Kaikki aineistot
Lisää
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisessa koulutuksessa Iranista Suomeen muuttaneet naiset ovat Suomessa olleet ja millaisia kouluttautumiseen vaikuttavia tekijöitä iranilaisilla naisilla on. Tutkimuksessa tarkastellaan iranilaisten naisten koulutusta naisten omista ajatuksista ja näkökulmista käsin. Koulutuksella on suuri merkitys maahanmuuttajanaisten elämän rakentumiselle uudessa yhteiskunnassa. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty vuosina 2008–2009 puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto on alun perin kerätty väitöskirjaa varten, jossa tarkastellaan Suomessa asuvien iranilaisten naisten sosiaalisia suhteita ja niiden merkitystä yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Tähän aineistokokonaisuuteen sisältyi yhtenä osana iranilaisten naisten koulutusta koskeva aineisto-osuus. Koulutuksen aineisto-osuutta ei varsinaisesti ole käytetty väitöskirjassa eikä missään muussakaan tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iranilaisen naisen yksilö- ja ryhmähaastattelusta. Aineiston keräämisen taustalla vaikuttaa etnografinen ote, koska toteuttamani haastattelujen lisäksi olin havainnoimassa ja tekemässä muistiinpanoja naisten arjen toiminnasta. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, johon perustuen aineistoa on työstetty teoriapohjaisen aineistoanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittivat, että naiset olivat käyneet lukuisia TE-toimiston järjestämiä kurssimuotoisia työvoimakoulutuksia, ja osalle heistä tämä koulutus oli jäänyt ainoaksi Suomessa käydyksi koulutukseksi. Iranilaisten naisten kouluttautumiseen vaikuttivat heidän motivaationsa, edellytyksensä ja mahdollisuutensa kouluttautua. Suomenkielen taidolla ja lähtömaassa hankitulla koulutuksella oli ollut suuri vaikutus siihen, millaiseen koulutukseen naiset Suomessa olivat päässeet. Tutkimustulosten mukaan iranilaisten naisten korkein Suomessa saavuttama koulutustaso oli ammatillinen peruskoulutus. Iranilaisten naisten koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kouluttautuakseen iranilaiset maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukitoimia, joiden painopisteiden pitäisi olla kielitaidon kehittämisessä ja oppimisen edistämisessä. Tukitoimien keinoin voitaisiin lisätä naisten mahdollisuuksia päästä koulutukseen ja käydä se loppuun. Tutkinnon suorittaminen saattaisi parantaa iranilaisten naisten asemaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnallisesta elämästä.
The city of Uusikaupunki is a small industrial town located in the west coast of Finland. Small town has made to the spotlight a lot in recent years, when Valmet Automotive’s car factory, located in the city has started to recruit thousands of new workers. This research focuses on car factoryworker’s housing needs and would they be interested in moving from other municipalities to Uusikaupunki. Research examines also the need of services in the city, what kind of services commuting workers use in Uusikaupunki, what services they would like to have in the city and would the existence of some service give them the reason to consider moving to Uusikaupunki. This research also focuses on finding Uusikaupunki’s pros and cons in the viewpoint of a possible mover. Data was collected from car factory via electrical survey, which had 271 answers. Results will be analyzed using statistical, GIS and qualitative methods. Most commuters come to Uusikaupunki from cities of Turku, Rauma and municipality of Laitila. Most workers come from the subregion of Vakka-Suomi. Many commuters also come from big cities and from municipalities surrounding big cities. Willingness to move to Uusikaupunki is popular among factory workers with 44 percent of them willing to consider it. They are most interested in detached houses in the suburbs. Factory workers living in Uusikaupunki emphasized on living in the city center near the car factory and services. Factory workers use high variety of services in Uusikaupunki. Only one fourth doesn’t use services at all in Uusikaupunki. By answering the service needs of car factory workers willing to possibly move to Uusikaupunki the city could maybe attract them to move to Uusikaupunki and could benefit from them further in comparison to commuting car factoryworkers.
TIIVISTELMÄ Korhonen, Suvi-Tuulia. 2016. Kasvattajan sensitiivisyys vuorovaikutuksessa lapsen kanssa päiväkodin ohjatun toiminnan aikana. Varhaiskasvatustieteen kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 43 si-vua. Kasvattajien sensitiivisyys on varhaiskasvatuksen laadun ehto. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kasvattajan sensitiivisyys näyttäytyy vuorovai-kutuksessa lapsen kanssa päiväkodin ohjatun toiminnan aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin sensitiivisyyden käsitteen kautta kasvattajan toimintaa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Huomio suunnattiin erityisesti kasvattajan tapaan tunnistaa ja vastata lapsen viesteihin. Tutkimusaineisto koostui kahdesta ohjatun toiminnan hetken havain-noinnista yhdessä (Keski-Suomen) päiväkodissa. Havainnointikerroilla videoi-tiin kasvattajan ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Videoitua aineistoa oli yh-teensä noin 44 minuuttia. Aineiston analysointi toteutettiin laadullisena teo-riasidonnaisena sisällönanalyysinä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Laeversin sensitiivisyyden määritelmään pohjautuvaa AES-mittaria. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena ilmeni, että kasvattaja toimi vuorovai-kutuksessa lasten kanssa enimmäkseen sensitiivisyydeltään korkealla tasolla. Useimmin kasvattajan sensitiivisyys näyttäytyi lapsen viestin kuuntelemisena ja lapsen viestiin vastaamisena. Vahvimmin kasvattajan sensitiivisyys näyttäy-tyi hänen tavassaan osoittaa lapselle lämpöä ja kiintymystä. Tällöin kasvattaja sitoutui vuorovaikutukseen syvästi, osoitti ilmaisuissaan eläytyvänsä lapsen tunnetilaan sekä ohjasi lapsia rauhallisesti ja perustellen. Tulosten valossa voidaan todeta, että kasvattajan toiminta vuorovaikutuksen aikana täytti varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitut varhaiskasvattajien edellytykset: kasvattaja oli sitoutunut vuorovaikutuksen, herkkä lapsen viesteille ja reagoi lapsen emootioihin ja tarpeisiin. Kasvattajalla oli siis kykyä toimia sensitiivisesti vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää lähiesimiehen vallankokemus. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat johtajuus, valta ja kokemus. Lähestyn aihetta määrittelemällä oman käsitykseni johtajuudesta ja vallasta sekä perustelemalla niitä käsitteitä, joihin tutkimuksessani tukeudun. Lähiesimiehinä toimitaan keskeisessä tehtävässä toteuttamassa organisaation strategiaa. Niin ikään lähiesimiehenä toimiminen tapahtuu ylemmän johdon ja työntekijätason välimaastossa, jolloin oma toiminta on nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta. Lähiesimiehen on oltava hyvin perillä organisaationsa rakenteesta sekä toimintaperiaatteista, jotta henkilöstön ohjaaminen oikeaan suuntaan mahdollistuu. Lähiesimiehen toiminnan tavoitteena on strategisten tavoitteiden muuttaminen käytännön tekemiseksi. On oltava strateginen visio, jota kohti esimies ”alustaan kuljettaa”. Johtamisessa yksi haasteista on muutoksen johtaminen. Muutokset ovat jatkuvia. Tänä päivänä on kyettävä vastaamaan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. Jatkuvien muutosten vuoksi henkilöstön turvallisuudentunne voi horjua ja se voi aiheuttaa työyhteisöön levottomuutta. Tutkimukseni on kokemustutkimus vallasta. Tutkimukseeni osallistui haastatteluilla yhdeksän sosiaali- ja terveydenhuollon lähiesimiestä. Haastattelut toteutin avoimen haastattelun keinoin. Avoin haastattelu sopii fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusmetodiin, jota hyödynsin aineiston analyysivaiheessa. Lähiesimiehet kokivat vallan moniuloitteisesti. Ensimmäinen kokemus vallasta oli negatiivinen. Valta-sanana toi mielleyhtymiä käskyttämisestä, määräämisestä ja jopa diktatuurista. Tutkittavien pohdittua valtaa syvemmin, muodostui heille myös positiivisia kokemuksia vallan käyttämisestä. Esimiehenä todettiin tarvittavan valtaa. Valtaa tulee käyttää ja vallan kautta myös arvostuksen todettiin kasvavan silloin kun valtaa käytetään oikealla tavalla. Vallan oikeanlainen käyttäminen tarkoittaa tutkimuksessani tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta työntekijöitä kohtaan. Tutkimukseni mukaan työntekijät voivat hyvin, jos he saavat kokemuksen vaikuttamisesta. Tutkimuksessani esimiehet kuvaavat vallan käyttämistä oikeaksi silloin, kun esimies voi kokea itsensä mahdollisimman tarpeettomaksi. Tällöin työyhteisö uskaltaa toimia itsenäisesti ilman jatkuvaa ohjausta. Tämä ei kuitenkaan poista esimiehen vastuuta yksiköstään. Tutkimukseni mukaan varma esimies uskaltaa ottaa vastuun ja seistä sanojensa takana. Asiasanat: johtajuus, valta, kokemus
Perinteisesti IT-resurssien hankinta on tapahtunut hankkimalla laitteistoa ja ohjelmistoja omaan tai organisaation omistukseen. Näiden resurssien käyttö on yleensä tarkoittanut merkittäviä investointeja laitteistoihin, ohjelmistoihin ja näiden ylläpitoon. Suuressa organisaatiossa kalliiden IT-resurssien käyttöönotto voi olla joissain tapauksissa hyvinkin byrokraattinen prosessi. Tieteellinen laskenta edellyttää usein erittäin suurta laskenta- ja tallennuskapasiteettia. Tutkijat hyötyisivät raskaaseen laskentaan vaadittavien IT-resurssien hankkimisesta palveluna, jolloin usein niukat resurssit voitaisiin keskittää vaadittavan laitteiston hankkimisen ja ylläpidon sijaan ydinongelman tutkimiseen. Tämän tutkielman pyrkimyksenä on luoda kirjallisuuskatsaus tieteellisiin laskentasovelluksiin sekä pilvipalveluihin. Tarkoituksena on tunnistaa, mitä keskeisiä piirteitä tieteellisillä laskentasovelluksilla on ja miten pilvipalvelut soveltuvat tieteellisten laskentasovellusten alustaksi käyttäen esimerkkinä erityisesti Amazon Web Services -pilvipalveluita. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pilvipalveluiden mahdollisuuksien ja heikkouksien arvioinnissa tieteellisten laskentasovellusten tapauksessa. Tutkimus auttaa hahmottamaan, mihin tieteellisten laskentasovellusten piirteisiin pilvipalvelut pystyvät tarjoamaan mahdollisia ratkaisuja.
TIIVISTELMÄ Koettu terveys ja sen yhteys autoiluun ja autoilusta luopumiseen 63 – 76 vuoden ikäisillä naisilla Tuula Kauppinen Pro gradu –tutkielma gerontologia ja kansanterveys Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos Kevät 2013, 33 sivua Autoilu vähenee ikääntyessä. Ikääntyneille autoilu edustaa itsenäistä ja aktiivista elämäntapaa. Naiset luopuvat miehiä useammin autoilusta jo ennen 70 vuoden ikää, mutta eivät terveydellisistä syistä yhtä usein kuin miehet. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus oli selvittää eroaako autoilevien ja ajokortittomien koettu terveys, ja onko koettu terveys yhteydessä autoilusta luopumiseen 63- 76 vuoden ikäisillä naisilla. Tutkimuksessa käytettiin vuoden 2000 Finnish Twin Study on Aging- hankkeen kyselyaineistoa, johon osallistui 434 naista, iältään 63- 76 vuotta. Logistisen regressioanalyysin avulla tarkasteltiin koetun terveyden yhteyttä ajokortittomuuteen ja autoilusta luopumiseen. Ajokortti oli ollut 194 henkilöllä ja heistä 69% autoili edelleen. Hyväksi terveytensä ilmoitti 40,2 % ajokortin omistaneista ja 18 % ajokortittomista, vastaavasti keskinkertaiseksi 56,2 % ja 75,8 % sekä huonoksi 3,6 % ja 6,2 %. Henkilöt, jotka kokivat, että heidän terveytensä oli huono (OR 2,78; 95%CI 1,01-7,64) tai keskinkertainen (OR 2,72; 95%CI 1,71-4,33) olivat lähes kolme kertaa todennäköisemmin ajokortittomia verrattuna henkilöihin, joilla oli hyvä koettu terveys. Rajattaessa analyysi henkilöihin, joilla oli ollut ajokortti todettiin, että keskinkertaisen koetun terveyden ilmoittaneet olivat kaksi kertaa (OR 2,25; 95%CI 1,08- 4,68) hyvän koetun terveyden ilmoittaneisiin verrattuna henkilöitä, jotka olivat luopuneet autoilusta. Tutkimus osoitti, että huono koettu terveys oli yhteydessä autoiluun. Autoilevat naiset kokivat yleisesti terveytensä paremmaksi kuin ne naiset, jotka eivät olleet koskaan autoilleet tai olivat luopuneet autoilusta. Tutkimuksen tulos on samansuuntainen aiempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan koetun terveyden huonontuminen lisää riskiä luopua autoilusta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimuksia niistä (subjektiivisista) tekijöistä, jotka saattavat estää täysin ajokykyisiä ikääntyneitä jatkamasta autoiluaan. Asiasanat: koettu terveys, autoilu, naiset, ikääntyneet
Ammatillisen koulutuksen uudistaminen ”reformi” on suurin toteutettu koulutusuudistus vuosikymmeniin ammatillisella toisella asteella. Reformin tavoitteena oli uudistaa koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää sekä järjestäjärakenteita. Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena oli selvittää millä tavalla ammatillisen koulutuksen uudistaminen ”Reformi” näyttäytyy opettajan työssä opettajien kokemana. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimen haastattelun avulla, haastattelemalla harkintaan perustuvalla otannalla viisi eri ammattialojen opettajaa kahdesta eri koulutuksen järjestäjän organisaatioista. Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografisella otteella, koska tarkoituksena oli tuoda esille haastateltavien opettajien aitoja kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia reformin näyttäytymisestä opettajien työssä. Analyysin tuloksena saatujen merkitysyksiköiden perusteella muodostui vertikaalinen tulosavaruus, joka sisältää kuusi ylätason kategoriaa sekä niihin liittyvät kuusitoista alakategoriaa. Tulosten kannalta merkittävimmät yläkategoriat liittyivät opetuksen toteuttamisen, työn muutoksen, talouden, oppivan organisaation, laadun käsityksen ja työhyvinvoinnin käsitteisiin. Edellä mainittujen kategorioiden välisiä suhteita vahvisti joustavuuden, muutoksen, yhteistyön sekä yhteisöllisyyden käsitteet. Oppivaan organisaatioon läheisesti liittyvä kehittäminen, yksilön osaaminen, tiimityö ja johdon toimintaan luottaminen koettiin keskeisiksi asioiksi organisaatioiden muutoksen hallinnassa.
Perustulosta on käyty maailmalla akateemista ja poliittista keskustelua jo pitkään. Suomalaisissa puolueohjelmissa perustulo on huomioitu jo 1980-luvun lopulta lähtien, mutta poliittiseen päiväjärjestykseen se nousi vasta vuonna 2015, kun pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin perustulokokeilu, joka otettiin myös yhdeksi kärkihankkeeksi. Suomalaiset poliittiset puolueet ovat olleet ajoittain kiinnostuneita perustulosta, mutta perustuloa kannattavilla puolueilla on niin erilaiset tavoitteet perustulolle, etteivät ne ole kyenneet sopimaan yhteistä perustulomallia, jota ajaa eteenpäin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisilla argumenteilla poliittiset puolueet ovat kehystäneet perustuloa ja ovatko argumentit muuttuneet tutkittavalla aikavälillä 1987-2019. Tutkimuksen aineistona olevat puolueohjelmat on haettu Poliittisten ohjelmien tietovarannosta, Pohtivasta. Aineistona tutkimuksessa oli 110 ohjelmaa 19 puolueelta. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, jonka avulla olen analysoinut ne ohjelmat, joissa perustulo on mainittu. Tämän jälkeen olen jatkanut analysointia kehysanalyysin keinoin. Puolueohjelmissa mainitut perustuloehdotukset jäsentyivät neljään kehykseen. Näitä kehyksiä olivat yksilönvapauden, toimeentulon, työllistymisen ja velvoitteiden kehykset. Tulokset osoittavat, että kaikille puolueille yhteisiä tavoitteita on vain kaksi: nykyisen sosiaaliturvan uudistaminen tai korvaaminen sekä toive uusista perustulokokeiluista. Huolimatta yhteisistä tavoitteista on kaikille puolueille yhteisen perustulon saaminen hyvin hankalaa. Nykyisen sosiaaliturvan korvaaminen perustulolla pitäisi toisen puolueen mukaan tehdä tavalla, joka kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen, kun taas toinen puolue haluaisi perustulon olevan täysin vastikkeeton. Uusille perustulokokeiluille asetetut tavoitteet vaihtelevat myös puolueittain, joten vain toive uusista perustulokokeiluista on yhteinen. Tulosten mukaan puolueet eivät ole löytäneet sellaista perustulon mallia tai tavoitetta, jonka useampi puolue olisi voinut hyväksyä. Kaksi puoluetta on voinut löytää osittain yhteisiä tavoitteita, mutta jo kolmannen puolueen mukaan ottaminen on voinut muuttaa koko tilanteen. Tämän lisäksi perustuloa suunnitellessa täytyy huomioida se, että kolme puoluetta on ottanut perustuloon kielteisen kannan ja ainakin kaksi suurta puoluetta on julkaissut oman, perustulosta eroavan yleisturvan.
Tässä tutkimuksessa vertaillaan kahden viimeisimmän rippikoulusuunnitelman (ev. lut) pedagogista siältöä. Tutkittavat rippikoulusuunnitelmat on otettu käyttöön vuosina 2001 ja 2017. Rippikoulusuunnitelmat ovat rippikoulujen opetussuunnitelmia, joissa määritellään rippikoulun toteutustavat. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teoriataustaista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla etsittiin molemmista rippikoulusuunnitelmista, Kansasen (2004) Thijs & van der Akker (2009), Lahdes (1997) ja Uusikylä & Atjonen (2005) määrittelemiä, opetuksen keskeisiä osa-alueita. Opetuksen keskeisiin osa-alueisiin lukeutuivat oppimiskäsitys, arviointi, suunnittelu, tavoitteet, sisällöt, opettajan rooli, oppimisympäristö, työtavat Rippikoulusuunnitelmien välillä havaittiin eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmät muutokset vuoden 2017 rippikoulusuunnitelmassa oli osallisuuden ja ryhmän merkityksen korostaminen oppimisessa. Rippikoulusuunitelma 2017:ssä nuorten osaamista ei enää arvioida, vaan arviointi on kohdistunut rippikouluun itseensä ja rippikoulun kehittämiseen. Opettajan rooli on muuttunut ohjaajaksi ja mahdollistajaksi. Paikallisten rippikoulujen suunnittelulle on annettu lisää joustavuutta ja nuoria pyritään osallistamaan rippikoulujen suunnitteluun. Teknologian käyttöä kannustetaan lisäämään rippikouluissa.
Kouluun siirtyminen koskee vuosittain suurta lapsijoukkoa, joten ilmiötä sinänsä voisi luon-nehtia hyvinkin tavanomaiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda tästä itsestään selvästä ja kaikkia lapsia koskevasta ilmiöstä esiin sellaisia piirteitä, että kasvatusalan ammat-tilaiset ja muutkin lasten elämässä olevat aikuiset voisivat nähdä sen uudessa ja tuoreessa valossa. Tutkimus on lähtökohtaisesti kvalitatiivinen tapaustutkimus, sillä siinä tutkitaan haastattelujen avulla yksittäisen satakuntalaisen esikouluryhmän siirtymistä ensimmäiselle luokalle. Tutki-mus on toteutettu neljällä eri haastattelukerralla vuoden 2018 kevään ja syksyn aikana. Haas-tattelututkimuksella on pyritty hakemaan vastauksia kahteen kysymykseen: minkälaisia käsi-tyksiä lapsilla on esiopetuksesta ja kouluun siirtymisestä esiopetusvuoden keväällä ja miten lapset kokivat kouluun siirtymisen syksyllä. Esiopetuksessa olevat lapset pitivät koulua opettajajohtoisena paikkana, johon mennään op-pimaan asioita. Lähes kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että leikki tulee vähenemään kou-lun alkaessa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lapsi ei pysty yksistään vaikuttamaan kouluun siirtymisen sujuvuuteen. Lapset esimerkiksi tunsivat jännitystä ja pitivät kaverisuh-teiden säilymistä tärkeänä. Niin vanhemmilla kuin sekä esi- että alkuopetuksen puolen am-mattikasvattajilla on keskeinen tehtävä ja mahdollisuus vaikuttaa lapsen toimintaympäristöön ja sen rakenteisiin. Kyse ei ole pelkästään lapsen valmiudesta aloittaa koulu, vaan myös esi-opetuksen tehtävästä auttaa lasta valmistautumaan koulutielle ja koulun valmiudesta ottaa lapsi vastaan. Erityisesti lasten tunteisiin ja niiden käsittelyyn voisi kiinnittää huomiota käy-tännön työssä sekä esi- että alkuopetuksessa. Tämä voisi osaltaan helpottaa sujuvaa kouluun siirtymistä.
Lasten ja nuorten kokemat uniongelmat ovat yleisiä ja maailmanlaajuisesti merkittävä ongelma. Uni on perusedellytys nuoren terveydelle ja sen puute aiheuttaa monia terveyteen liittyviä ongelmia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kun pyritään muuttamaan nuorten unitottumuksia, on tärkeää huomioida kohderyhmän näkemykset aiheesta. Vaikka unta tutkitaan paljon, nuorten näkemykset unesta ja unihygieniatottumuksista ovat aihe, josta on tehty vain vähän tutkimusta. Unihygieniatottumukset ovat terveellistä unta ja lepoa tukevia tapoja, joiden avulla voidaan parantaa unta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 10–13-vuotiaiden unihygieniatottumuksia ja heidän näkemyksiään unesta ja unihygieniatottumuksista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää nuorten unihygieniatottumusten edistämisessä. Tämä tutkimus koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimus oli kuvaileva laadullinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu sähköinen kysely. Tutkimuksen kohderyhmä oli alakoulussa olevat 4.–6.-luokkalaiset, 10–13-vuotiaat varhaisnuoret. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 tutkittavaa yhdestä koulusta. Aineiston avoimet vastaukset analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysia ja muut kyselylomakkeen vastaukset kvantifiointiin summatiivista sisällönanalyysia mukaillen. Tutkimukselle saatiin puoltava lausunto Turun yliopiston eettiseltä toimikunnalta. Tutkittavien keskimääräinen unimäärä yössä vaihteli viidestä kymmeneen tuntiin. Varhaisnuorista 40 prosenttia nukkui vähimmäismäärän suositellusta unenmäärästä eli 8 tuntia, 20 prosenttia nukkui alle suositusten. Tutkimustulosten mukaan vain pieni osa varhaisnuorista ei kokenut koulupäivien aikana väsymystä. Varhaisnuorista noin puolet ei kokenut vaikeuksia nukahtamisen suhteen, toisaalta hieman alle puolet koki vähintään joskus ongelmia nukahtamisessa. Varhaisnuoret kuvasivat vointiaan positiiviseksi, kun he olivat nukkuneet hyvin yöllä. Suuri osa varhaisnuorista tunnisti tekijöitä, jotka vaikuttivat hyviin yöuniin ja he tunnistivat oman tekemisen vaikuttavan siihen, että he nukkuisivat hyvin. Huonosti nukutun yön jälkeen varhaisnuoret kuvasivat vointinsa väsyneeksi ja huonoksi. Varhaisnuoret myös tunnistivat tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, että he nukkuivat huonosti. Varhaisnuoret kokivat unihygieniaohjeista puolet huonoiksi tai vaikeasti toteutettaviksi tai he eivät osanneet vastata mitä mieltä olivat niistä. Nuoret tarvitsevat unta tukevia erilaisia ohjelmia edistämään terveellistä lepoa ja unta. Jatkotutkimuksissa on edelleen tärkeää ottaa nuoret mukaan jo suunnitteluvaiheessa, kun monimuotoista interventiota kehitetään. Vanhempien osallistaminen unihygieniatottumusten opettelussa ja käyttöönotossa on ensisijaisen tärkeää. Tässä tutkimuksessa arvioitiin varhaisnuorten unihygieniatottumuksia heidän itsensä kuvaamina. Unihygieniatottumusten todellista toteutumista voisi tulevaisuudessa seurata siihen tarkoitetulla teknologialla tai vanhempien kuvaamana. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin varhaisnuorten näkökulmasta.
Opinnäytetyön tavoitteena on arvioida Functional Movement Screen –testipatterin luotettavuutta urheilijoiden vammariskin ennakoinnissa. Toimeksiantajana toimii Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelma. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tietokantoina kirjallisuuskatsauksessa olivat PubMed, MastoFinna ja Google Scholar. Lisäksi kirjallisuuskatsaukseen valikoitui tutkimuksia myös aineistohaun ulkopuolelta. Osa tutkimuksista löytyivät lukiessa muita Functional Movement Screen -aiheisia opinnäytetöitä. Functional Movement Screen on toiminnallisten liikkeiden testipatteristo, joka testaa kehon liikemalleja seitsemän eri testin avulla. Se on tarkoitettu aktiivisen aikuisväestön testaamiseen. Testi on suunniteltu terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten kuten lääkäreiden, fysioterapeuttien ja liikunnanohjaajien käyttöön, riittävällä perehdytyksellä sitä voivat käyttää myös esimerkiksi urheilujoukkueiden valmentajat. Kirjallisuuskatsauksen perusteella aiheesta tarvitaan vielä lisää laajempia tutkimuksia, jotta voidaan määrittää, onko FMS luotettava urheilijan vammariskin arvioinnissa. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa oli jakoa, viisi tutkimusta piti testistöä luotettavana urheilijoiden vammariskin arvioinnissa ja kolme ei.
Pro gradu tutkielma koostuu kahdesta osasta. Tutkielman ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty artikkeli Myönteiset muutokset parisuhteessa lapsen kuoleman jälkeen (Sjöblom S, Kaunonen M ja Aho AL), jossa tarkoituksena oli kuvata myönteisiä muutoksia vanhempien parisuhteessa lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimuksen tiedonantajina olivat äidit (n=304) ja isät (n=32), joilla oli omakohtainen kokemus lapsen kuolemasta. Tutkimuspyyntö esitettiin surujärjestöjen verkkosivuilla ja jäsenpostituslistalla sekä internetin keskustelupalstoilla, joissa surevat vanhemmat olivat kirjautuneena. Tutkimusaineisto kerättiin elektronisella (e)-lomakkeella, joka sisälsi vanhempiin, heidän parisuhteeseensa ja kuolleeseen lapseen liittyviä strukturoituja taustamuuttujakysymyksiä, sekä yhden parisuhteeseen liittyvän avokysymyksen. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysia käyttäen. Lapsen kuolema toi monimuotoisia myönteisiä muutoksia vanhempien parisuhteeseen. Myönteisiä muutoksia parisuhteessa lapsen kuoleman jälkeen olivat : parisuhteen merkityksen lisääntyminen, yhteisen elämäntarkoituksen löytyminen, puolison myötäelämisen kyvyn lisääntyminen, muiden perheenjäsenten arvostamisen lisääntyminen, tietoisen vuorovaikutuksen paraneminen ja parisuhteen pysyvyyteen panostaminen. Muutokset kohdistuivat vuorovaikutukseen, selviytymiseen, arvomaailmaan ja vanhempien identiteettiin. Tutkimustulokset antavat yksityiskohtaista tietoa vanhempien parisuhteen tukemiseen ja lisäävät ymmärrystä vanhempien parisuhteesta lapsen kuoleman jälkeen. Tutkielman yhteenveto-osassa tarkoituksena oli kuvata miehen käyttäytymisen muutosta parisuhteessa lapsen kuoleman jälkeen, naisten näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu edellä kuvatun empiirisen aineiston tiedonantajina olleiden naisten kokemuksista (n= 304). Naiset kokivat miehen muuttuneen välittävämmäksi ja ristiriitojen vähentyneen puolisoiden välillä. Naiset huomasivat myös miehen arvostavan lapsiaan enemmän kuin ennen lapsen kuolemaa ja miehet hyväksyivät puolison surun erilaisuuden. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tunnistamalla naisten myönteisiä kokemuksia parisuhteessa ja jakamalla saatua tietoa eteenpäin, esimerkiksi vertaistukea kehitettäessä.
This research looks into elementary schools’ teachers experiences of the impacts that physical exercising has on learning. Past researches have proven that physical exercising is in connection to children’s development, cognitive skills, learning and how they perform in school in general. In the past it has been proven that physical growth and development of children requires diverse physical exercising. In this research physical exercise is considered as all physical activity that volitionally happens and which aims for goals set forehand and new knowledge and experiences physical exercising gives. To answer research questions nine elementary school teachers were interviewed and results of these interviews were compared to past researches. Interviews were conducted as theme interviews, where teachers were asked about their opinions and experiences of extra physical exercising during the school day. Teachers gave answers to questions based on their own experiences. Interviewed classroom teachers told about their methods, which they have experienced to support development of students learning, interaction and social skills and which have introduced more participation as well orientated students to grow into active way of living. This research indicated that based on interviews of classroom teacher’s physical exercising seems to have positive impact on supporting growth and development of children. Classroom teachers experienced that there is a connection between physical exercising and learning, when physical exercising is used in decent amounts, and in correct place and time. Based on experiences of classroom teachers more physical exercising could be introduced into school day in multiple ways. As conclusion from answers that interviews of classroom teachers gave, physical exercising seems to impact positively on learning.
Tutkimusintressini oli kuvata ryhmätyönohjauksen aloituksia institutionaalisina keskustelutilanteina. Kysyin aineistoltani, miten ja millaisen osallistumisen kehyksen työnohjaaja loi ryhmänsä kanssa työnohjausistunnon alussa. Aineisto koostui neljästä ääni- ja videotallennetusta kokeneen psykologin/ työnohjaajan työnohjauskeskustelusta hoitotyönjohtajien ryhmätyönohjauksessa. Menetelminä käytin keskusteluanalyysin ja diskurssiivisen tutkimuksen välineistöä sekä Goffmanin kehysanalyysiä. Olin kiinnostunut työnohjaajan tekemästä keskustelun siirtymästä, osallistumisen ja keskustelukäytännön mallintamisesta, työnohjaajan suosimista käsitteistä ja keinoista, joilla hän houkutteli ryhmäänsä osallistumaan ja puhumaan tietyllä tavalla tietyistä asioista. Työnohjausistuntojen aloituksissa työnohjaaja ei ainoastaan neuvottele siirtymää keskusteluun, vaan myös mallintaa osallistumista ja näyttää osallistujille puhumisen käsitteitä sekä houkuttelee puhumaan. Työnohjaaja kutsuu neuvottelemaan, arvioimaan, kyselemään, pohdiskelemaan ja puhumaan omakohtaisesti. Työnohjaaja käyttää monia keinoja houkutellessaan puhumaan. Työnohjauksen institutionaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi ja käsitteellistämiseksi tulee päästä kiinni juuri näihin edellä kuvattuihin yksityiskohtaisiin puhekäytänteisiin ja konkreettisiin tilanteisiin, joissa osapuolet toimivat tietyllä tavalla käytännön työnohjaustilanteissa.
Tässä Pro gradu-tutkielmassa pyrin selvittämään sitä kulttuuriperintöprosessia, jonka seurauksena Vanha Rauma kävi läpi statusmuutoksen ja tuli 1970-luvulla purettavaksi aiotusta kaupunginosasta ensin suojelukohteeksi ja lopulta Unescon maailmanperintökohteeksi. Vanhan Rauman suojeleva asemakaava vahvistettiin vuonna 1981. Unescon maailmanperintöluetteloon Vanha Rauma listattiin vuonna 1991. Maailmanperintökohteiden joukossa Vanha Rauma edustaa tyyppiesimerkkinä 150 pohjoismaista puukaupunkia. Vanha Rauma kuuluu Suomen keskiaikaisperäisten kaupunkien joukkoon. Sen suojeltu rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta säilynyttä ja ulkovuoraus noudattaa 1890-luvun uusrenessanssin tyyliä. Suojelevan asemakaavan laatimisvaihe alkoi vuonna 1974. Kaavan laatimisvaiheessa käytiin paikallisella tasolla runsaasti periaatteellista keskustelua ja kaavaluonnos kävi läpi useita huomautuksia ennen vahvistamista. Alueella oli tuolloin noin 200 liikkeenharjoittajaa, sekä väestöpohja, joka kävi läpi demografisen muutoksen kaavaprosessin käsittävän melkein kymmenen vuoden aikana. Käytän pääaineistolähteenäni asiantuntijahaastatteluita sekä Vanhan Rauman asukkaiden kvalitatiivisia teemahaastatteluja, jotka on kerätty vuosina 2006-2007. Asiantuntijoita edustavat kolme raumalaista arkkitehtia ja asukkaita yhteensä kuuden kiinteistön asukkaat. Kokemuksiin pohjautuvassa tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa tulkinnallisen muistitiedon menetelmää aineettoman kulttuuriperinnön seulomiseksi sekä Anna Sivulan mallinnusta kulttuuriperintöprosessista hahmottamaan tapahtumien ketjua. Keskeistä on tuoda esiin suojelukohteeksi päätyneen asuinympäristön moniäänisyyttä ja arvojen määrittelyä vaikutussuhteineen. Vanhan Rauman tuleminen purkukohteesta maailmanperintökohteeksi on sen läpikäymän kulttuuriperintöprosessin ilmentymä. Kaikki Vanhan Rauman asukkaat eivät kuitenkaan kuulu samaan kulttuuriperintöyhteisöön. Vanhan Rauman säilyminen ja sen läpikäymä muutos on usean eri tahon samansuuntaisen toiminnan tulosta. Näkemykset rakennussuojelusta eivät ole yhteneväiset, eivätkä selkeät kaikille asukkaille. Yhteisymmärrys viranomaisten edustaman kulttuurihistoriallisia arvoja ja rakennussuojelua painottavien näkemysten sekä asukkaiden oman kotiympäristöään koskevan merkityksellistämisen välillä liittäisi alueella olevat tahot tiiviimmin saman yhteisön piiriin ja yhtenäistäisi asutun kulttuuriympäristön säilyttämisen tavoitteita.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sijoitettuna olevien lasten vanhempien kokemuksia lastensuojelupalveluista Kuopiossa. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä sijoitetun lapsen vanhemman vastauslomakkeesta. Vastaajat olivat Vesalan perhetukikeskuksen nykyisiä tai sieltä korkeintaan kaksi vuotta sitten lähteneitä asiakkaita. Vastaajaryhmä koostui miltei yksinomaan lasten äideistä, mutta yhdessä lomakkeessa oli äidin lisäksi vastaajana myös lapsen isä. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Vesalan perhetukikeskus. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja aineistoa tutkimukseen kerättiin kyselylomakkeella. Kyselylomake muodostui luonnolliseksi osaksi laadullista tutkimusta, sillä lomakkeen oli tarkoitus jäädä Vesalan perhetukikeskuksen käyttöön opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. Kyselyn vastauksien tulokset antoivat myönteisen kuvan eritoten Vesalan perhetukikeskuksesta. Sen sijaan Kuopion lastensuojelun sosiaalityöhön ja muihin tukipalveluihin oltiin tyytymättömämpiä. Kokonaiskuva Kuopion lastensuojelupalveluista oli kuitenkin yleisesti ottaen hyvä, sillä asiakasvanhemmat kokivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi omissa elämäntilanteissaan. Tutkimuksen pienen otoksen vuoksi ei tuloksista kuitenkaan ole voitu tehdä pitkälle johtavia tulkintoja. Pieni otos ei ole antanut kattavaa kokonaiskuvaa Kuopion lastensuojelun sosiaalityöstä, tukipalveluista tai Vesalan perhetukikeskuksesta. Tutkimus osoitti, että sijoitettujen lasten vanhemmat pystyvät käsittelemään kokemuksiaan ja esittämään mielipiteensä palvelun laadusta. Vanhemmat toivat myös esille muutamia kehittämisehdotuksia. Lisäksi toivottiin, että kysely olisi tehty pian asiakkuuden päättymisen jälkeen.
Tutkimuksessa arvioidaan kahden julkisen sektorin organisaation kyberammatillisen osaamisen nykyisiä ja lähitulevaisuuden tarpeita. Tutkimuksen kohdeorganisaatioissa kyberammatillinen osaaminen liittyy vahvasti niiden ydintoimintoihin. Kyberammatillista osaamista tarkastellaan NCWF-viitekehyksen kategorioiden ja eritysalueiden kautta. Viitekehyksen luokittelujen perusteella laaditaan organisaatiokohtainen ydinkompetenssiesitys organisaatio-osaamisen näkökulmasta. Tutkimus edustaa laadullisen tutkimuksen case-lähestymistapaa, jossa aineistonkeruumuotona on teemahaastattelu ja aineiston analyysimenetelmänä teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tulosten perusteella ydinkompetenssiesitysten painopistealueet vaihtelevat merkittävästi organisaatioiden välillä. Toisaalta riittävän kyberosaamisen saavuttaminen lähitulevaisuuden taktisen ja operationaalisen tason ydintoimintojen alueella on selkeästi keskeinen haaste molemmissa organisaatioissa. Jatkotutkimusten kannalta olennaista olisi keskittyä syvällisen, kyberammatilliseen osaamiseen liittyvän tiedon hankintaan eri tyyppisistä organisaatioista. Tältä pohjalta mahdollistuisi relevanttien hypoteesien muodostaminen, mikä palvelisi myös kvantitatiivisia tutkimusasetelmia ja sitä kautta tutkimustulosten yleistettävyyttä.
The clinical science of radiography is constantly evolving, which means that the work of an radiographer requires more and more professional competence. For this reason, radiographers should strive to develop their own professional skills on a regular basis. The purpose of this study was to describe the self-assessed professional competence and factors related to professional competence of graduate radiographer students. The research results can be utilized in the development of radiography and radiotherapy education. The research design was a descriptive survey, the target group of which was radiographer students studying at Finnish polytechnics in the last academic year (N = 200). The data were collected as an electronic Webropol survey using the Swedish Radiographer`s Competence Scale (RCS) (Andersson 2012a). There were 28 claims on the meter. The measure was divided into two areas, which were “nurse-initiated care” (18 statements) and “technical and radiographic process” (10 statements). In the measure, the level of professional competence was assessed on a 10-point scale and the density of professional competence activities was assessed on a 6-point scale. The meter is intended for evaluating the radiographer's competence in digital imaging and for evaluating the densities of professional competence functions required in the radiographer's work. The survey response rate was 47%. The data were analyzed statistically. Based on the results, the radiographer students in the graduation stage (n = 94) rated their competence in nurse-initiated care (average 7.75) and technical and radiographic process (7.46) as high. Graduate radiographer students estimate that they perform most (83.3%) of the functions on the RCS meter in the radiographer`s work often or very often. The background factors of radiographer students were not found to have a statistically significant association with self-assessed competence.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kartoittaa Porin avointen päiväkotien asiakkaiden mielipiteitä nykyisestä toiminnasta sekä selvittää mahdolliset kehittämistarpeet. Porin avoimissa päiväkodeissa on vajaita ryhmiä ja toimintaa haluttiin kehittää asiakaslähtöisesti. Opinnäytetyöni on tehty yhteistyössä Porin kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa. Teoria osuudessa käsittelin varhaiskasvatusta, lapsiperheiden tukemista vertaistoiminnan ja kasvatuskumppanuuden näkökulmasta sekä kehittämistyötä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla. Se jaettiin kaikkiin Porin kuuteen avoimeen päiväkotiin ja vastaajina toimi aikuiset. Kyselylomake sisälsi avoimia ja monivalintakysymyksiä. Analysoin jokaisen päiväkodin omana osiona ja tein lopuksi yhteenvedon kaikkien avointen päiväkotien tuloksista. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 153 ja vastauksia tuli takaisin 90. Vastausprosentti oli 59. Tutkimuksen kautta selvisi, että asiakkaat olivat erittäin tyytyväisiä avointen päiväkotien toimintaan sekä sieltä saamaansa kasvatustukeen. Usea asiakas toivoi toiminnan sijoittuvan aamupäivään. Kehitysosioon vanhemmat vastasivat toivovansa laulu- ja askarteluhetkiä. Kyselylomakkeista selvisi myös, että asiakkaat toivoivat parempaa tiedotusta ja yhteistä tapaamista henkilökunnan kanssa.
Suomessa ammattiliitoihin järjestäytynyttä toimituksellista henkilöstöä edustaa työpaikalla luottamusmies. Suomessa on maailman korkeimpia oleva järjestäytymisaste, joten johdon ja henkilöstön välisen jatkuvan vuoropuhelun puitteet ovat kunnossa. Luottamusmiestehtävä kehittänee itsesäätelytaitoja sekä antaa sekä oppimismahdollisuuksia että vaikutusmahdollisuuksia työpaikan käytäntöihin. Luottamusmiestehtävä on arvostettu ja tuottaa onnistumisen elämyksiä. Tällä tutkimuksella etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä on luottamustehtävään hakeutumisen syy? 2. Mikä on luottamustehtäviin hakeutuneiden motivaatioprofiili? 3. Poikkeavatko nykyisten ja entisten luottamusmiesten motivaatioprofiilit luottamusmiestoimintaan osallistumattomien motivaatioprofiileista? 4. Ovatko luottamustehtäviin hakeutuneiden motivaatioprofiilit sidoksissa sukupuoleen ja/tai ikään? Tutkimuksessa käytettiin Abilities for Professional Learning - lomaketta (Nokelainen & Ruohotie 2002). Kyselyn avulla selvitettiin mediayrityksissä työskentelevien luottamusmiesten (N=278) ja yliopisto-opiskelijoiden motivaation eri ulottuvuuksia. Tutkimus oli pääasiassa kvantitatiivinen. Tutkimuksen kohderyhmä oli Journalistiliiton luottamusmiehet vuosilta 2001 - 2005 sekä 2011 - 2012. Tutkimusaineisto (N=278) kerättiin ryhmiltä 1 ja 2 (luottamusmiehet) online-kyselynä sekä lomakekyselynä marras-joulukuussa 2012 ja ryhmältä 3 (yliopisto-opiskelijaverrokit, N=117) lomakekyselynä helmikuussa 2013. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että luottamusmiestehtävään ryhtymisen yleisin syy on jonkun esittämä pyyntö ryhtyä tehtävään. Luottamusmiestehtävissä toimii miehiä ja naisia kaikista ikäryhmistä, perheellisiä ja perheettömiä, koulutustaustaa vailla tutkintoa olevista tohtoreihin. Luottamusmieskunta ei poikkea muista työssäkäyvistä toimitus- ja ohjelmatyöntekijöistä taustamuuttujien suhteen. Luottamustehtävässä toimivia voidaan kuvailla sisäisesti motivoituneiksi sekä opintoihin myönteisesti suhtautuviksi. Luottamustehtävissä toimivien sisäinen tavoiteorientaatio ja tehokkuususkomukset eivät kuitenkaan eroa tilastollisesti verrokkien vastaavista ominaisuuksista. Luottamusmiesten motivaatioprofiilin em. ominaisuudet ole sidoksissa ikään tai sukupuoleen.
Tiivistelmä Uudet valtakunnalliset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet astuivat voimaan alakouluissa syksyllä 2016. Nämä perusteet ohjaavat luokanopettajien työtä niin peda-gogisesti, tiedollisesti kuin juridis-hallinnollisestikin. Tanssia ei saatu omaksi oppiaineek-seen, vaikka Suomen Opetusministeriön tukema Valtion tanssitaidetoimikunta olikin käynnistänyt vuonna 2008 strategiatyön, jonka yhtenä tavoitteena on saada tanssi sisäl-lytetyksi osaksi valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sisällönanalyyttisin keinoin, minkälaiset mahdollisuudet luokanopettajalla on kuitenkin opettaa tanssia ja toteuttaa tanssiin liitettävää kehollista oppimiskäsitystä ny-kyisen valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman puitteissa. Valtakunnallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita analysoitiin ke-hollisen oppimiskäsityksen, tanssin elementtien ja ulottuvuuksien sekä avoimen pedago-giikan ja sisältöjen integraation käsitteiden avulla. Teoriasidonnaisen tutkimuksen tär-keimpinä teorialähteinä toimivat Anttilan (1994; 2001; 2003; 2005; 2006; 2013) tanssiin ja keholliseen oppimiskäsitykseen liittyvät tutkimukset ja ajatukset sekä Vitikan (2009) tutkimus opetussuunnitelman mallin jäsennyksestä. Sisällönanalyysin perusteella valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteissa ilmenevä oppimiskäsitys sisälsi kehollisen oppimiskäsityksen piirteitä. Perusteissa ilmeni tanssikasvatuksen mahdollistajana etenkin vuorovaikutukseen, kult-tuuriin ja fyysiseen ulottuvuuteen liittyviä tanssin piirteitä. Lisäksi esimerkiksi laaja-alaiset tavoitteet sisällön integraation piirteenä sekä ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen avoimen pedagogiikan piirteenä antavat luokanopettajalle vapautta käsi-tellä tanssi-ilmiötä ja ottaa kehollisuus ja kehollinen liike yhdeksi oppimisen näkökul-maksi. Tutkimusaineisto osoittautui yleisen kirjoitustyylin ja avoimen pedagogiikan piir-teiden kautta hyvin hedelmälliseksi tulkintojen tekemiselle. Vaikuttaa siltä, että vain luokanopettajan oma mielikuvitus ja luovuus ovat rajana sille, mihin suuntaan ja mil-laiseksi opetussuunnitelma lopulta taipuu opetuksessa. Vaikka tanssi ei olekaan yksi ope-tettavista oppiaineista, eikä käsitteenä ilmennyt kertaakaan tutkimusaineistossa, saa luo-va luokanopettaja opetussuunnitelman taipumaan tanssin tahtiin. Jotta luokanopettajat osaisivat opettaa kehollisen oppimiskäsityksen mukaisesti ja sisällyttää luovaa tietoista liikettä eli tanssia koulupäiviin, pitää katse kohdistaa luokanopettajankoulutukseen.
Vedonlyöntimarkkinat koostuvat vedonvälittäjistä ja vedonlyöjistä. Nämä markkinat kasvavat jatkuvasti. Vedonlyöntimarkkinoilla on tilaa ammattimaiselle toiminnalle, sillä vedonvälittäjän markkinoille luoma tuote, kertoimet, ovat ihmisperäisiä lukumääräisiä ennusteita tulevasta tapahtumasta. Tämä mahdollistaa, että vedonlyöjä voi saavuttaa odotusarvoisen etuaseman vedonvälittäjään nähden ennustamalla paremmin tulevan tapahtuman kulkua, saamalla enemmän ja nopeammin informaatiota tapahtumasta tai hyödyntämällä vedonvälittäjän varsin inhimillisiä virhearvioita. Toistamalla odotusarvoisesti tuottavien vetojen panostamista, vedonlyöjän on mahdollista saavuttaa odotusarvoisesti jatkuvasti tuottavaa pelikassan kasvua. Tuottojen määrä riippuu tällaisessa tilanteessa enää itse määritettävästä pelikassan koosta ja vedonvälittäjän panosrajoituksista, jotka rajaavat isolla pelikassalla pelaavan vedonlyöjän panoskokoja. Tämän tutkielman tarkoituksena on avata vedonlyönnin maailmaa alasta tietämättömille, sekä pureutua kohteen todennäköisyysarvioiden ja siten ammattimaisen vedonlyöntipäätöksen luontiin matemaattiselta näkökulmalta. Käydään läpi keinoja, jotka johtavat edellä esiteltyyn odotetusti voittavaan ammattimaiseen vedonlyöntistrategiaan. Lisäksi pohditaan, mitä keinoja ammattimainen vedonlyöjä pystyy hyödyntämään tavoitellessaan jatkuvaa pelikassan kasvua kovin kilpaillulla ja jatkuvasti kehittyvällä vedonlyöntimarkkinalla. Tutkielman tavoite on selventää lukijalle todennäköisyysarvioiden luonnin vaiheita ja tarjota lähtökohtia voittavan vedonlyöntipäätöksen löytämisessä. Empiirisessä osuudessa havainnollistetaan tutkittavien eri strategioilla luotujen vedonlyöntipäätösten vaikutusta pelikassan kasvuun.
Tutkimukseni käsittelee alustalla toimeksiantoja suorittavan henkilön työoikeudellisen aseman sääntelyä. Tutkin nimenomaisesti ammattimaisesti toimivien ja työtä välittävien alustojen toimintaa silloin, kun ne välittävät toimeksiantoja, jotka tulisi työoikeudellisesti nähdä työnä. Tutkimukseni pääasiallisena metodina on lainoppi ja pyrin sen avulla osoittamaan tilanteet, jolloin onlinealustoilla toimivat henkilöt tulisi nähdä työntekijöinä, kuin myös ne tilanteet, jolloin onlinealustalla toimivat henkilöt tulisi nähdä itsensä työllistävänä. Tutkimukseni apumetodina käytän oikeusvertailevaa metodia, silloin kun sen käyttö on aiheellista. Varsinaisena tutkimuskysymyksenäni on määrittää onlinealustalla toimivan henkilön työoikeudellinen status ja tähän henkilöön sovellettava työoikeusnormisto valinta. Tutkimuskysymys jakautuu alakysymyksiin tutkimukseni eri pääluvuissa. Tutkimuksen ensimmäisessä pääluvussa tutkitaan alustatalouden rakennetta, alustan määritelmää ja sen liiketoimintamallia, sekä alustalla toimimista työn suorittajan kannalta. Ensimmäisen pääluvun tutkimuskysymyksenä toimiikin seuraava; mikä on alusta määritelmä ja mitkä kriteerit erottavat alusta työoikeudellisesti työnantajasta ja muista tämänkaltaista tahoista, kuten esimerkiksi vuokrantyön välittäjästä? III Toisessa pääluvussa tutkitaan milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi. Hyödynnän tarkastelussa ensisijaisesti ILO:n antamaa suositusta R198 - Employment Relationship Recommendation, 2006 (No. 198), jonka tarkoitus on selventää sitä, milloin sopimussuhteita tulisi tulkita työsuhteiksi, sekä edellä mainitusta suosituksesta annettuja tulkintaohjeita. Toisessa pääluvussa pohditaan myös ratkaisuja työntekijän ja itsensä työllistävän henkilön sääntelyn ulkopuolelta. Tutkimuksen laajuus huomioon ottaen vaihtoehtoisia ratkaisumalleja käsitellään vain pintapuolisesti. Toisen pääluvun tutkimuskysymyksenä onkin milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi? Kolmannessa pääluvussa tutkitaan työoikeudellisen lainvalinnan suorittamista rajat ylittävän onlinealustatyön osalta. Pääluvun tarkoituksena on siis selvittää soveltuva työoikeusnormisto niissä tilanteissa, joissa onlinealustatyössä esiintyvään kolmikantatilanteeseen soveltuisi prima facie vähintään kahden valtion työoikeutta. Hyödynnän arvioinnissani Rooma I sääntelyä, jonka luoma sääntelykehikko tarjoaa erittäin käyttökelpoisen pohjan myös alustoilla toimivien osalta tehtävässä lainvalinnassa. Kolmannen pääluvun tutkimuskysymyksenä on; miten rajat ylittävässä onlinealustatyössä tulisi määrittää soveltuva työoikeusnormisto? Tutkimukseni johtopäätöksinä totean, että onlinealustoilla toimivia henkilöitä on vaikea nähdä selvästi työsuhteisina työntekijöinä. Etenkin esimerkkialusta AMT:n tutkiminen osoitti, että ainakaan sen palvelussa toimivia henkilöitä ei voida selvästi katsoa työsuhteisiksi työntekijöiksi. Lainvalinta työsuhteisten työntekijöiden osalta taas on näkemykseni mukaan varsin kaavamaista ja se seuraa Rooma I sääntelyn ohjeita. Ilman työntekijästatusta taas osapuolten vapaa sopimustahto näyttäytyisi määräävänä lainvalintaa tehtäessä.
Insinöörityön tarkoituksena oli verkkosivujen materiaalipankin uudistustyö. Tarkoitus oli selkeyttää materiaalipankin ulkoasua, luoda tarkoituksenmukainen hakutoiminto, muokata materiaalien esitysasua ja luoda materiaalien löytämistä helpottava taksonomia. Lisäksi materiaalin lisäämistä materiaalipankkiin pyrittiin helpottamaan teknisin ratkaisuin ja ohjeistuksella. Projekti toteutettiin yhdessä verkkosivuston ylläpitäjien kanssa. Työn aikana materiaalipankin uudistus liitettiin suurempaan verkkosivujen uudistukseen, mikä lisäsi taksonomian luomisen työvaiheita. Materiaalipankin uudistustyö keskittyi enemmän sisällöllisiin muutoksiin ja itse materiaalin esittämisen muutostyöhön. Varsinainen sivun ulkoasun muokkaaminen jätettiin toteutettavaksi vasta koko sivuston muutosten kanssa. Insinöörityön lopputuloksena syntyi koko tapausesimerkin sivustolle soveltuva taksonomia, materiaalipankkiin paremmin soveltuva hakutoiminto ja ulkoasu, vaivattomampi tapa lisätä materiaalia sivuille sekä ohjeistukset uusien ominaisuuksien käyttöön. Lisäksi yksittäisten materiaalien esittämisen tapaa muutettiin toimivammaksi. Käytettävyystestauksessa ennen uudistustyötä ja sen jälkeen todettiin myönteinen vaikutus materiaalin löydettävyyteen. Lisäksi testiryhmä piti haun uudistustyön tuloksista ja materiaalin esittämistavan muutoksesta. Materiaalipankin uusi muoto koettiin helppokäyttöisemmäksi, mutta myös kehityskohteita havaittiin. Esimerkiksi sivuston kokonaisulkoasun parantaminen sekä yksinkertaistaminen helpottaisivat myös materiaalipankin käyttöä. Projektin aikana kerätyt kokemukset osoittivat, että verkon materiaalipankeissa on hyvin paljon kehittämisen varaa. Hyvin toteutettuja referenssejä ei juuri löytynyt. Eri henkilöt hakevat tietoa ja jäsentävät maailmaa eri tavoilla, jolloin kaikkia tyydyttävää lopputulosta on käytännössä mahdotonta saada aikaan. Verkkosivuston materiaalipankin uudistustyö oli kuitenkin onnistunut, ja työlle asetetut tavoitteet saavutettiin. Materiaalipankista löytää tietoa helpommin kuin aikaisemmin, ja erilaisten aihekokonaisuuksien yhteydet on helpompi hahmottaa.
Pro- gradu tutkielmani aihe on pieneläjien elämäntavan ja työn välimuodon toteutuminen osittaisessa omavaraistaloudessa. Tutkielman kohteena on Ahlaisten kirkonkylän suistoseudun asukkaiden selviytyminen Suomelle monin tavoin merkittävänä aikana 1940-1970 -luvuilla. Tutkin mikä oli voiman lähde, jonka avulla he jaksoivat. Miksi he elivät niin kuin elivät? Tutkimukseni perustuu muistitietoon ja on empiirishermeneuttinen. Aineistona on haastattelut ja muistelmakirjat. Haastateltavat ovat omakohtaisesti eläneet ja muistavat tutkimaani elämäntapaa Ahlaisten suistoseudulla. Muistelmakirjoissaan Aino Saukko on tallentanut tavallisen ihmisen arkea ja vähän vaatimatonta juhlaakin. Saukon muistelmista käy myös ilmi, miksi tutkimukseni kohteena oleva elämänmuoto oli sekä kohtalona että myös tavoiteltu unelma; punainen tupa ja perunamaa, pihapiirissä navetta, lehmä ja muut eläimet. Tutkimus koskee Ahlaisten suistoseudun maankohoamisalueella elettyä, nyt kadonnutta elämäntavan ja työn välimuotoa. Niin elämänmuotoa kuin suistoseutuakaan ei enää sellaisenaan ole; maaseudun elinkeinorakenne muuttui. Maankohoamisen takia suistoseutu on jatkuvan muutoksen alla. Karjanlaidunnuksen loputtua lehmänlaitumet metsittyivät ja jokien rannoilla järviruoko valloitti alaa. Sota- ja pula-aikana elämänmuoto oli hyödyllinen, koska osittainen omavaraisuus piti ihmiset hengissä. Tutkimukseni ajankohdan loppuaikana se oli poistumassa tekijöidensä mukana. Hyvinvointivaltion eduista he kuitenkin ehtivät nauttia. Nuorempi väki osallistui uuden rakentamiseen; Suomi nousi sodan- ja pula-ajan vuosista 1970-luvun alun voimakkaan talouskasvun aikaan. Tätä aikaa olen pro gradu- tutkielmassani aineistoni pohjalta tutkinut ja kuvannut, esittänyt kysymyksiä ja niihin työssäni vastannut.
Suomalaisen väestön yleisimpiä pitkäaikaissairauksia ovat perinteisesti olleet erilaiset sydän- ja verisuonisairaudet. Diabeteksen esiintyvyys on voimakkaassa kasvussa, jonka vuoksi siitä on tullut myös yksi maamme yleisimmistä pitkäaikaissairauksista. Yhdessä nämä sairaudet ovat edesauttaneet erilaisten munuaissairauksien yleistymistä. Myös ikääntymisen on nähty olevan yhteydessä munuaissairauksien lisääntymiseen. Tässä pro gradu- tutkielmassa mielenkiinto kohdistettiin kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaviin yksilöihin. Tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia peritoneaalidialyysipotilaiden elämänlaatua sekä ikääntymisen yhteyttä hoitojen sujuvuuteen, potilaana selviytymiseen ja elämänlaatuun. Tutkimuksen aineisto kerättiin aikavälillä 2011–2014 Keski-Suomen-, Satakunnan- sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien peritoneaalidialyysipotilailta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 potilasta. Vastaajien ikäjakauma oli 23–84 vuotta. Aineistonkeruu tapahtui kvantitatiivisten monivalintakyselyjen avulla. Ensimmäinen näistä oli tutkielmaa varten kehitetty kyselylomake. RAND- 36 elämänlaatumittarilla arvioitiin vastaajien elämänlaatua. Kyselylomakkeen avulla saatua aineistoa tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Chi square -testillä, joiden avulla saatiin tarkasteltua yleisesti frekvenssijakaumaa ja muuttujien välistä riippuvuutta. RAND-36 pistemäärien (0-100) suhteen tarkasteltiin elämänlaatuasteikoiden keskiarvoja ja keskihajontoja. Näitä tarkasteltiin suhteessa potilaiden ikäluokkiin ja hoitomuotoihin. Asetelmaa testattiin vielä tilastollisesti yksisuuntaisen varianssianalyysin sekä t-testin avulla. Spearmanin järjestyskorrelaatikertoimen avulla testattiin elämänlaadun ulottuvuuksien muuttujien ja vastemuuttujien välistä yhteyksiä. Tutkielmassa selvisi, että peritoneaalidialyysipotilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli painottunut, RAND- 36 elämänlaatuasteikoiden keskiarvojen osalta, keskitason yläpuolelle (ka>50). Ainoastaan CAPD potilaat saivat keskitasoa alhaisempia pisteitä fyysisen toimintakyvyn (ka=45.0) ja sosiaalisen toimintakyvyn (ka=47.6) suhteen. Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla saatiin selville, että sosiaalisen toimintakyvyn osalta, keskiarvot hoitomuotojen välillä vaihtelivat tilastollisesti merkitsevällä tavalla (p-arvo<0.05). Riippumattomien ryhmien t-testin avulla pystyttiin osoittamaan, että ikääntymisellä ei ollut yhteyttä elämänlaatuasteikoiden keskiarvoihin (p-arvo>0.05). Ikääntymisellä ei myöskään ollut yhteyttä hoitojen sujuvuuteen tai potilaana selviytymiseen, joka oli nähtävissä frekvenssien tasaisena jakautumisena ikäluokkien välille. Chi square- testi osoitti, että muuttujaryhmien ja ikäluokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää riippuvuussuhdetta (p-arvot<0.05). Kipujen aiheuttaman työn häiriintymisen ja kipujen voimakkuuden välillä havaittiin negatiivinen ja tilastollisesti erittäin merkitsevä korrelaatio (p-arvo <0.001). Sama tulos oli myös huomattavissa sosiaalisen toiminnan ja elinvoimaisuuden välillä. Loppuun kuluneisuuden tunne ja arvio terveyden heikkenemisestä eivät kuitenkaan korreloineet keskenään (p-arvo >0,05) Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että peritoneaalidialyysipotilaiden elämänlaatu oli, RAND-36 elämänlaatumittarilla mitattuna, keskimääräistä parempaa, lukuun ottamatta CAPD potilaiden tuloksia. Tulokset osoittivat myös, että ikääntyminen ei ole vastaajien kohdalla yhteydessä hoitojen sujuvuuteen, potilaana selviytymiseen eikä elämänlaatuun. Tästä huolimatta, esimerkiksi Suomessa hemodialyysi on suositumpi hoitomuoto kuin peritoneaalidialyysi. Tämä aihealue kaipaa lisää tutkimuksia, jotta peritoneaalidialyysihoitojen eduista ja soveltuvuudesta ikääntyneille, saadaan tarkempaa tietoa. Lopullinen päätösvalta dialyysihoitomuotojen valinnassa on lääkärillä. Ihanteellisessa tilanteessa valinnan tekemiseen tulisi käyttää uusimpia ja luotettavia tutkimustuloksia, ja tehdä valinta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Tällaiseen päätöksentekoon olisi tärkeää pyrkiä erityisesti ikääntyneiden munuaispotilaiden kohdalla.
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan eronneiden vanhempien kokemuksia Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston kehittämästä ja järjestämästä perhetapaamistoiminnan palvelusta. Perhetapaamistoiminta on eropalvelu vanhemmille, joilta eron jälkeen puuttuu kodinomainen paikka, jossa tavata lasta. Perhetapaamistoiminta on uusi palvelumuoto eronneille perheille ja heidän lapsilleen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston Lapsi ja ero -hankkeen (2012-2014) aikana perhetapaamispaikkaa käytti 62 perhettä ja tapaamisia oli ollut yli 500. Perhetapaamispaikka on tarkoitettu lapsen ja etävanhemman tapaamisiin. Syitä tapaamiseen perhetapaamispaikassa voivat olla muun muassa vanhempien luottamuspula, tapaavan vanhemman asuminen toisella paikkakunnalla tai se, että eron jälkeen asumisjärjestelyt ovat väliaikaisesti kesken. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu eroa eri näkökulmista lähestyvistä suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuskeskusteluista. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja sen näkökulma on fenomenologinen. Fenomenologisessa tutkimuksessa tutkitaan ihmisten omia kokemuksia tietystä aiheesta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan eronneen vanhemman haastatteluista, jotka käyttivät tai olivat käyttäneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston perhetapaamistoiminnan palveluita. Haastatelluista vanhemmista kuusi oli isää ja kaksi äitiä, joista isät olivat tapaavia vanhempia. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tutkimuksen analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston kehittämä perhetapaamistoiminta on löytänyt paikkansa yhtenä eropalvelujen muotona Tampereella. Perhetapaamistoiminta koettiin vanhempien keskuudessa hyvänä ja tärkeänä toimintana. Tämän palvelun avulla voidaan pitää lapsen suhdetta yllä toiseen vanhempaan eron kohdatessa perhettä. Vanhemmat kokevat eron vaikeana asiana ja sitä surraan erityisesti lasten puolesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aika auttaa eron käsittelyssä ja siitä yli pääsemisessä. Vanhemmat näkevät perhetapaamistoiminnan välipysäkkinä eroperheiden elämässä. Etävanhempi aloittaa lapsen tapaamiset tapaamispaikassa, josta ne siirtyvät vähitellen etävanhemman omaan kotiin vanhempien välisen luottamuksen vahvistuessa.
Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka luterilaisen kirkon suhde ihmisoikeuksiin esitetään kirkon viestinnässä ja Helsingin Sanomissa. Aineistonani ovat arkkipiispa Kari Mäkistä ja ihmisoikeuksia koskevat Kirkon tiedotuskeskuksen uutisarkiston tiedotteet ja Helsingin Sanomien arkiston uutiset ja muut julkaisut vuosilta 2010 2013. Tutkielmani käsittelee laajemmin modernin uskonnollisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Näkemykseni modernista uskonnollisuudesta rakentuu mm. José Casanovan käsityksille yhteiskuntaorientoituneesta uskonnollisuudesta sekä Teemu Tairan näkemyksille notkeasta uskonnosta. Postsekulaarin käsite on tärkeä näkökulma siihen, miksi uskontojen merkitys on lisääntynyt sekä median että akateemisen tutkimuksen agendalla. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käsitys todellisuuden diskursiivisesta luonteesta. Tutkielmani metodologia on diskurssianalyysi ja sen metodi on diskurssianalyyttinen lähiluku. Tämän lisäksi teen tutkielmassani suppean määrällisen analyysin siitä, kuinka paljon ja mitkä ihmisoikeudet esiintyvät Kari Mäkisen julkisuuskuvassa tutkimusajankohtana. Tutkielmani keskeinen tulos diskurssianalyysin osalta on se, että arkkipiispa Mäkistä koskevassa kirkon tiedotuksessa ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy lukuisia eri ihmisoikeusdiskursseja, jotka määrittävät kirkon ja ihmisoikeuksien suhdetta. Diskurssit vaihtelevat sen mukaan, mistä ihmisoikeudesta on kyse. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen mukaisesti Kari Mäkinen argumentoi julkisuudessa ihmisoikeuskysymyksiä pääasiallisesti sekulaarein termein. Selkeän poikkeuksen luterilaisen kirkon johdon esittämään ihmisoikeusdiskurssiin muodostivat Helsingin Sanomien aineistossa herätysliikkeiden edustajat, joille ihmisoikeuskysymykset ovat ensisijaisesti opillisia kysymyksiä. Kari Mäkinen argumentoi ihmisoikeuksia pääasiallisesti yhteiskunnallisina ja juridisina kysymyksinä. Määrällisen analyysin tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että ihmisoikeudet ovat merkittävä osa arkkipiispa Kari Mäkisen, ja sitä kautta luterilaisen kirkon julkisuuskuvaa. Tutkielmani osoittaa, että luterilaisella kirkolla on vahva julkinen rooli yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Näkyvyydestä ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että kirkon asema olisi sen myötä vahvistunut. Näkyvyys osoittaa, että kirkon on muiden instituutioiden tavoin jatkuvasti perusteltava itseään modernissa yhteiskunnassa.
Internet on oiva apuväline tiedonhaussa ja yhteydenpidossa, mutta siihen liittyy myös riskejä. Seksuaalisuus kiinnostaa lapsia ja internetissä voi keskustella kaikesta nimettömänä. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet seksuaaliselle hyväksikäyttäjälle luoda kontakteja. Näin lapsi saattaa altistua helposti seksuaaliselle hyväksikäytölle. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millainen on tuen merkitys seksuaalisen hyväksikäytön internetissä kohdanneen alaikäisen selviytymisessä. Tutkimusaineistoa keräsin lähettämällä kirjoituspyynnön sähköpostin kautta tahoille, joiden kautta uskoin tavoittavani nuoria, jotka ovat joutuneet internetissä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sain kolme kirjettä, joten täydensin aineistoa vielä kahdella selviytymiskertomuksia sisältävällä teoksella ja muutamalla ammattilaisen sähköpostivastauksella. Tutkimukseni oli laadullinen ja lähestymistapa narratiivinen. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimustuloksena on, että tuen hakeminen on vaikeaa. Ei tiedetä, mistä hakea apua tai ei kyetä hakemaan sitä. Häpeä ja syyllisyys estävät seksuaalisen hyväksikäytön uhrin tuen hakemisen. Puhuminen tapahtuneesta koetaan tärkeänä, mutta aina ei kyetä kertomaan edes ystävälle. Ammattiauttajan luona voidaan käydä puhumassa muista asioista, mutta hyväksikäyttöä ei oteta puheeksi. Uhria voivat vaivata myös monet somaattiset vaivat ja niihin ei aina löydetä syytä. Lääkkeitä määrätään, mutta perimmäinen syy jää kuitenkin hoitamatta. Myös kuunteleminen koetaan tärkeänä. Useimmiten riittää, kun joku on läsnä ja kuuntelee. Voidaan todeta, että lapset, vanhemmat ja ammattilaiset tarvitsevat enemmän tietoa tukitoimista sekä internetiin liittyvistä asioista; sen hyvistä puolista, mutta myös huonoista. Ammattilaisten on saatava lisää koulutusta, jotta seksuaalisen hyväksikäytön kokenut ei jää yksin tunteidensa kanssa. Tuen merkitystä uhrille ja hänen selviytymiselleen on hyvä tutkia lisää. Selviytymiskeinoja on useita, silti selviytyminen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi kestää läpi koko elämän.
Tutkimus selvittää Vladimir Putinin (1952–) käyttämiä katekhonisia vaikuttamisen keinoja erittelemällä valtioiden olemuksen, syntymän ja lopun logiikkaa Putinin puheista vuosien 2013–2018 välillä deduktiivisella retorisella diskurssianalyysillä. Tutkimuksen konteksti on venäläisen messianismin ja katekhonisen ideologian kehitys 2010-luvun Euroopassa. Katekhon-käsitettä on tutkittu viime vuosikymmenen aikana enenevissä määrin niin filosofian, valtio-opin kuin oikeustieteenkin aloilla. Tämä johtuu uudesta kiinnostuksesta katekhonin alkuperää, Carl Schmittin poliittista teologiaa, kohtaan. Poliittisen teologian ytimessä oleva käsite tarkoittaa maailmanlopun pidättäjää, ja sen ympärille on rakentunut ideologia arkkityyppisten valtakuntien välisestä ikuisesta kamppailusta. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin retorisia vaikuttamisen keinoja, jotka perustuvat katekhoniseen ideologiaan. Primaariaineistona ovat 13 puhekokonaisuutta vuosilta 2013–2018. Käytän tutkimuksen tukena meemiteoriaa jäsentääkseni analysoimani retoriikan osia. Tarkastelen aineistoa kahden tutkimuskysymyksen kautta, joista toinen on luonteeltaan selittävä ja toinen kriittinen: 1) missä kontekstissa katekhoniset meemit esiintyvät aineistossa ja 2) kuinka katekhonisella ideologialla pyritään vaikuttamaan. Analyysi osoittaa, kuinka katekhoninen ideologia ilmenee Putinin retoriikassa geopoliittisena vaikuttamisen muotona, jolla korostetaan eurooppalaisen sivilisaation kristillistä perintöä. Venäjän valtiollisesta kehityksestä luodaan kuva, jossa varhaiskeskiajalta asti säilynyt kristinuskon suojelijan olemus on yhä tärkeä valtion identiteettiä määrittelevä asia. Katekhonisen retoriikan on tarkoitus vahvistaa Venäjän valtion asemaa historiallisena ja pysyvänä perinteisten arvojen puolustajana, mikä oikeuttaa sen sisä- ja ulkopoliittisia toimia. Tutkimuksen mukaan Venäjän valtion päättävän tahon retoriikka myötäilee venäläisen messianismin mukaista käsitystä historian kulusta sekä myyttiä Venäjän valtiosta kristittyjen suojelijana ja maailmanlopun pidättäjänä. Ideologia on yksi esimerkki katekhonisesta merkitysjärjestelmästä, joka on ilmiönä universaali. Nationalismin ympärille rakentuva ajattelutapa valtioiden ikiaikaisista ennaltamäärätyistä rooleista ja kohtaloista vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä ja normalisoi valtioiden sekä kansojen välisiä aseellisia konflikteja. Katekhoninen ideologia tulee todennäköisesti yleistymään myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa institutionaalisen uskonnollisuuden muuttaessa muotoaan ja nationalismin yleistyessä. Katekhon on yksi esimerkki merkitystä antavasta ja elämää selittävästä käsitteestä, jonka vaikutusta maailmanpolitiikkaan on pyrittävä ymmärtämään syvemmin.
Ohjauksen merkitys terveydenhuollossa korostuu yhä enemmän, koska hoitoajat ovat lyhentyneet, jolloin ohjaukselle jää yhä vähemmän aikaa. Tämän johdosta potilaan tiedon tarpeisiin vastaaminen on entistä haasteellisempaa. Hoitoaikojen lyhentyminen vaatii ohjauksen tehostamista, sillä oletetaan, että potilaat ottavat vastuuta oman terveytensä hoidosta. Potilaat tarvitsevat paljon sairauteen ja sen hoitoon liittyvää tietoa. Potilasohjauksen tavoitteena on edistää potilaan tiedonsaantia, jotta potilas motivoituu ja kykenee itsehoitoon. Ohjauksessa on tärkeää tukea potilaan voimavaraistumista. Ohjauksella välitettävän tiedon avulla voidaan tukea potilaan voimavaraistumista, jolloin potilaan kyky hallita terveyteen liittyviä ongelmatilanteita ja niiden aiheuttamia seurauksia elämässään kasvaa. Onnistuneen ohjauksen on todettu edistävän ohjattavan terveyttä, toimintakykyä, elämänlaatua, hoitoon sitoutumista ja itsehoitoa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla aikuisen sydäninfarktipotilaan näkökulmasta hänen ohjaustarvettaan sekä käytettyjä ohjausmenetelmiä. Opinnäytetyö tehtiin osana Laurea-ammattikorkeakoulun ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin medisiinisen tulosyksikön Kolmiosairaala-hanketta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä HUS, Meilahden Kolmiosairaalan kardiologisen osaston kanssa. Tavoitteena on tuottaa tietoa ohjauksen kehittämiseksi sydäninfarktista toipuvan aikuisen tueksi. Opinnäytetyö on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustehtävinä ovat: millaisia ohjaustarpeita sydäninfarktista toipuvalla aikuisella on ja millaisia ohjausmenetelmiä käytetään sydäninfarktipotilaan ohjauksessa. Aineistoon valittiin eri tietokannoista sekä manuaalisella haulla väitöskirjoja, pro gradu -tutkielmia, hoito- ja lääketieteellisiä lehtiartikkeleja yhteensä 21. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sekä induktiivista että deduktiivista sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sydäninfarktin sairastaneen potilaan ohjaustarpeita kuvasivat sydäninfarktin riskitekijät, tietoa sydäninfarktista, sydäninfarktin hoito, elämäntapaohjaus, lääkehoidon toteuttaminen, omahoidonohjaus, potilaslähtöinen ohjaus, sosiaaliturva, läheisten mukaan ottaminen hoitoon, tunteista keskusteleminen, onnistunut ohjaustilanne sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen. Sydäninfarktin sairastaneen potilaan ohjauksen toteuttamismenetelmiä olivat yksilöohjaus, kirjallinen ohjaus, ryhmäohjaus ja audiovisuaalinen ohjaus. Tulevaisuudessa sydänsairauspotilaiden määrä kasvaa väestön ikääntymisen johdosta. Haasteena on kehittää uusia potilaan ohjaustarpeisiin kohdistuvia ohjausmenetelmiä. Vastuuta potilasohjauksesta ja seurannasta siirretään yhä enemmän sairaanhoitajille.
Gustafsson – Tuhkunen, C. 2016. Työterveyshuollon menetelmät liikuntaan motivoinnissa – työkaluina askelmittari, kehonkoostumusmittaus sekä kuntoindeksin mittaus. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 55 s., 4 liitettä. Liikkumattomuuden haitat ovat maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma. Liikunnan terveyshyödyistä on esitetty runsaasti tutkimustietoa. Kotimaisten tutkimusten mukaan vähintään joka viides suomalainen ei liiku ollenkaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työikäisten liikkumiseen liittyviä tekijöitä sekä työterveyshuoltoon järjestetyn intervention avulla sitä, voidaanko työikäisten liikkumista motivoida yksinkertaisten mittausten ja askelmittarin avulla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä työterveyshuollon ja KKI-ohjelman kanssa. Aineisto muodostui 100 henkilöstä. Aineisto kerättiin webropol-kyselyn avulla ja kolme kertaa toteutetulla kehonkoostumusmittauksella, Polar-kuntotestillä sekä puristusvoimatestillä. Kaikista mittauksista muodostettiin kehon kuntoindeksi. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet saivat askelmittarin. Kertyneitä askeleita kirjattiin ylös kuukauden ajan kolmen kuukauden välein. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoimalla ja keskiarvojen perusteella. Tilastollisia merkitsevyyksiä mitattiin χ2-testillä, T-testillä sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Merkitsevyydet ilmoitettiin p-arvona. Tutkittavien kuntoindeksi sekä kestävyyskunto paranivat kuuden kuukauden intervention aikana. Tutkimuksen mukaan työikäiset liikkuvat mieluiten yksin tai kaverin kanssa. Suosituin laji on kävely. Työkykynsä erinomaiseksi arvioineilla sairauspoissaoloja oli vähemmän kuin kohtalaiseksi arvioineilla. Liikkumista rajoittavissa tekijöissä ajan puute oli suurempi este korkeasti koulutetuille kuin perusasteen koulutetuille, samoin nuoremmille. Paljon sairauspoissaoloja oleville väsymys oli suurempi este liikkumiselle kuin vähän sairastavilla. Liikkumista tukevissa tekijöissä havaittiin eroja sukupuolten suhteen siten, että miehet nauttivat kilpailemisesta kun taas naiset pitivät liikunnan tuomaa virkistymistä ja energiaa motivoivimpina tekijöinä. Vanhemmat ikäluokat arvostivat terveyttä enemmän, kun taas nuoremmat arvostivat oman ajan saamista. Tämän tutkimuksen tulokset rohkaisevat vastaavanlaisen kuntokampanjan järjestämiseen. Motivoinnin keinoja tulisi pyrkiä kohdistamaan täsmällisesti taustatekijöihin räätälöiden. Hyötyliikuntaa harrastavien työkykyä ja terveyttä tulisi verrata enemmän muuta vapaa-ajan liikuntaa harrastaviin.
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee englannin kielen verbin caution komplementaatiota. Erityisesti keskitymme tarkastelemaan amerikanenglannin komplementaatiotyyppejä viimeiseltä kahdelta vuosisadalta. Caution on luokiteltu englannin kieliopissa objektikontrolliverbiksi (object control verb). Yksi syy siihen, miksi kiinnostuin tekemään tutkielman juuri tästä aiheesta, on mahdollisuus tutkia, jättääkö joku muoto noudattamatta Bachin periaatetta (Bach's generalization). Koska tämä tutkielma käsittelee caution-sanan komplementaatiota autenttisella kielellä, käymme tutkielman ensimmäisessä osassa läpi, mitä tarkoitetaan englannin kieliopissa sanalla komplementaatio, vertaamme kontrolliverbejä suhteessa raising-verbeihin ja käymme läpi periaatteita, jotka ovat huomionarvoisia korpustutkimuksessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa on tärkeää myös käydä läpi sanan caution semanttiset sekä syntaktiset rakenteet englanninkielisissä sanakirjoissa. Tutkielman toisessa osassa analysoimme yli 800 osumaa verbistä caution, jotka ovat peräisin amerikanenglantiin keskittyvästä korpuksesta Corpus of Historical American English. Ajanjakso tässä tutkielmassa on 1820-luvulta 2000-luvulle. Päämääränämme oli tutkia näiden osumien syntaktisia ja semanttisia rakenteita. Tuloksemme osoittavat, että yleisimmin käytettävät tyypit, joita nykypäivän englannissa käytetään, ovat direct speech clause ja to-infinitiivi. Osumien määrä, jossa caution-verbi esiintyy eikä noudata Bachin periaatetta, kasvaa huomattavasti 1990- ja 2000-lukujen aineistossa, jotka ovat viimeisimmät analysoidut vuosikymmenet tässä tutkielmassa. Vaikka verbillä caution on kolme pääasiallista merkitystä, vain yksi niistä on yleinen amerikanenglannissa. Caution on kaksoistransitiivinen verbi. Kuitenkin, kun tätä verbiä käytetään pääverbinä, se luokitellaan objektikontrolliverbiksi. Verbin caution ollessa pääverbi, sitä seurasi 17 erilaista komplementaatiotyyppiä tässä tarkastelussa. Nykyenglannissa on jo merkittävä kasvu osumien määrässä, jotka eivät noudata Bachin periaatetta (Bach's generalization).