikutteita. Historian lähestymistapojen tukena olen pyrkinyt hyödyntämään verkosto- ja organisaatioteorioita. Tutkimuksen primäärilähteinä ovat sekä terroristisia tapahtumia ja tekoja kuvanneet Yhdysvaltojen ulkoministeriön ja keskustiedustelupalvelun julkiset asiakirjat että terroristijärjestöjen itsensä tuottama aineisto. Primäärilähteitä täydentääkseni olen käyttänyt monipuolista ja jossain määrin poikkitieteellistä tutkimuskirjallisuutta. Kaikkien tutkimuksen tapausesimerkkijärjestöjen kohdalla itsemurhaiskuihin ryhtymisessä oli kyse tietoisesta strategisesta valinnasta. Tapausesimerkkijärjestöjen välillä ilmeni lähteiden perusteella yhteyksiä, joita pitkin taktiset vaikutteet levisivät. Nämä yhteydet rakentuivat monipuolisiin järjestöjen omat toiminta-alueet ylittäviin sosiaalisiin ja organisatorisiin verkostoihin ja niillä oli konkreettinen ja keskeinen rooli itsemurhaiskujen leviämisessä globaaliksi ilmiöksi. Valtiotoimijoista erityisesti Iranilla on ollut konkreettinen merkitys itsemurhaiskujen leviämisen edistäjänä niin Libanonissa kuin palestiinalaisalueilla. Sekä palestiinalaisjärjestöt että Sri Lankan Tamilitiikerit saivat puolestaan oppia itsemurhaiskuihin Libanonissa. Tutkimuksen kolme tapausesimerkkiä ovat ideologialtaan ja toimintatavoiltaan hyvin erilaisia, mutta järjestöjen välillä on toimintakulttuurin osalta ohittamattomia yhtäläisyyksiä. Itsemurhaiskujen leviämisen kannalta spesifejä kulttuurisia yhtäläisyyksiä tärkeämpää näyttää kuitenkin olleen se, että keskeiset vaikutteet levisivät sekä järjestöjen sisällä että niiden välillä.
Tämän tutkielman aihepiirinä on maavoimien taistelu Israelin ja Hizbollahin välisessä Libanonin sodassa vuonna 2006. Käytän taktiikasta määritelmää ”toimet joukkojen käyttämiseen taistelun voittamiseksi” ja sotataitoa kaikenkattavana terminä menetelmille sodan käymiseen. Tutkimuskysymyksenä on mitä tästä sodasta voi oppia sotataidossa komppania-pataljoona -tasolla. Aiheen käsittely on rajattu pitkälti jalkaväen taisteluun, ja tukevia aselajeja käsitellään vain niiden avatessa tilanteen ymmärtämistä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen selittävä tutkimus. Lähestymistapana on kaivaa lähdeaineistosta eri taistelujen tapahtumia ja niistä merkittäviä yhtäläisyyksiä. Keskeiset johtopäätökset ovat vaatimus aktiiviselle tiedustelulle, mekanisoitujen joukkojen suojan lisääminen, tarve suhteuttaa suojan käyttäminen vihollisen käyttämiin aseisiin, joukkojen itsenäisen toiminnan ja selkeiden johtosuhteiden tärkeys sekä taistelutahdon huomattava merkitys.
Ilma-ase on keskeisessä roolissa nykypäivän sodankäynnissä. Sen avulla on myös haettu ratkaisua terroristiorganisaatioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden kanssa käydyissä kriiseissä. Israel käytti pääasiallisesti ilmavoimiaan vuonna 2006 Hizbollahia vastaan käydyssä sodassa. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Israelin ilmavoimien strategisten ilmaiskujen vaikutusta toisessa Libanonin sodassa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa määrittelemään Hizbollahin kaltaista järjestöä paremmin Wardenin kehäteorian avulla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tässä tutkimuksessa analyysirunko on muodostettu John Wardenin kehäteorian viidelle kehälle. Tutkimuksen laadun parantamiseksi on soveltuvilta osin käytetty triangulaatiota, jossa on pyritty yhdistelemään kerättyjä lähteitä ja muodostamaan näin käsitys tapahtuneesta. Hizbollah on terroristiorganisaatio, jolla on paljon valtaa Libanonin valtion sisällä. Tästä syystä se asettuu Wardenin kehille eri tavalla kuin perinteisesti nähty terroristiorganisaatio, jolla ei ole varsinaista jalansijaa valtiollisessa päätöksenteossa. Hizbollahin on tässä tutkimuksessa nähty asettuvan kehille lähes samalla tavalla kuin valtio. Israelin ei onnistunut vaikuttaa Hiz-bollahiin merkittävästi strategisilla ilmaiskuilla kriisin aikana. Hizbollahin johtajista ketään ei saatu surmattua eikä johtoyhteyksiin pystytty vaikuttamaan. Libanonin siviiliväestön tuki Hiz-bollahille voitaisiin nähdä säilyneen muuttumattomana kriisin jälkeen. Israelin strategiset il-maiskut vaikuttivat kriisin aikana ainoastaan pitkän- ja keskipitkänmatkan rakettituleen, eikä lyhyemmän kantaman rakettitulen ampumista voitu kiistää kriisin missään vaiheessa. Israelin, ja etenkin sen ilmavoimien, on laajalti nähty epäonnistuneen operaation toteutuksessa. Tässä tutkimuksessa päädyttiin laajalti samaan lopputulokseen. Israelin voidaan todeta tarkastelleen Hizbollahia hyvin johtajakeskeisenä organisaationa, mutta todellisuudessa sen taistelijasolut toimivat hyvin pitkälti itsenäisesti. Israelin ei myöskään onnistunut arvioida kriisin kestoa, eikä näin ollen asettanut sille mitään konkreettisia poliittisia tavoitteita. Tästä johtuen operaatiolle asetetut sotilaalliset tavoitteet olivat sangen irrallaan toisistaan ja tavoitteinen keskinäinen vaikutus oli vähäistä. Ainoastaan strategisten iskujen kollektiivisen kokonaisvaikutuksen voitaisiin nähdä aiheuttaneen painetta Hizbollahin johdon päätöksentekoon: Hizbollah muutti toimintatapaansa Israelin näkökulmasta parempaan suuntaan kriisin jälkeen, eikä jatkanut raketti-iskuja, kuten ennen kriisiä.
In October 2019, the Lebanese political leaders were faced with widespread popular protests contesting their political power and holding them accountable for deficiencies, such as corruption, economic deterioration, and government mismanagement. The purpose of this research is to examine how the contested political elite addressed the anti-elite uprising and the subsequent discourse on responsibility and accountability in their political communications to the public. This was done through the Rhetorical Analysis (RA) of two years of both written and oral communications of Gebran Bassil, Hassan Nasrallah, Michel Aoun, Nabih Berri, Saad Hariri, Samir Geagea, and Walid Joumblatt, representing the main sectarian, partisan and factional affiliations, and key political offices at the start of the protests. The research found varied rhetorical strategies employed by the different political leaders, representing differing degrees of alignment to the protests and their demands, as well as criticism of objectionable aspects. The elite rhetoric was particularly related to the legacies and histories of the elites and their platforms, criticism of the main slogan of the protest, dynamics of political rivalries, warnings and narratives on political conspiracies and threats, the characterisation of protest participants and waves, as well as whether or not the protests represent a breaking point of ordinary politics. The findings highlighted the continued significance of civil war and conflict rhetoric in the Lebanese political discourse, particularly as a basis for the rhetoric of fear and the defence of elite political power. The research, thus, contributes to the literature of Lebanese political elites by providing a systematic in-depth analysis of elite rhetoric across the scale on a single issue, as well as to peace and conflict studies in addressing civil war memory in political elite discourse in a post-conflict society, and the utilisation of these memories for persuasive purposes.
Tutkielma kuuluu operaatiotaidon ja taktiikan tutkimuksen piiriin. Tutkimuksella on pyritty selvittämään, miten israelilaisten yleiset taktiset periaatteet toteutuivat Rauha Galileaan - operaatiossa 1982. Tutkimuksessa on haettu vastausta seuraavaan päätutkimuskysymykseen: Toteutuivatko yleiset israelilaiset taktiset periaatteet taistelussa rakennetulla alueella operaatiossa Rauha Galileaan? Päätutkimuskysymykseen on haettu vastauksia seuraavilla apukysymyksillä: Mitä ovat yleiset israelilaiset taktiset periaatteet? Millä tavalla vastustajan kalusto ja toiminta vaikutti israelilaisten taktiikoihin? Millä tavalla israelilaisten doktriini vaikutti taktiikoihin? Millä tavalla taisteluolosuhteet vaikuttivat israelilaisten taktiikoihin? Miten taisteluissa toimittiin? Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, ja sen aikana käytettiin laadullista asiakirjaanalyysiä. Tapaustutkimuksen pohjana ovat aineistona käytetyt operaatiota Rauha Galileaan käsittelevät teokset ja tutkimukset. Tutkimusta laadittaessa kävi ilmi, että Rauha Galileaan -operaatiota taktiikan kannalta tarkastelevia teoksia ja tutkimuksia on hyvin rajoitetusti saatavilla. Israelilaisten joukkojen käyttöön operaatiossa vaikuttivat mm. vihollinen, olosuhteet ja israelilaisten aikaisempi kokemus taistelusta rakennetulla alueella. Tutkimuksessa ilmeni, että pääosa israelilaisten yleisistä taktisista periaatteista toteutui taistelussa rakennetulla alueella operaatiossa Rauha Galileaan.
Samoin koristellut Koraani a) ja sen teline b). Teline on kuusijalkainen, ristikon muotoinen ja sen päällä lepäävä Koraani on arabiankielinen ja sinikantinen. Molemmat on koristeltu helmiäisestä tehdyin koristein, joiden alta näkyy mustaa maalia tai muuta ainetta. Tärkeimmät koristeaiheet ovat moniterälehtiset, pyöreät kukkakuviot, pienet pallot sekä kolmiot. Koraanin sisäkannessa on seuraavat tekstit: "Koraanin käännös", "Uthmanin kalligrafian mukaisesti", "Hafiz Uthman (1698)", "Painopaikka Där al-macrífah Beirut Libanon".
Suomen Lähi-idän instituutti (FIME, Finnish Institute in the Middle East) ja MIGDIA-tutkimushanke (Maahanmuutto, ylirajaiset koulutuspolut ja diasporinen monikielisyys) järjestivät erityisesti Suomeen vasta saapuneiden oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa työskenteleville suunnatun täydennyskoulutuskokonaisuuden “Ylirajaiset koulutuspolut: näkökulmia Libanonista” syksyllä 2022 Beirutissa (15.–23.10.2022). Opettajien täydennyskoulutuskurssien järjestäminen on ollut FIME:n toimintaa jo pitkään, vaikka maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kanssa työskentelevät opettajat olivatkin kohderyhmänä instituutille uusi. Maahanmuuttoon ja koulutukseen liittyvät kysymykset ovat sen sijaan Koneen Säätiön rahoittaman MIGDIA-tutkimushankkeen keskiössä.
"US: Get out of Lebanon!" Libanonin kartan muotoon leikatussa mustavalkoisessa valokuvassa Beirutin pommitusten tuhoja (raunioita) ja jenkkisotilas heiluttamassa USA:n lippua. Kartan vasemmalla puolella piirrettyjä sotalaivoja, jotka suuntaavat tykistötulen kohti Libanonia. Sininen tausta, mustat tekstit.
"Conference internationale de la jeunesse et des etudiants en solidarite avec la lutte de la jeunesse et du peuple libanais. Beyrouth 16-18 mars 1981." Piirroksessa yhdistyvät punasiipinen rauhankyyhky, rynnäkkökivääri ja vihreä libanoninsetripuu. Värit noudattelevat Libanonin lipun värejä.
fyysinen kuvaus: Vapaalla kädellä valmistettu figuriinin pää. Väriltään vaalean ruskea, uurteisiin kertynyt tummemman ruskeaa ainetta, mutta väriä ei ole käsitelty mitenkään. Kyseessä on figuriinista irti rikkoutunut pää. Se esittää kypäräpäistä miestä, joka on mahdollisesti soturi. Kasvot ovat kapeat ja niiden piirteet on kaiverrettu vapaalla kädellä työkalua käyttäen. Silmien pupillit katsovat ylöspäin. Otsalle, pään alle, on kaiverrettu hiukset. Pää on vasemmalta puolelta painunut lyttyyn, joko muovaamisen tai polttamisen aikana saven ollessa vielä märkää. Kypärä on koristeltu kaiverretuilla neliöillä ja päälaella se halki kulkee kaksi kohotettua viivaa, jotka yhdistyvät päätä kiertävään kohotettuun viivaan.