Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia työssä oppimisesta ja ammatillisesta kehittymisestä omassa työssään. Varhaiskasvatusala on henkilöstökriisin keskellä, ja jatkuvat vaatimukset osaamisen kehittämiselle riittämättömien resurssien avulla ovat uuvuttaneet työntekijät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin seitsemältä varhaiskasvatuksen työntekijältä puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusta lähestyttiin fenomenologista tieteenfilosofiaa mukaillen, yksilön kokemusta sellaisenaan korostaen. Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen työntekijöiden suhtautuminen työssä oppimiseen vaihtelee suuresti. Alalla on havaittu vastakkainasettelua oppimismyönteisten ja oppimishaluttomien välillä. Esihenkilön tuen määrä on koettu riittämättömäksi, ja resurssit oppimiselle ja kehittymiselle vaihtelevaksi. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat voimakasta kuormitusta esimerkiksi toimimattomien työyhteisöjen ja haastavasti oireilevien lasten vuoksi. Tutkittavien kuvaamien kokemusten kokonaisuus piti sisällään innostusta ja motivaatiota oman työn tekemiseen, mutta myös arjen haasteita ja uhkatilanteita sekä riittämättömiä resursseja ja tukea omalle työlle. Näitä tärkeitä kokemuksia tulisi ottaa huomioon alan kehitystyössä ja henkilöstökriisin ratkaisemisen prosessissa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä hoitotyöntekijöille Kannuksen lääkärinvastaanotolle laatutyön vaatima perehdytysopas sekä samalla perehdytyksen seurantakaavake. Tuotekehittelyprosessina suunniteltiin Kannuksen terveyskeskuksen lääkärinvastaanoton perehdytysopas ja lisätuotoksena perehdytyksen seurantakaavake. Ne vastasivat työelämän tarpeisiin ja ne tehtiin yhteistyössä JYTAn kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tämänhetkisen perehdytystilanteen kartoittaminen JYTAn Kannuksen lääkärinvastaanotolla ja siksi haastateltiin viisi sijaisena ollutta tai olevaa työntekijää elokuussa 2011. Pienen lukumäärän vuoksi tutkimusmenetelmä oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston keruumenetelmänä yksilöhaastattelussa oli puolistrukturoitu eli teemahaastattelu. Haastateltu aineisto koottiin sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan kaikki viisi haastateltavaa vastasivat olevansa tyytyväisiä Kannuksen lääkärinvastaanotolla saamaansa perehdytykseen. Haastateltavien mielestä Kannuksen lääkärinvastaanotolla uuden työntekijän perehdyttäminen on ymmärretty tärkeäksi työhön kuuluvaksi osa-alueeksi. Lähes kaikkien mielestä lääkärinvastaanoton työmäärä ja kiire haittasivat perehdyttämistä. Kenellekään haastateltavalle tai potilaalle ei ollut sattunut perehdyttämisestä johtuvia vaaratilanteita. Yksi työntekijä ehdotti kummihoitajamallin aloittamisesta uuden työntekijän tueksi. Kaikki viisi työntekijää olivat ennen haastattelua ensimmäisen kerran nähneet Kannuksen lääkärinvastaanoton vuoden 2004 perehdytyskansion ja kaikki toivoivat perehdytysoppaan päivittämistä. Muutama haastateltu epäili tämän hetken perehdytyksessä sitä, tuleeko vastaanoton kaikki tarpeelliset asiat perehdytettyä. Tuotekehittelyprosessina tehtiin perehdytysopas, joka on helppolukuinen, selkeä ja kuvilla täydentäen houkutteleva. Lisätuotoksena tehtiin perehdytyksen seurantakaavake. Molemmista tehtiin paperi- ja sähköinen versio. Ohjausryhmässä oli Kannuksen lääkärinvastaanoton henkilökuntaa ja JYTAn esimiehiä. Asiasanat: Perehdyttäminen, sairaanhoitajan ammatillinen kehitys
Tässä artikkelissa tarkastellaan opettajien kokemuksia dialogisen opetuksen toteuttamisesta perusopetuksen ryhmissä osana Vuorovaikutus, motivaatio ja osallisuuden tukeminen (VuoMo) - nimistä ammatillisen kehittämisen ohjelmaa. Dialogisen opetuksen tavoitteena on vahvistaa oppilaiden osallisuutta lisäämällä näkökulmien jakamista sisältävää vuorovaikutusta ja keskustelua ja siten tukea oppilaiden oppimismotivaatiota. Tutkimuksen aineisto koostui kuuden kehittämisohjelmaan osallistuneen opettajan haastatteluaineistosta, joka analysoitiin temaattisella analyysilla. Opettajat kokivat, että heidän dialogisuuteen liittyvä pedagoginen ajattelunsa muuttui ohjelman aikana. Erityisesti dialogisia opetuskokeiluja sisältävien videoitujen oppituntien yhteinen reflektointi tuki ammatillista kehitystä. Dialogisen opetuksen toteutumista luokassa edesauttoivat keskustelua virittävät materiaalit sekä turvallinen ja kiireetön ilmapiiri luokassa. Toisaalta opettajajohtoiset pedagogiset rutiinit ja ajankäytön haasteet koulun arjessa tunnistettiin dialogisuuden toteutumisen uhkana. Opettajan kokivat, että dialogisuuden lisääntyminen ohjelman aikana toteutuilla tunneilla lisäsi oppilaiden osallistumista opetustilanteissa ja vaikutti myönteisesti ryhmän toimintaan.
The aim of this study is to assess how the pedagogical solutions of the inclusive teaching practice in class teachers' adult education programme support the development to become an inclusive teacher. What kind of interpretations do the students make of inclusion and inclusive school? How does the participation in school community with reflective support by teacher education community enhance inclusive professional orientation? The research material consists of qualitative network material written by 22 adult students: teaching practice plans, reflective practice stories and teaching practice feedback. The analytical approach was thematic text analysis. Inclusion was interpreted as pupils’ right to study with their peers but also as a professional challenge or ideal. The social exclusion was elicited only in a few stories. The meta-consciousness of developing an inclusive school was sparse. The experiences gained from the school's communities of practice combined with the theoretical and reflective tools offered by teacher education community formed meaningful learning.
In educational research, the teaching profession is often treated as interaction located only in the classroom, with less attention to other aspects of school reality. Some studies, and the Finnish national curriculum (2014), suggest that the school system needs more practices that aim at negotiation, cooperation, and interaction with the surrounding society. In Finland, where both the teaching profession and the educational system are highly regarded, Finnish primary education has been criticized for its immobility and lack of flexibility. The qualitative research presented in this article draws on interview data collected from 13 Finnish (elementary) classroom teachers. The results of this research reveal a potential conflict between the emphases in the current theoretical teacher development plans and the teachers’ own viewpoints of the objectives in their professional development. According to the results of this study, the concept of a cooperative and multiprofessional school community is not completely fulfilled. Broadening the conceptualization of the profession toward the culture of “shared knowledge” and interaction might help to prevent some of the typical problems for teachers such as burnout, feelings of inadequacy, and professional solitude. In this article, solitude refers to the teachers’ spontaneous conceptualization of the teaching profession.
Tutkimme pro gradu -tutkielmassamme luokanopettajien kokemuksia yhteisopettajuuden aloittamisen edellytyksistä ja kuinka yhteisopettajuuden aloittaminen tukee luokanopettajan ammatillista kasvua. Tutkimuksemme kohteena olivat yhteisopettajuutta toteuttavia luokanopettajia (n=6). Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähtökohta on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusote soveltuu parhaiten kokemuksen tutkimiseen ja niiden ymmärtämiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin laadullisen teemahaastattelun menetelmän avulla kevään 2023 aikana. Aineisto muodostui kuuden luokanopettajan haastatteluista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teemoittelun pohjalla olivat sekä teoreettisen viitekehyksen lisäksi aineistosta nousevat kategoriat. Tutkimuksen tulosten mukaan luokanopettajien kokemukset yhteisopettajuuden aloittamisen edellytyksistä ovat pääosin linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Tässä tutkimuksessa tärkeimmäksi nousi kuitenkin luokanopettajien oma halu ja kiinnostus yhteisopettajuutta kohtaan. Yhteensopivan työparin löytyminen koettiin toiseksi tärkeäksi edellytykseksi. Opettajien yhdessä käymät vastavuoroiset keskustelut yhteisopettajuuden aikana lisäsivät opettajien hyvinvointia ja ammatillista kasvua. Tuloksista kävi myös ilmi, että mentorointi on yksi tapa, jonka kautta yhteisopettajuus on päässyt alkuun. Opettajan työn muutokset ja haasteet asettavat paineita opettajankoulutukselle ja varsinkin vastavalmistuneelle opettajalle. Yhteisopettajuus on valtava etu, jonka aloittamisella oli merkittäviä myönteisiä vaikutuksia luokanopettajan hyvinvoinnille ja ammatilliselle kasvulle.
Työ ulkomailla antaa mahdollisuuden oppia uusia ammatillisia, kielellisiä ja sosiaalisia taitoja sekä näkökulmia ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksiin. Röntgenhoitajan työ Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on hyvin samankaltaista. Alan tekninen kehitys ja potilaskeskeisen hoidon toteuttamisen reunaehdot monimuotoistuvat. Ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen yhtenäistäminen, työyhteisöjen monimuotoisuuden ja monikulttuurisuuden tukeminen sekä moniammatillisen yhteistyön edistäminen ovat olennaisia osia röntgenhoitajan ammatillisen kehittymisen edistämisessä.
Tutkin vuosi sitten valmistuneessa väitöskirjassani opettajien kokemuksia ja kertomuksia luovan kirjoittamisen yhteisöihin osallistumisesta. Erityisesti olin kiinnostunut siitä, miten luova kirjoittaminen oli yhteydessä opettajien ammatilliseen kehittymiseen. Tutkimuksen rikas kirjoitelma- ja haastatteluaineisto mahdollisti syvän perehtymisen opettajien tarinoihin. Väitöskirjasta teki erityisen se, että hyödynsin rohkeasti luovan kirjoittamisen menetelmiä.
This study examines graduating physiotherapy students’ narratives related to their professional development. The data comprised interviews with 33 graduating physiotherapy students. The data were analyzed using the narrative analysis approach. As a result, five different story models were identified. The descriptive story models were named: 1) “Study path dominated by life changes”; 2) “Realizing the connection between physiotherapy theory and practice”; 3) “Self-regulated and practical-oriented learning path”; 4) “Becoming a critical developer”; and 5) “Multiprofessional working towards expertise”. In students’ stories, there appeared different turning points that illustrated especially meaningful episodes during the process of their professional development to be a physiotherapist. From a pedagogical point of view, two important features appeared: the importance of connecting theory and practice and the role of clinical supervisors.
Tässä tutkimuksessa kuvataan opettajien ammatillista kehittymistä osana positiivisen pedagogiikan omaksumisen matkaa. Ensimmäinen tutkimuskysymys keskittyy ammatillisen kehittymisen edellytyksiin ja tukikeinoihin, kun taas toinen opettajien kulkemiin ammatillisen kehittymisen polkuihin. Positiivista pedagogiikkaa ei ole aiemmin juuri tutkittu ammatillisen kehittymisen näkökulmasta, joten tutkimus tuo uutta tietoa aiheesta. Tutkimus on laadullinen ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tutkimukseen osallistui kymmenen opettajaa kahdesta koulusta. Aineisto koostuu opettajien kirjoitelmista, joissa opettajat kertoivat apukysymysten avulla siitä ammatillisesta kehittymisestä, jota heille on tapahtunut positiivisen pedagogiikan omaksumisen aikana. Ensimmäinen tutkimuskysymys on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla ja toinen narratiivisen juonianalyysin avulla. Ammatillisen kehittymisen edellytyksistä ja tukikeinoista muodostui 7 yläluokkaa, joista merkittävimpiä olivat Yksilölliset ominaisuudet, Työyhteisö, Resurssit ja Reflektointi. Näiden alle muodostui 24 alaluokkaa. Opettajien ammatillisen kehittymisen poluista muodostui kaksi päätyyppiä. Näitä olivat Tasaiset kehittyjät (4 opettajaa) ja Vuoristoradan läpikäyneet kehittyjät (6 opettajaa). Tulokset osoittivat, että ammatillisen kehittymisen tukeminen on kokonaisvaltaista ja opettajien ammatillisen kehittymisen polut ovat yksilöllisiä. Opettajien tarpeet erosivat toisistaan runsaasti, mutta kaikki opettajat nimesivät tarinoissaan useita edellytyksiä ja tuentarpeita. Lisäksi tuen tarpeet erosivat Tasaisten kehittyjien ja Vuoristoradan läpikäyneiden opettajien välillä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata reflektion tukemista ohjatun opetusharjoittelun aikana luokanopettajaopiskelijoiden näkökulmasta ja esittää heiltä tulleita ajatuksia opetusharjoittelun ohjauksen kehittämiseen reflektion tukemiseksi. Tutkimukseen osallistui yhtensä 12 opiskelijaa, jotka opiskelevat Lapin yliopistossa. Aineistona toimii neljä teemahaastattelua, jotka suoritettiin kolmen opiskelijan ryhmissä. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on fenomenografia, jossa tarkastelukohteina ovat ihmisten käsitykset ympärillä olevasta ilmiöstä. Teoreettisena viitekehyksenä ovat tutkimustieto opetusharjoittelun ohjauksesta reflektion kehityksen näkökulmasta. Opettajankoulutuksen tavoitteena on kouluttaa didaktiikan ja pedagogiikan ammattilaisia, jotka kykenevät toiminnan kriittiseen reflektointiin. Opiskelijan ammatillista kasvua ja kehitystä tuetaan teoriaopintojen, ohjatun harjoittelun ja opiskelijan oman oppimisprosessin reflektion avulla. Opetusharjoittelut nähdään reflektion kehityksen kannalta erityisenä oppimisen paikkana, jossa opiskelijalle tarjoutuu mahdollisuus kehittää osaamistaan ja saada tukea käytännöllisen ja teoreettisen tiedon yhdistymisessä. Opetusharjoittelussa opiskelija kehittää reflektiotaitojaan vuorovaikutuksessa ohjaavan opettajan ja opiskelijatovereiden kanssa. Käsityksissä reflektiosta opiskelijat näkevät keskiössä reflektion merkityksen ammatillisen kehityksen välineenä. Reflektiotaitojen kehitykseen vaikuttavat opiskelijoiden käsitysten mukaan ohjaava opettaja, opiskelija itse ja vertaisopiskelijat, ja opiskelijoiden käsitysten mukaan jokaiselle toimijalle kuuluu reflektion kehityksessä erityinen osa-alueensa ja tehtävänsä. Lisäksi tutkimuksessa esitellään luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset hyvän opetusharjoitteluohjauksen osa-alueista reflektion tukemisen näkökulmasta. Osa-alueet ovat ohjaajan henkilökohtaiset ominaisuudet, ohjaajan suhde ammatillisuuteensa, ohjaajan suhde opiskelijaan ja ohjaajan toiminta opiskelijan kokemana. Näiden osa-alueiden toteutuessa opiskelijat kokevat saavansa ohjausta, joka tukee heidän kriittisen reflektionsa kehittymistä opetusharjoittelun aikana.
Tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää, millaista on uusien opettajien ammatillinen kehittyminen. Lisäksi tutkimme miten uusien opettajien ammatillista kehittymistä tuetaan kouluissa. Aineiston tutkimukseemme keräsimme haastattelemalla viittä opettajaa, jotka olivat olleet työelämässä alle kolme vuotta sekä neljää peruskoulun rehtoria. Tutkimuksemme tulosten mukaan uusien opettajien ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeintä on työkokemuksen saaminen sekä näiden kokemusten reflektointi. Myös mahdollisuus yhteistyöhön kollegoiden kanssa nähtiin edesauttavan ammatillista kehittymistä. Opettajat toivoivat eräänlaista kummiopettajaa, jonka puoleen kääntyä haastavissa tilanteissa. Haastatellut opettajat ja rehtorit tunnistivat uusien opettajien haasteiksi opettajan työnkuvan koko kirjon kohtaamisen. Opettajan saama palaute työstään koettiin tärkeäksi tuen muodoksi ammatillista kehittymistä ajatellen. Kuitenkin opettajat sekä rehtorit olivat sitä mieltä, että tuen saaminen vaatii opettajalta omaa aktiivisuutta sekä uskallusta kysyä.
Tutkimukseni tarkoituksena on löytää samanaikaisopetuksen merkityksiä opettajan työssä. Tarkoituksenani on selvittää, mitä samanaikaisopetus merkitsee työssä viihtymisen ja ammattitaidon kehittämisen kannalta. Koska samanaikaisopettajuus tuo mukanaan muutoksia ja uusia toimintamalleja, perehdyn myös siihen, miten samanaikaisopetus sijoittuu koulun toimintatapoihin ja -kulttuuriin. Tutkimukseni teoreettisena taustana on samanaikaisopetuksen käsite. Lisäksi teoreettiseen viitekehykseen kuuluu muuttuvan koulukulttuurin näkökulma keskittyen siinä opettajan työnkuvaan ja ammatilliseen kehitykseen elinikäisen oppimisen, asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin kehittymisen kannalta. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen, jossa käytän narratiivista lähestymistapaa. Aineiston keräsin kirjoitelmien ja haastatteluiden avulla. Analysoin aineiston analyysikartan ja teemoittelun avulla. Tutkimukseni mukaan samanaikaisopetuksella on monia positiivisia vaikutuksia sekä opettajan työssä viihtymisen ja työssä jaksamisen kannalta. Yhteistoiminnallisuus helpottaa opettajan työtä, minkä vuoksi voimavaroja jää myös oman toiminnan kehittämiseen. Ammatillista kehitystä tukevat myös samanaikaisopetuksen myötä lisääntynyt oman toiminnan reflektointi ja vertaispalautteen antaminen. Samanaikaisopetus on opettajien mukaan ennen kaikkea oppimismahdollisuus sekä aloittelevalle että pitkään työskennelleelle opettajalle. Samanaikaisopetus nähtiin pääasiassa toimivana työtapana koulun toimintakulttuurissa, mutta myös ongelmakohtia tuli esiin. Muun muassa yksin opettamisen kulttuurin nähtiin vaikeuttavan samanaikaisopetuksen toteutumista opetuksen järjestämisen ja toteuttamisen suhteen. Vaikeuksista huolimatta tutkimukseen osallistuneet opettajat uskovat jaetun opettajuuden yleistyvän tulevaisuudessa positiivisten kokemusten myötä.
The mentoring process aims to promote learning and competence and support professional growth. The mentoring process inherently includes elements of learning. However, mentoring is not viewed from the perspective of learning and knowledge creation. This research examines mentors' perceptions of mentoring as a learning and knowledge creation process. The data consists of qualitative interviews with 10 mentors, which were analyzed using abductive content analysis. The results show that mentors' perceptions of the mentoring process as a learning and knowledge creation process are mixed. A narrow perception is that mentoring is a monologic transfer of information from mentor to actor. A broader, dialogical view is that the mentor and the actor interact to solve problems that are perceived as important. In a trialogical mentoring process, the mentor and the actor create new knowledge together as equal partners. The research suggests that the mentoring process should be viewed more deeply through the processes of learning, so that it is meaningful for the participants and reinforces the current enabling of continuous learning
Tutkimuksemme tarkoituksena on tutkia työyhteisön merkitystä noviisiopettajan toimintaan luokan työrauhan rakentajana ja ylläpitäjänä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme laajalti koulun työyhteisöä sekä työrauhaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Vastavalmistuneen eli noviisiopettajan näkökulma kulkee teorian mukana. Tutkimusotteemme on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä olemme käyttäneet teemahaastattelua. Olemme haastatelleet tutkimustamme varten neljää ensimmäistä vuotta luokanopettajan työssä toimivaa henkilöä. Analysoimme aineistomme käyttäen sisällönanalyysia ja tutkimuksessamme yhdistyy niin aineistolähtöinen ja teoriaohjaava sisällönanalyysi. Lisäksi olemme käyttäneet analyysin tekemisessä apuna kvantifiointia. Tutkimuksemme tuloksena työyhteisön merkitys noviisiluokanopettajan toimintaan luokan työrauhan rakentajana ja ylläpitäjänä näyttäytyy opettajan ammatillisen kehittymisen ja työhyvinvoinnin kautta. Tutkimuksessamme korostuu koulun yhteisöllisen toimintakulttuurin merkitys, jossa työntekijät jakavat keskenään ideoita ja tietoa työhön liittyvissä asioissa sekä tarjoavat toisilleen tukea erilaisissa ongelmatilanteissa. Opettajien työyhteisöissä vallitsee avun pyytämiseen kannustava ilmapiiri ja opettajilla on tunne siitä, että he saavat tarvittaessa tukea ongelmatilanteisiin. Tunne avun saamisesta on noviisiopettajalle tärkeää, koska apua saadakseen on opettajan omalla aktiivisuudessa ja aloitteella suuri rooli. Mitä yhteisöllisempi koulun toimintakulttuuri on, sitä korkeampaa kollegiaalisuuden tasoa koulussa toteutetaan. Yhteisöllisen toimintakulttuurin omaavissa kouluissa yhden opettajan ongelmat koetaan yhteisiksi ja niihin etsitään yhdessä ratkaisua. Yhteisöllisessä toimintakulttuurissa opettajat tekevät myös laajasti yhteistyötä keskenään. Yhteistyö muiden työyhteisön jäsenten kanssa mahdollistaa opettajan ammatillisen kehittymisen esimerkiksi itsereflektion avulla.