Kaikki aineistot
Lisää
fyysinen kuvaus: Apinan kuva Conrad Gessnerin kirjan Historia animalium (1551-1558) saksankielisestä käännöksestä Thierbuch. Eläimen numero kirjassa on I / 1. Kuvan apina on ruskeaturkkinen kädellinen, jolla on punainen suu. Pää on pallomainen ja selkä on pitkä. Apina on kuvattu istumaan. Tekstissä kuvan alla kerrotaan, että apinat ovat, karhea ja tiheä turkkisia eläimiä, joilla on neljä jalkaa. Ne voivat myös kävellä kahdella jalalla, niin kuin ihmiset. Myös korvat, kädet, sormet ja kynnet ovat kuin ihmisillä.
fyysinen kuvaus: Marakatin kuva Conrad Gessnerin kirjan Historia animalium (1551-1558) saksankielisestä käännöksestä Thierbuch. Kuvan numero kirjassa V / 5. Marakatti on kuvattu kävelemään neljällä jalallaan. Jokaisen jalan päässä on neljä sormea. Marakatin vyötärö on kapea ja siinä on kiinni keltainen panta, josta roikkuu ketju. Häntä on pitkä ja suora. Pää on siro ja kasvot ihmismäiset. Turkki on vaaleansinivalkoinen. Tekstissä kerrotaan, että marakatti on enemmän apinan kuin ihmisen kaltainen, koska sillä on häntä.
fyysinen kuvaus: Taruhahmo kettuapinan kuva Conrad Gessnerin kirjan Historia animalium (1551-1558) saksankielisestä käännöksestä Thierbuch. Kuvan numero kirjassa on XII / 12. Kuvassa on täysikasvuinen kettuapina ja kaksi poikasta, joita emo imettää. Eläimet ovat tummanharmaita. Emon vartalo on vahva ja lihaksikas. Neljä raajaa ovat varpaalliset ja häntä lyhyt tupsu. Pää on pieni. Kuono on pitkä ja korvat isot ja pyöreät. Emon mahasta roikkuu kaksi pulleaa nisää ja niiden edessä pussimainen uloke. Tekstissä kerrotaan, että tällä eläimellä on etuosa kuin ketulla ja takaosa kuin apinalla. Sen korvat ovat kuin lepakolla ja eturaajat kuin ihmisen kädet. Mahan alla on nahkapussi, jossa se voi kuljettaa poikasiaan. Tekstissä mainitaan Kristoffer Kolumbus ja Vinsentianus Pinzonus [Vicente Yáñez Pinzón], jotka yhdessä tekivät ensimmäiset Atlantin ylittäneen matkan ja päätyivät Amerikkaan. Kettuapina on ilmeisesti löydetty sieltä. Kettuapinan kuvaus osuu yhteen Madagaskarilla elävän indri (Indri indri) puoliapinalajin kanssa, mutta sama laji tuskin on kyseessä.
Tässä näyttelyssä teoksiin saa koskea! Näyttely on matka aistien maailmaan. Sen lisäksi, että teokset ovat katseltavia ja kosketeltavia, näyttelyssä on aistittavissa myös äänet ja tuoksut. Miten visuaalinen kuvataide voi hahmottua näkövammaiselle? Tämä kysymys on ollut haaste, johon halusin etsiä vastauksia tehdessäni kuvataiteilijan (AMK) tutkintoon johtavaa aikuisten koulutuksen lopputyötäni. Näyttelyni Tanssi apinoiden kanssa on suunnattu erityisesti näkövammaisille lapsille ja nuorille, mutta se sopii hyvin kaiken ikäisille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet hetkestä aistien maailmassa. Olen halunnut tehdä visuaalisen kuvataiteen hahmotettavaksi eri aistein, jolloin myös näkövammaisilla on mahdollisuus muodostaa näyttelykäynnistä henkilökohtainen taidekokemus. Näyttelyn teokset ovat kolmiulotteisia ja kosketeltavia eli teoksiin saa koskea. Teoksista voi löytää tuoksua, niissä on mukana äänimaailma ja ne ovat tietenkin nähtäviä eli niihin voi tutustua monilla aisteilla. Kokonaisuus muodostaa installaation, jonka keskellä näyttelyvieraat ovat. Halutessaan he voivat myös liittyä apinoiden tanssiin ja tulla näin osaksi teosta. Teos kertoo siitä, mitä me näkevät haluamme nähdä. Suru, joka on tehnyt pesänsä vangitun villieläimen silmään, on kuitenkin asia, jota näkeväkään ei aina näe.
fyysinen kuvaus: Koiran kuva Conrad Gessnerin kirjan Historia animalium (1551-1558) saksankielisestä käännöksestä Thierbuch. Eläimen numero kirjassa on XCIII / 93. Kuvassa on neljällä jalalla seisova tuuheakarvainen eläin. Sen kaula on olematon ja pää on syvälllä karvapeitteessä. Häntä on lyhyt ja hieman pystyssä. Eläin on kauttaaltaan ruskean värinen. Tekstissä kerrotaan, että tätä upeaa ja omituista koiraa on esiintynyt Afrikassa. Eläimen englannin kielinen nimi on Mimic dog, sillä sen kerrotaan osanneen matkia ääniä ja eleitä. Tästä taidosta ei kuitenkaan mainita Historia animaliumissa. Eläin on herättänyt tutkijoissa kiinnostusta, sillä kuvan koiraa ei tahdo löytyä eläinkunnasta. Koiran on oletettu olleen paviaani, puudeli tai sitten kuolleen sukupuuttoon. Lisätietoa: https://mysteriousuniverse.org/2017/05/the-strange-case-of-the-mimick-dog/ http://karlshuker.blogspot.com/2015/01/monkeying-around-with-mimick-dog.html
Conspicuous coloration is often seen as the evolutionary consequence of either sexual selection or warning predators visually about prey defences, although not all conspicuous species fit this paradigm. Exceptions include several species of colobus monkeys whose black-and-white coloration, characteristic of larger colobines, has never been explained. Here, using photographs of black-and-white colobus (Colobus vellerosus) taken in the wild, quantitative image analysis, and vision modelling (acuity-corrected feline, chimpanzee, and raptor vision), we provide evidence that their coloration provides distance-dependent camouflage in natural forest environments. At all viewing distances, black-and-white colobus monkeys blend into their environment because of their high chromatic overlap with the background when viewed by ecologically relevant predator vision models which have low visual acuities. Additionally, for chimpanzee and felid vision, there was evidence of edge disruption at longer viewing distances. Our comparative analyses of different species of colobines do not support an association between black-and-white coloration and larger body mass or group size, but this may simply be due to the limited number of species within the family. We reason that black-and-white colobines gain visually protective coloration through background matching against felids, and also benefit through disruptive coloration against felids and chimpanzees but rely on these protective coloration mechanisms less against raptors.
Abstract Bipedalism and upright posture are some of the defining characteristics of humans. However, adapting to these changes has required numerous anatomical changes, especially in the back, which has not been easy, as 84% of all people are estimated to suffer from back pain at some point in their lives. Since the Great Apes do not appear to showcase numerous spinal lesions compared to humans, this has led to the suggestion that the roots of the problems might lie in upright posture and bipedalism. As such, it is important to investigate how posture and locomotion have affected the vertebral column and vertebrae. This can help us understand how the vertebrae have evolved to accommodate the new posture and locomotion. However, human lifestyle has also gone through dramatic changes in recent history, and we now live the most sedentary lifestyle of our history, which has brought a completely new set of requirements for the back. Hence, it is also important to understand the changes that have taken place in contemporary humans compared to past populations and what impact these changes could have on our spinal health. To study this, linear measurements of vertebral bodies of archaeological and anatomical skeletal specimens, African apes and fossil hominoids were compared using statistical analyses. Bone density was also studied from one of the anatomical skeletal samples and the ape sample. The focus was on the lower back, as it is most vulnerable to pain. Comparison of the measurements of all samples indicated that the shape of the vertebral body has not experienced significant changes during human evolution. However, there appears to be a shift in contemporary humans towards a rounder shape, which could influence both vertebral strength and intervertebral disc health. On the other hand, the bone density pattern in the whole subaxial spine seems to be relatively similar between humans and chimpanzees; but the differences found between the ape species might indicate less influence of locomotion on this feature. It was also observed that females in the past experienced less age-related bone loss compared to contemporary females. It was suspected that the large changes in the physical activity levels and sedentary lifestyle of contemporary humans could have influenced the vertebral bodies in a short time span.
Opinnäytetyön tavoite on esitellä säveltämääni ja sanoittamaani lastenmusiikkia, jonka olen tehnyt lähinnä Mölyapinat yhtyeeni käyttöön. Opinnäytetyön raportissa käyn läpi sävellykseni ja kerron niihin vaikuttaneita lähtökohtia. Suurimmasta osasta kappaleita löytyy näyte joko Youtube- tai Spotify-palveluista tai nuottiesimerkkinä. Olen esittänyt kappaleita keikoilla ja osaa niistä olen käyttänyt myös muskareissa. Kerron opinnäytetyössäni myös Mölyapinat-orkesterista, joka on kehittämäni lastenorkesteri. Mölyapinat soittavat menevää uutta koko perheen musiikkia, joka pistää peput heilumaan. Bändissä apinoivat MÖYKKÄ-MAKE (laulu, kitara, järjestys), MÖKÄ (rummut, voimailu) MUKA (basso, nukkuminen) Keikoilla etsitään myös banaania ja jumpataan Mökän mallin mukaan. Joskus Muka-apina nukahtaa kesken keikan ja silloin lapset saavat auttaa hänet hereille. Opinnäytetyön aluksi käsittelen lapsen kehitystä ja pohdin lapsiyleisön aktivoimista keikkatilanteessa. Työn päätän kertomalla näkökohtia lapsiyleisölle esiintymisestä. Liikkuminen, leikittäminen ja draaman käyttö liittyvät oleellisesti Mölyapinoiden lastenkonserttiin.
fyysinen kuvaus: Veistos, pienikokoinen, esittää kolmea istuvaa apinaa, joista yksi pitää käsiä suunsa edessä, toinen silmien ja kolmas korvien päällä ("älä puhu pahaa, älä näe pahaa, älä kuule pahaa" -symboliikka). Tehty kipsistä tms. massasta, muuten ruskea mutta apinoiden naamat ovat punaiset, pohjassa epäselvä teksti: "..ADEIK ...AN".
Kyllikki Salmenhaaran matkakuvia, Taipei, Taiwan (1961-1963). Kyllikki Salmenhaara toimi Ceramic Trading Instituten yliopettajana ja keraamisen teollisuuden neuvonantajana Taipeissa (Taiwan) v. 1961 - 1963. Kyllikki Salmenhaaran arkisto, kuvakokoelma. Kuvakokoelma sisältää valokuvia, negatiiveja ja diakuvia: esinekuvia, työskentelykuvia, henkilökuvia, matka- ja retkikuvia.
fyysinen kuvaus: Puusta veistetty naamio, maalattu, esittää apinan naamaa, alaleuka on eri kappaletta ja kiinnitetty takaa päähän valkoisilla muovisuikaleilla. Silmien kohdalla on suuri aukko. Pohjaväri on harmaanruskea, suu ja sieraimet ovat punaiset, hampaat valkoiset, kuonossa ja silmien ympärillä on mustia viivoja. Posket ja kulmakarvat ovat ruskeaa karvaa. Takapuoli on käsittelemätöntä vaaleaa puuta. Sivuissa on pienet reiät ja niissä on nähtävästi myöhemmin lisätty ripustusnyöri.
Kyllikki Salmenhaaran matkakuvia Aasiasta. Kyllikki Salmenhaara työskenteli Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Taiwanissa 1960-1970-luvuilla. Työskentelyn ohella Salmenhaara matkaili tutustuen samalla paikalliseen keramiikkataiteeseen. Salmenhaaran kuvakokoelmassa on myös otoksia sekä Suomessa, että ulkomailla tavatuista ystävistä ja kotimaan matkoista. Kyllikki Salmenhaaran arkisto, kuvakokoelma. Kuvakokoelma sisältää valokuvia, negatiiveja ja diakuvia: esinekuvia, työskentelykuvia, henkilökuvia, matka- ja retkikuvia.