Kaikki aineistot
Lisää
Even though the first bass clarinet prototypes go back to the second half of the eighteenth century, the history of the bass clarinet as a solo instrument is still relatively short. During its process of emancipation from merely orchestral use, the bass clarinet has proved to be a versatile voice that responds well to challenges presented by composers. Due to its youthfulness, contemporary music is where the instrument has found a place to develop its full potential and versatility: an ever-growing repertoire which is not always easy to keep track of. From all that repertoire, this thesis analyses music coming from Finland and complements a doctoral series of five large-scale recitals (2012–2021) in which I have explored the artistic possibilities of the bass clarinet as seen over the last four decades. Each concert in the series reflected a specific topic, approached from many different angles in order to provide as broad a picture as possible of the modern bass clarinet. By examining how the bass clarinet has been used by Finnish composers outside of an orchestral context, the thesis strives to make this repertoire better known and more accessible to potentially interested bass clarinettists beyond Finland’s borders. It is divided into two sections, the first of which provides the reader with the needed framework to contextualise the actual study on Finnish bass clarinet music, featured in the second part of the thesis. This analysis of music by Finnish composers in the second section is based on my own experience as a performer and covers a total of 94 pieces by 47 composers, among which are five pieces I commissioned and premiered during my doctoral concert series. The five new works serve as the basis upon which the whole project is built. This thesis presents an important body of bass clarinet music coming from Finland, encompassing 81 years of bass clarinet writing and including an interesting variety of approaches towards the instrument—from the very first work documented (Mesikämmen for bass clarinet and piano, by Matti Rajula, from 1940) to the most recent piece (Rimbalzi for bass clarinet and percussion, by Lotta Wennäkoski, from 2021).
Opinnäyteyössäni tutkin millainen on hyvä bassosoundi tämänpäiväisessä metallimusiikissa. Ensiksi tutkin kolmen basistin, Amos Williamsin, Jon Stockmanin ja Adam ”Nolly” Getgoodin mietteitä bassosoundista, jonka jälkeen yritän jäljitellä heidän bassosoundejaan äänittämällä pätkät heidän tuotannoistaan. Lopuksi sovellan heidän soundejaan omissa sävellyksissäni, jonka ansiosta opin parhaiten käyttämään niitä käytännössä. Tavoitteena oli oppia ymmärtämään, miten muodostetaan hyvä bassosoundi ja mitä siihen tarvitaan. Käsittelemieni basistien tyylilaji on melko suppea ja subjektiivisesti valittu, mutta koen heidän bassosoundien olevan kuitenkin hyvin yleishyödyllisiä, joten ne sopivat muihinkin metallimusiikin tyylilajeihin. Olen itse näiltä basisteilta oppinut suurimmalta osalta muodostamaan oman soundini metallimusiikissa, joten toivon tästä olevan apua muillekin basisteille. Työssäni käsittelen kolmea eri soundityyliä, joiden avulla pystyy muodostamaan bassosoundin suurimpaan osaan tilanteista. Amos Williamsin soundi sopii slapbassoon ja puhtaaseen soundiin, Jon Stockmanin soundi sopii ison ja aggressiivisen bassosoundin tuottamiseen ja Adam ”Nolly” Getgoodin plektrasoundi sopii aggressiiviseen kitaroita tukevaan bassosoundiin. Omien sävellysten osiossa käsittelen myös Nollyn soundia sormilla, joka minun mielestäni on myös todella varteenotettava vaihtoehto. Opinnäytetyöni tuloksena voisi yleisesti sanoa, että särösoundi on hyvä silloin, kun basson puhdasta soundia on mukana särön kanssa. Soittotekniikka on myös keskeisessä osassa hyvää bassosoundia. Willaimsin slapbasso, Stockmanin aggressiivinen sormisoitto ja Nollyn slap-tyylinen plektrankäyttö kertoo, että aggressiivinen ja tasapaksu soundi tekee jo basson puhtaasta soundista laadukkaan, joka on jokaisen hyvän bassosoundin perustana. Opinnäytetyöni on pääasiassa suunnattu muille basisteille tai bassonsoitosta kiinnostuneille, jotka haluavat oppia muodostamaan hyvän bassosoundin tämänhetkisen metallimusiikin standardien tasolle.
Opinnäytetyössäni käsittelen haamunuottien soittamista sähköbassolla ja paneudun siihen liittyviin osa-alueisiin, kuten oikean ja vasemman käden toimintaan. Kielisoittimella soittaessa haamunuotilla tarkoitetaan ääntä tai nuottiarvoa, mistä sävelkorkeus ei erotu lainkaan. Niiden tarkoituksena on toimia enemmän perkussiivisena- kuin melodisena tai harmonisena elementtinä. Edesautan hahmottamista harjoitus- ja kappale-esimerkeillä. Koen hyödylliseksi tehdä aiheesta selkeitä harjoitusesimerkkejä, mitä kukin voi hyödyntää, sekä opettajana että oppilaana. Perehdyn työssäni molempien käsien tekniikkaan ja käyn kappale-esimerkin avulla läpi haamunuottien merkitystä. Haamunuotit ovat tuttu ilmiö myös rumpaleiden ja kitaristien keskuudessa. Tässä työssä tulen käsittelemään asiaa kuitenkin pääsoittimeni sähköbasson kautta. Haamunuottien käyttö on hyvin tavanomaista basistien keskuudessa ja pidemmällä olevat basistit käyttävät haamunuotteja soitossaan juurikaan ajattelematta. Niitä esiintyy yleisimmin esimerkiksi funk-musiikissa, jossa basson rooli on merkittävä groovea ajatellen. Mm. basistit James Jamerson, Jaco Pastorius, Marcus Miller ja Robin Mullarkey ovat käyttäneet soitossaan haamunuotteja suvereenisti. Haamunuotit tulevat pitkälti esiin 1/16-osapohjaisessa soitossa, missä näppäilykäden etu- ja keskisormi ovat jatkuvassa liikkeessä. Haluankin perehtyä tarkemmin siihen, miten ne ovat ajautuneet soittotyyliin ja mitä etua ja haittaa niistä mahdollisesti on. Kappale-esimerkkinä toimii Uusi-Seelantilaisen muusikko-tuottaja Jordan Rakein kappale Moda, johon bassolinjan on soittanut englantilainen tuottaja, muusikko, multi-instrumentalisti Robin Mullarkey.
Opinnäytetyöni on tehtäväkokonaisuus, joka on tarkoitettu bassonsoiton opettamisen tueksi. Työn nimi on ”Basson ensiaskeleet” ja se sisältää tehtäviä aloittelevan basistin opettamiseen sekä raporttiosuuden. Koin tarvitsevani apu-välineen aloittelevien basistien opettamisen tueksi. Tehtävät käsittelevät basson soittamista ja siihen liittyvää ryt-miikkaa eri musiikintyyleissä. Harjoitukset alkavat hyvin yksinkertaisista asioista ja haastavuustaso nousee maltilli-sesti. Tavoite on, että työ auttaa opettajaa havainnollistamaan ja selkeyttämään bassonsoittoon liittyviä asioita oppi-laille oppitunnin aikana. Opas sisältää erilaisia harjoituksia, joiden avulla oppilaan on helppo tutustua basson soittamiseen liittyviin teknii-koihin. Materiaalissa on myös jonkin verran musiikin teoriaa ja tätä sovelletaan harjoituksissa. Harjoitukset etene-vät teemojen mukaan ja uusia asioita lisätään vanhan päälle vähän kerrallaan. Tehtävissä on myös kaksi erilaista tabulatuuriviivastoa, joiten tarkoituksena on antaa lisää vaihtoehtoja soittamiseen. Materiaali ei ole itseopiskeluun tarkoitettu, vaan opetuksen tueksi ja muun materiaalin ohella käytettäväksi. Opetustilanteessa harjoitukset vaativat jonkin verran ohjeistusta opettajalta. Oikein käytettynä materiaalista saa tehokkaan apuvälineen tekniikan sekä eri musiikkityylien harjoittamiseen.
Tässä opinnäytetyössä olemme pyrkineet selittämään komppiparin toimintaa rytmisten ilmiöiden kautta. Samalla sivuamme käsitettä komppipari ja sen alkuperää. Komppipari on aiheena yllättävän vähän tutkittu, joten meistä oli mielenkiintoista lähteä avaamaan sen käsitettä ja siihen liittyviä musiikillisia ilmiöitä. Komppipari on moniselitteinen termi, mutta tämän työn puitteissa se tarkoittaa rumpalia ja basistia. Komppisoittoon perehdyimme yhteissoiton ja improvisoinnin kautta. Monien yhteissoitto-sessioiden aikana mielenkiintoisiksi osoittautuneet rytmiset ilmiöt kuvattiin videolle. Valitsimme videoista omaa soittoamme analysoimalla viisi audiovisuaalista näytettä, joihin perehdymme tässä opinnäytetyössä. Näistä viidestä näytteestä syntyi sivutuotteena myös pohja mahdolliselle YouTube-kanavalle. Olemme soittaneet komppiparina lukuisissa eri yhteyksissä ja olemme jo aiemmin tutkineet sekä analysoineet keskinäistä soittoamme. Keräsimme taustatietoa aiheestamme soitto-oppaiden, lehtileikkeiden, nuottimateriaalin, verkkomateriaalin ja audiovisuaalisen materiaalin kautta. Tämän työn puitteissa kykenimme havainnollistamaan esimerkkien kautta komppiparin keskinäistä toimintaa ja saimme nuottiesimerkkien ja audiovisuaalisen materiaalin avulla esiteltyä mielestämme ilmiöitä selkeästi ja ymmärrettävästi. Opinnäytetyössämme kek-simme myös mahdollisesti uuden musiikillisen termin - “rock ‘n’ roll -hemiola”. Työssämme esittelemme meidän näkökulmamme tutkimiimme aiheisiin ja toivomme, että opinnäytetyömme voisi olla hyödyllinen ja inspiroiva myös muille komppiparin toiminnasta kiinnostuneille muusikoille.
Opinnäytetyössäni realisoin, toisin sanoen nuotinnan numeroidun bassoäänen Georg Friedrich Händelin soolokantaatissa E partirai, mia vita? HWV 111a sopraanolle ja basso continuolle. Realisaatio sekä muodon, sointujen, sävellajien ja muiden barokkimusiikin erityispiirteiden luonnehdinta ovat osa teoksen analyysia ja ovat opinnäytetyön keskiössä. Selitän työssäni barokin ajan (1600-1700) termejä: soolokantaatti, basso continuo, retoriikka ja affektioppi, jotka liittyvät kiinteästi barokkimusiikin esityskäytäntöihin. Opinnäytetyöni aluksi kerron lyhyesti Händelin elämästä ja erityisesti vuosista Italiassa kantaattien säveltämisen aikaan.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on kehittää harjoitusmateriaalia synabasson soittamiseen. Synabassolla tarkoitetaan bassoäänten soittamista syntetisaattorilla. Työn tavoitteena oli valmistaa harjoituskirja, joka sisältää monipuolisia ja eritasoisia harjoituksia, esimerkkiäänitteitä sekä play along -taustoja harjoittelua varten. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa tarkastelen harjoituskirjan valmistumisprosessia sekä syntetisaattorin käyttöä popmusiikissa basistin näkökulmasta. Tarkastelen myös syntetisaattoreiden toiminta- ja äänenmuodostusperiaatteita sekä teknisiä ominaisuuksia. Testasin harjoituksia Pop & Jazz Konservatoriolla työpajassa kolmen opiskelijan ja kahden opettajan kanssa. Lisäksi keräsin tietoa harjoitusten kehittämiseksi sähköpostitse ja keskus- teluissa ammattimuusikoilta. Käytän aineistona myös syntetisaattoreista kertovaa kirjallisuutta, verkkodokumentteja sekä äänitteitä. Opinnäytetyöprosessin tuloksena syntyi englanninkielinen harjoituskirja Synth Bass is the New Black äänitteineen. Se sisältää 20 harjoitusta, joista kaikissa on esimerkkiäänitteet sekä play along -taustat. Harjoituskirja on tarkoitettu kaikille synabasson soitosta kiinnostuneille harrastajista ammattilaisiin ja basisteista kosketinsoittajiin. Se on tarkoitus julkaista vuoden 2019 aikana. Nykypäivänä synabassoa käytetään popmusiikissa paljon, mutta harjoitusmateriaalia ei ole juurikaan saatavilla. Uskon, että harjoituskirjalla on kysyntää: se on hyvä lähtökohtana synabasson soittamisen aloittamiseen.
Opinnäytetyöni on kuvaus sähköbasson B-tutkintokurssini valmistelu- ja toteutusprosessista. Konsertti toteutettiin Arabia-salissa 25.4.2012. Työssäni tarkastelen tekoprosessin aikana tehtyjä valintoja ja ajatusprosesseja, jotka johtivat ratkaisujen tekoon. Pohdin myös, mitkä ratkaisut olivat hyviä ja mitkä olisi voinut tehdä eri tavalla. Tutkintokonserttini ohjelmisto koostui kappaleista, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti merkittäviä eri elämäni vaiheista. Tein kaikista kappaleista sovitukset ja kaksi kappaletta oli lisäksi omia sävellyksiäni. Pyrinkin tekemään näiden kappaleiden esittämisellä ja sovittamisella eräänlaista itsereflektiota omasta musiikillisesta historiastani. Toimin projektissa sähköbasistina, laulaja, yhtyeenjohtana, sovittajana ja säveltäjänä. Olin myös vastuussa taiteellisesta johtamisesta ja logistiikasta. Projektin teki haastavaksi näin monen vastuualueen hallitseminen yhtäaikaisesti ja käsittelenkin työssäni myös tämän roolin haasteellisuutta. Käyn työssäni vaihe vaiheelta läpi koko konsertin valmisteluprosessin. Ohjelmiston ja soittimiston valinnan, harjoitteluvaiheen etenemisen, sovitus- ja sävellystyön lähtökohdat ja tavoitteet, ja varsinaisen konserttitilanteen. Tavoitteenani opinnäytetyön teossa on tarkastella tätä isoa taiteellista prosessia ja pyrkiä oppimaan huonoista ja hyvistä ratkaisuista, jotta vastaavankaltaisia projekteja voisi toteuttaa jatkossa entistä menestyksekkäämmin.
Taiteellinen, kokemuksellinen opinnäytetyöni käsitteli toimivia ja vaihtoehtoisia säestystekniikoita sähköbassolla. Opinnäytetyöni taiteellinen osuus oli konsertti Keski-Pohjanmaan konservatorion pienessä salissa 17.4.2014. Konsertissa kuultiin 9 erityylistä sävellystä, joiden yhdistävänä tekijänä toimi sähköbasson rooli keskeisimpänä säestyssoittimena. Kirjallisessa tuotoksessani käydään lyhyesti läpi sähköbasson historiaa, esitellään konsertissa käytettyjä vaihtoehtoisia säestysmenetelmiä ja efektejä sähköbassolle sekä kerrotaan konsertissa esiintyneiden kappaleiden toteutuksesta. Konsertissa käytettiin sähköbassolla säestämiseen sointuja, huiluäänitekniikkaa sekä looper-laitetta ja useita efektipedaaleita. Oikean käteni etusormen pää katkesi tapaturmassa alkuvuodesta 2014, jonka vuoksi jouduin harjoittelemaan myös oikean käden soittotekniikan uudella tavalla käyttäen pääasiallisesti keskisormea, nimetöntä sekä peukaloa. Konsertin työstäminen motivoi minua jatkamaan soittamista sormenpään menettämisestä huolimatta ja se kehitti ajatteluani muusikkona. Vaihtoehtoisten säestysmenetelmien kokeileminen auttoi minua löytämään instrumentistäni uusia puolia, joita en välttämättä olisi muuten löytänyt. Toivon, että opinnäytetyöstäni olisi apua uusien tekniikoiden löytämiseen myös muille sähköbassoa soittaville.
Opinnäytetyöni aiheena oli oma soololevyni. Olen soittanut kaikki levyn raidat itse ja nauhoittanut koko albumin kotistudiossani. Apua sain vain levyn lopulliseen miksaukseen. Ohjelmoimieni konerumpujen lisäksi olen käyttänyt levyllä pelkästään sähköbassojani, sekä suurta efektiarsenaaliani. Levyn kappaleet ovat syntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittamistani riffeistä, sointukierroista, melodisista ideoista, sekä tekniikkaharjoituksista. Levyn ideana oli saada vanhat musiikilliset ideani yhdistettyä uusiin ja näin tarkastella omaa kehitystäni niin säveltäjänä kuin muusikkonakin. Raporttiosassa tarkastelen kappaleita musiikin teorian kannalta, sekä kerron tarkemmin kappaleiden osien synnystä.
Opinnäytetyöni käsittelee loopperipedaalin ja livelooppaamiseksi kutsutun menetelmän hyödyntämistä harjoittelussa, soitonopetuksessa sekä säveltämisessä omalla soittimella. Yksinkertaistettuna kyseessä on laite, joka taltioi ja toistaa ääntä saumattomasti. Koska oma pääinstrumenttini on sähköbasso, lähestyn asiaa basistin näkökulmasta. Aihetta on dokumentoitu määrällisesti vähän ja livelooppaaminen on menetelmänä vielä melko tuntematon, vaikka teknologia on ollut nykyisessä muodossaan jo kymmenisen vuotta. Uskon laitteen potentiaaliin ja omien positiivisten kokemusteni perusteella halusin ottaa aiheesta tarkemmin selvää. Tämän työn tavoitteena oli koota yhteen kattava aineisto loopperista sekä livelooppaamisesta sekä esitellä laitteen käyttötarkoitusta käytännön esimerkkien kautta. Aineisto on koottu yhteen suurimmilta osin alan musiikkialan ammattijulkaisuiden lehtiartikkeleista sekä sivustolta livelooping.org, joka on alan harrastajien ylläpitämä tietosivusto kaikesta looppaamiseen liittyvästä. Tutkimustulokset harjoittelusta sekä säveltämisestä tulevat omista kokemuksistani aiheen parissa vuosilta 2016–2018. Huomiot sovellutuksista soitonopetukseen ovat peräisin omilta soittotunneiltani keväältä 2018. Tulosten perusteella loopperin kanssa harjoittelusta voi seurata konkreettista hyötyä, varsinkin madaltuneena kynnyksenä oman soittonsa äänittämiseen sekä sen kuuntelemiseen. Esiintymisjännityksen ja äänityspelon välillä on nähtävissä selkeä yhteys. Työskentelemisestä loopperin kanssa voi mahdollisesti olla apua kumpaankin ongelmaan. Loopperin hyödyntämistä opetuskäyttöön voisi tutkia tarkemmin ja pidemmällä aikavälillä. Etenkin musiikkiopistot ja konservatoriot voisivat olla hyvä ympäristö jatkotutkimuksiin. Uskon vakaasti, että kaikki muusikot, joilla on halu kehittyä ja viedä omaa osaamistaan eteenpäin, voisivat hyötyä loopperin kanssa harjoittelusta. Myös hetkessä säveltäminen ja musiikillisten ideoiden hahmotteleminen loopaten on antoisaa ajanvietettä, ja toivonkin, että tämän työn myötä yhä useammat muusikot löytävät tämän todella musikaalisen työkalun oman ammattitaitonsa kehittämiseksi.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selkeyttää omaa improvisointikäsitystäni pohtimalla erilaisia improvisointitapoja. Tämän lisäksi tarkoituksena oli myös kehittää helposti lähestyttäviä jazz-improvisointiharjoituksia. Niiden lähtökohtana oli löytää ratkaisuja ongelmiin, joita koin omassa soitossani esiintyvän. Työmenetelminä käytin improvisointikäsitteen analysointia sekä oman improvisointihistoriani tarkastelua. Harjoitukset ovat sovelluksia olemassaolevista improvisaatioharjoitteista. Tämä työ koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää yleistä improvisointikäsitteen pohdintaa. Pohdintaosuudessa tutkin myös improvisoinnin eri näkökulmia sekä esitän oman näkemykseni improvisoinnista. Toisessa osassa esitellään tämän pohdinnan tuloksena syntyneet harjoitukset. Harjoitusten tavoitteena on oppia tuottamaan jatkuvaa ja soljuvaa nuottivirtaa rennosti ja vaivattomasti. Tähän pyritään yhdistämällä luovaa ilmaisua soittotekniseen suoritteeseen. Soittotekniikkaa kehitetään improvisoimisen ohessa, ns. sivutuotteena. Harjoituksissa keskitytään enimmäkseen jazzrytmiikkaan harjoitteiden teoreettista tietoperustaa vähentämällä. Pohdinnan tuloksena syntyneissä harjoituksissa improvisointia käsitellään soittoteknisenä suoritteena. Opinnäytetyö sisältää seitsemän improvisaatioharjoitetta, jotka painottuvat jazzrytmiikan tuottamiseen. Kolme ensimmäistä harjoitetta sisältävät improvisoinnin peruselementtejä. Lopuissa neljässä harjoitteessa näitä elementtejä yhdistellään jazz-improvisointiin.
Tämän opinnäytetyön aiheena oli työelämän kehittämisprojekti suunnitelmaksi bassonsoiton opetukseen Kymen Konservatorion mallin ja uuden ammatillisen perustutkinon perusteiden mukaan. Työ rajautuu ”toimiminen muusikkona” tutkinnon osaan jonka laajuus on 30 opintoviikkoa. Instumenttitaitojen osuus Kymen Konservatoriossa tästä tutkinnon osasta on 15 opintoviikkoa. Työn tavoitteena oli ajanmukaistaa bassonsoiton opetuksen suunnitelma vastaamaan uusia valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita, korostaa opiskelijalähtöisyyttä, täsmentää uusitun arvioinnin kriteeristöä ja toimia pilottihankkeena muille työyhteisön soitonopettajille toteutuksen mahdollisena esimerkkinä. Työ toteutettiin opettajankokemuksia analysoiden eli itsereflektiona, alan kirjallisuuteen perehtyen ja uutta arviointimateriaalia tuottaen. Työn keskeiseksi sisällöksi nousi opetushallituksen uudet ammatillisen perustutkinnon perusteet, joka oppilaitoksia sitovana määräyksenä määritteli keskeisen sisällön ja arvioinnin kohteet osaamiselle. Ammatillisen perustutkinnon perusteet määrittelee tavoitteet osaamisperustaisina mikä oli huomioitava opetuksen suunnitelmaa ja arviointia uudistettaessa. Toinen merkittävä uudistus arvioinneissa oli oppimisen ja osaamisen arvioinnin eriyttäminen. Lisäksi tutkittiin oppimiskäsityksiä opiskelijalähtöisen bassonsoiton opetuksen suunnitelman toteutuksen aikaansaamiseksi. Työn tuloksena syntyi kuvaus tavoitteista ja keskeisestä sisällöstä kymmeneen opintojaksoon Kymen Konservatoriossa. Opetushallituksen määräyksien mukaista arviointia tukemaan kehitettiin uusi arviointikaavake. Arvioinnin täsmentämisen tueksi tuotettiin uutta arviointimateriaalia. Työ osoittaa erilaisten oppimiskäsityksien yhdistelmän mahdollistavan sekä tavoiteskeisen, että opiskelijalähtöisen opetuksen suunnittelun ja toteutuksen. Arvioinnin täsmentäminen edesauttaa opiskelijoiden itsearvioinnin kehittymistä ja antaa tarkempaa tietoa oppimisen edistymisestä. Työ sisältää kaksi erillistä osiota. Varsinaisen suunnitelman bassonsoiton opetukseen sekä erillisen raporttiosion liitteineen.
Opinnäytetyössäni tutkin kuinka metronomia voi hyödyntää erilaisten musiikillisten ilmiöiden harjoittelussa jazz-bassonsoiton näkökulmasta. Pyrin kehittelemään harjoitteita, jotka auttavat parantamaan henkilökohtaista timesoittoa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty toimintatutkimusta, jonka periaatteisiin kuuluu tutkijan mukanaolo tutkimuksissa. Lisäksi toisena on kehittävä työn tutkimusmenetelmä, jonka päätavoitteena on tutkia kuinka tutkittavaa asiaa voi hyödyntää ammatillisessa mielessä. Ajatus, kuinka saada enemmän vastuuta soittajalle harjoitellessa metronomin kanssa, synnytti seuraavanlaisia vaihtoehtoja. Vähentämällä metronomin iskujen määrää tahdissa saadaan timevastuuta siirtymään soittajalle (metronomin klikki 2:lle sekä 4:lle, 4:lle, 2:lle tai 3:lle tahdin osille). Lisäksi iskujen lisääminen neljäsosien heikoille tahdin osille sekä triolin eri osille aiheuttaa myös vastuun jakautumista timesta (metronomin klikki ns. takapotkuille ja triolin eri osille). Lisäämällä iskujen määrää metrisesti saadaan todellinen haaste timen vastuun kantamisesta (triolit,kvintolit ja septolit). Työstä syntyi opetusmateriaalia niin opintonsa vasta-alkaneille kuin jo hieman pidemmälle edenneillekin. Harjoituksia voi soveltaa mihin tahansa musiikin tyyliin. Ainoastaan luovuus on rajana. Huomasin harjoituksia tehdessäni, että vastuu timesta siirtyy harjoittelijalle aivan eri tavalla, kun metronomin rooli muutetaan perinteisestä klikki jokaisella neljäsosalla aivan joksikin muuksi. Itsevarmuus soitossa kasvoi. Sain paremmat valmiudet keskittyä tarkempaan ja aistikkaampaan musiikin tekemiseen.
Opinnäytetyöni käsittelee nauhatonta bassoa. Sen teososa on nimeltään ”Nauhaton basso. Pikaopas soittotekniikoihin ja ilmaisukeinoihin”. Opas on kattava paketti, joka sisältää perustietoa nauhattomasta bassosta sekä harjoituksia, jotka auttavat kehittämään soittotekniikkaa ja ilmaisukeinoja. Ilmaisukeinoja käsitellään tunnettujen musiikkiesimerkkien kautta, jotta opiskelija ymmärtää miten ammattisoittajat ne toteuttavat. Musiikkiesimerkeistä on transkriptiot ja ne löytyvät myös audiomuodossa liitteenä olevalta cd-levyltä. Hyvin tärkeä osa opasta on myös sen viimeinen kappale, jossa esittelen kiinnostavia ja tutustumisenarvoisia kirjoja, levyjä ja kappaleita. Oppaan sisältämät harjoitukset koostuvat omasta harjoittelumateriaalistani vuosilta 2005–2011. Aloittaessani nauhattoman basson soiton vuonna 2005 minulla oli pulaa hyvistä harjoitusoppaista ja esimerkkilevytyksistä. Olen viimeisen kuuden vuoden aikana kerännyt paljon tietoa hyvistä levyistä ja soittajista ja lukenut monia englanninkielisiä oppaita. Tein oppaan, jotta joku toinen voisi päästä tiedonhausta vähemmällä vaivalla. Mielestäni oli myös hyvin tärkeää saada suomenkielinen opas nauhattomalle bassolle. Opinnäytetyön raporttiosa toimii opasta täsmentävänä osana. Se on opettajan opas, jossa harjoitukset käydään syvällisemmin läpi ja annetaan ohjeita niiden opettamiseen ja oikeanlaiseen suorittamiseen. Raporttiosassa käsitellään myös opinnäytetyöni tekoprosessia ja sen tarpeellisuutta sekä kohtaamiani pedagogisia haasteita. Haluan laajentaa opasta, ja mahdollisesti vielä julkaista sen, jotta se olisi helpommin kaikkien saatavilla. Aion testata opasta pitämilläni oppitunneilla ja tarjoan sitä muillekin opettajille saadakseni kehitysideoita ja -ehdotuksia tulevaisuuden varalle.
Opinnäytetyöni on opetusmateriaali jonka olen tarkoittanut bassonsoiton opettajille tukimateriaaliksi. Opinnäytteeni on nimeltään ”Säestysharjoituksia Bassolle” ja se sisältää harjoitusvihkon, liite-cd:n sekä raporttiosuuden, jossa käyn läpi harjoitukset sekä esittelen tarkemmin työn tavoitteet ja tulokset. Sain idean opinnäytetyöhöni, kun olin itse omassa opetustyössäni huomannut olevan tarvetta tämänkaltaiselle materiaalille. Opinnäytetyöni lähtökohtana on, että oppilaan pitäisi jo ensimmäisellä soittotunnilla päästä soittamaan bassoa. Harjoitukset alkavat hyvin yksinkertaisista asioista. Harjoitusten lopullinen päämäärä on oppia säestämään tyylinmukaisesti, sekä 1/3- ja 2/3-tasoisista säestystehtävistä suoriutuminen kurssitutkintotilanteissa. Harjoituksista osa oli minulla jo olemassa, koska olin tehnyt niitä opetusta varten. Loput tein itse niin, että eri harjoitusosiot ovat mielestäni loogisia ja harjoituksia on riittävästi käsiteltävän asian omaksumista varten. Harjoitukset etenevät ryhmissä ja uusia asioita lisätään vähän kerrallaan. Harjoitusvihon lopussa on osio ”Kymmenen Säestystehtävää”. Siinä harjoitellaan säestämään sointumerkeistä annetun mallin mukaisesti. Tähän osuuteen tein myös taustanauhat joiden mukana voi soittaa. Basson voi halutessaan panoroida taustoista pois. Materiaalia ei ole tarkoitettu itseopiskeluun, eikä käytettäväksi ainoana opetusmateriaalina. Harjoitusten kautta saa työkaluja nuoteista ja sointumerkeistä soittamiseen, tyylinmukainen ja tyylikäs soittaminen vaatii muutakin materiaalia käytettäväksi.
Opinnäytetyössäni käsittelen sähköbasson plektratekniikkaa metallimusiikissa. Tarkastelen ensin metallimusiikin ominaispiirteitä sekä selvennän basson roolia kyseisessä musiikkityylissä. Sen jälkeen esittelen yleisimpiä bassolle sopivia plektraotteita ja -tekniikoita. Tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää, mitä kaikkea sähköbasson plektratekniikka käsittää ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon metallimusiikkia soitettaessa. Olen itse oppinut aikoinani lähestulkoon kaiken plektraan liittyvän kitaristeilta. Vieläkään ei ole tarjolla mielestäni tarpeeksi tutkimusta ja opetusmateriaalia sähköbasson plektratekniikasta. Tätä tietoaukkoa olen pyrkinyt täyttämään soveltamalla kitaristien käyttämiä plektratekniikkaoppeja. Itseäni kiinnostava kysymys olikin, kuinka paljon kitaristien plektratekniikkaoppeja voidaan soveltaa sähköbassolle? Pätevätkö kitaristien tekniikkaopit suoraan sähköbassolle ja voiko metallimusiikkia soittaa sähköbassolla samalla lailla kuin kitaraa? Vertailun vuoksi tarkastelen myös Carol Kayen vinkkejä ja plektratekniikkaa selvittääkseni, kuinka ratkaisevaa on musiikkityylin vaikutus tekniikkaan. Opinnäytteeni tietoperustan muodostavat tiettyjen nimekkäiden metallibasistien ja kitaristien soitto- ja opetusvideot ja haastattelut sekä omat kokemukseni niin metallimusiikin soittajana kuin kuuntelijana. Esittelen yhtenä osana opinnäytetyötä muutamia Panteran, Metallican ja Megadethin riffejä. Lisäksi liitteestä löytyy kokonainen transkriptio Panteran kappaleesta ”Regular People (Conceit)” ja käsittelen siitä löytyviä oleellisimpia bassolinjoja. Opinnäytetyön keskeinen tulos on sen havaitseminen, että sähköbasson plektratekniikka on jo itsessään erittäin moniulotteinen ilmiö, jossa on paljon erilaisia osa-alueita ja yksityiskohtia laadukkaan ja tehokkaan soiton aikaansaamiseksi. Lisäksi metallimusiikissa on tiettyjä ominaisuuksia, jotka muokkaavat plektratekniikkaa ja bassolinjoja soitettavuuden ja soundivaatimusten mukaisiksi. Opinnäytetyöni on tarkoitettu kaikille metallimusiikista ja plektratekniikasta kiinnostuneille basisteille ja opettajille. Sitä voivat soveltaa niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin soittajat. Itse olen opinnäytetyön tuloksena oppinut tarkastelemaan omaa tekniikkaani täysin uudessa valossa, analysoimaan uutta tietoa ja haastamaan jo ennalta opittua.
Tutkimukseni keskittyy selvittämään slap-soittotekniikan varhaista kehitystä kahden sähköbasistin, Larry Grahamin ja Louis Johnsonin, soittotyylien analyysin kautta. Analyysissäni olen keskittynyt enimmäkseen heidän soittotyylinsä teknisiin, rytmisiin ja soinnillisiin puoliin. Tarkoituksenani on Grahamin ja Johnsonin kehitystyön esittelemisen lisäksi tuottaa nuottikuvaa varhaisista slap-bassolinjoista, joita voidaan käyttää opetusmateriaalina. Tutkimusta varten tein taustatyötä perehtymällä lähdetietoihin, lähinnä henkilöhaastatteluihin ja musiikkiin liittyviin tietopankkeihin. Tutkin myös löytämiäni videoita analysoidakseni varhaista slap-soittotekniikkaa tarkemmin. Etsin käsiini tutkimukseen liittyvät äänitteet, joista valitsin olennaisimmat kappaleet tutkimustani varten ja tein niistä nuotinnuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Larry Graham oli ensimmäinen basisti, joka toi slap-soittotekniikan valtavirtamusiikin piiriin ja toimi myös merkittävänä kehittäjänä tekniikan alkuaikoina. Hän kehitti tekniikan alun perin kompensoimaan rumpujen puutetta yhtyeessään 1960-luvulla. Ensimmäisen kerran tekniikkaa kuultiin kappaleissa Everyday People (1968) ja Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) (1969). Grahamin 1970-luvun alussa käyttämä soittotekniikka sisälsi jo kaikki slapbassonsoiton peruselementit. Louis Johnson jatkoi tekniikan kehitystä Larry Grahamin innovaatioiden varaan. Hän kehitti etenkin basson sointia kirkkaampaan suuntaan, sekä peukaloiskutekniikan (slap) eri mahdollisuuksia. Johnsonin kehityskaari oli samantapainen kuin Grahamin: basson sointi oli alussa varsin tunkkainen, soittotekniikka varsin alkeellista ja rytmisesti epätarkkaa. Kehityksen myötä soitto kuitenkin muuttui tarkemmaksi ja jämäkämmäksi, ja basson sointi kirkastui. Vaikka Johnson saavutti tunnettavuutta slap-soittotekniikan kantaisänä, hänen vaikutuksensa kehityksessä ei kuitenkaan ollut niin merkittävä kuin Grahamin. Tutkimukseni mukaan kunnia slap-soittotekniikan keksimisestä kuuluukin yksinomaan Larry Grahamille. Työni onnistui mielestäni varsin hyvin selvittämään alkuperäiset tavoitteensa. Se toimii erinomaisena tietopakettina slap-soittotekniikasta kiinnostuneille. Se on tarpeellinen, sillä kattavaa tietoa slap-soittotekniikan alkuvaiheista ei löytynyt etsimistäni lähteistä. Opetusmateriaalina se sisältää yksinkertaisempien perusteiden lisäksi myös haastavampaa slap-bassonsoittoa.
Työssä valotetaan historiallisten lähteiden pohjalta täysbarokin (1677-1722) aikana toisistaan selvästi erottunutta italialaista ja ranskalaista kenraalibassokäytäntöä ja toisaalta galanttia tyyliä (1722-1775), joka syntyi italialaisen ja ranskalaisen tyylin yhdistyttyä. Työ pyrkii olemaan käytännön läheinen. Niinpä tyylejä lähestytään niiden kysymysten pohjalta, joihin soittaja joutuu realisaatiossaan vastaamaan: numeroiden tulkinta, soinnutus basson liikkeiden perusteella, äänten lukumäärä ja sijoittelu, sointujen soittotiheys sekä lopuksi erilaiset koristelu- ja värityskeinot. Taustaksi näille ongelmille käydään aluksi lyhyesti läpi yleismusiikillisesti italialaisen ja ranskalaisen tyylin erottavat tekijät ja kenraalibasson synty- ja varhaisvaiheet. Tutkielman loppuun on koottu luettelo olemassaolevista italialaisista ja ranskalaisista kenraalibassolähteistä kosketinsoittimille ennen vuotta 1800. Samoin on selvitetty oppikirjojen modernit kustantajat sekä tietoja kirjastoista, joista teokset löytää.
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda oppimateriaali sähköbasisteille koskien pedaalijärjestystä heidän pedaalilaudassaan. Aiheesta löytyvän vähäisen kirjallisuuden, internetistä löytyvän, toisistaan useinkin poikkeavan, tiedon sekä erinäisten voimakkaiden mielipiteiden värittämästä maailmasta on välillä vaikea saada selkeää ymmärrystä siitä, mikä järjestys palvelisi soittajaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena oli siis kehittää tähän ratkaisuksi tiivis ja kattava tietopaketti, josta aloittelijakin oivaltaisi helposti ja nopeasti sen, miten erilaiset efektit muokkaavat audiosignaalia ja kuinka ne sitä myöten vaikuttavat toisten efektien toimintaan. Toteutustapa oli nettisivupohjainen tietopaketti, joka perustui selkeisiin ja suhteellisen lyhytsanaisiin efektikohtaisiin vertailuihin. Kunkin efektityypin kohdalla käytiin läpi miten se reagoi kunkin yksittäisen efektityypin kanssa. Myös sitä, millaisia asioita erilaisilla ratkaisuilla pystyttiin saavuttamaan, sivuttiin pinnallisesti. Tavoitteena oli antaa oppijalle kipinä myös lähteä kokeilemaan jotain, mikä ei välttämättä kuulu yleisiin ja turvalliseksi todettuihin käytänteisiin. Varsinainen oppimateriaali rakentui siltä pohjalta, että sen kohderyhmänä olisi efektien maailman vasta-alkajat ja ne, jotka haluavat suoria ja kattavia vastauksia ilman, että heidän täytyy ymmärtää aiheeseen liittyvää teoriaa syvällisemmin. Tutkimuksen kirjallinen osa kuitenkin muovautui sellaiseksi, että asiasta syvemmin kiinnostuneet voivat saada siitä paljon informaatiota efektien mm. toiminnasta, historiasta ja monimuotoisuudesta. Luodun oppimateriaalin pohjalta oppijan on mahdollista ymmärtää se, miten monia eri ratkaisua ja vaihtoehtoja erilaiset efektijärjestystä koskevat ratkaisut mahdollistavat.
Olemme kehittäneet Metropoliassa ohjelmointia opiskelevan Otto Kupiaisen kanssa verkkosivun, jonka avulla tehdään lyhyitä tonaalisia sävelmiä. Verkkosivun, joka löytyy osoitteesta www.tomusäppi.fi, tavoitteena on harjoitella musiikin perusteiden sisältöä käytännönläheisesti. Lyhenne tulee sanoista tonaalisen musiikin sävellysapplikaatio. Applikaation tavoitteena ei ole korvata musiikin perusopetuksen oppimateriaalia, vaan helpottaa tonaalisen musiikin luomista auttaen teoriatunnilla opitun tietotaidon sisäistämisessä ja käytännön soveltamisessa. Tomusäppiä voi käyttää esimerkiksi teoria-, yhtye- ja instrumenttitunneilla. Opinnäytetyön raportissa esittelen tomusäpin luomisprosessia ja pohdin sen yhteyksiä musiikin hahmotusaineisiin luovan työn rajaajana. Tomusäpin sisältö perustuu omakohtaisiin kokemuksiini musiikkioppilaitosten opiskelijana. Tämän lisäksi haastattelin teorianopettaja Otto Tikkasta. Halusin kuulla hänen näkemyksensä siitä, millaista applikaatiota työelämässä tarvitaan. Haastattelu tehtiin kahdessa osassa. Ensimmäisen haastattelun aikana, lokakuussa 2020, Tomusäppi oli vasta hahmotelma. Toisen haastattelun aikana, helmikuussa 2021, applikaation betaversio oli lähes valmis. Koekäytön jälkeen pidimme vielä lyhyen jälkikatsauksen siitä, kuinka hyvin applikaation beta-vaihe suoriutui tehtävästään. Lisäksi tomusäppiä testattiin pienimuotoisesti keväällä 2021 Tikkasen avulla. Tomusäpin tehtävämalli on jaettu kuuteen vaiheeseen. Ne ovat järjestyksessään tyylilajin pohdinta, sävellajin valinta, harmonian jännitteen hahmottelu, sointukierron luonti, melodian kirjoitus, sekä viimeistely ja esikatselu. Kyseisten vaiheiden myötä käyttäjä asetetaan pohtimaan tonaalisuutta ja tonaalista säveltämistä kokonaisvaltaisesti, auttaen häntä sisäistämään teoriatunnilla opittua tietotaitoa. Tomusäpissä keskitytään tyylilajin, harmonian ja melodian yhteyteen. Tahtilaji ja tahtien määrä ovat ennalta määriteltyjä, jotteivat ne vie liikaa huomiota. Tomusäppi on ajankohtainen, koska se vastaa uuden taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteeseen, jonka mukaan kaikille musiikkioppilaitostemme opiskelijoille tulisi taata sävellys- ja improvisaatio-opintoja. Tomusäpissä käyttäjä soveltaa juuri opittuja musiikin teoriailmiöitä säveltäessään. Ajankohtainen applikaatiomme on myös siksi, että kyseessä on internetpohjainen applikaatio. Musiikin hahmotusaineiden opiskeleminen on mielekästä, kun oppiminen tapahtuu virtuaalisessa oppimisympäristössä, suorastaan pelillisen työkalun avulla.
Tämän käsissäsi olevan opinnäytetyöni tarkoituksena on pohtia muusikkouttani eri orkesterien äänitteille vuosien 2001-2006 välillä soittamieni bassokuvioiden pohjalta. Lisäksi ajatuksenani on tehdä itselleni tilinpäätös tähänastisesta muusikonurastani. CD -liitteeltä löytyvät seitsemän esimerkkikappaletta olen valinnut viiden eri orkesterini ohjelmistoista. Työssäni kerron muistikuviani kappaleiden syntyhetkiltä, treeneistä ja studiosta, sekä yritän mahdollisuuksien mukaan löytää keksimilleni bassokuviolle ideoita antaneet artistit, levyt, kappaleet ja tietenkin muusikot. Ohessa kerron myös ajatuksiani bändisoittamisesta. Vuosien varrella olen tajunnut ujuttavani kaikkeen soittamiseeni vaikutteita paljon kuuntelemastani mustasta rytmimusiikista, eli lähinnä bluesista, rhythm'n'bluesista ja funkista. Työni tulokseksi voikin mainita huomioni eri kappaleissa soittamieni bassokuvioiden samankaltaisuudesta sekä toisiinsa että edellä mainitun musiikkiperinteen tuotoksiin verrattuna. Huomasin useassa esimerkkikappaleessa soittavani rytmisesti erilaisia bassokuvioita pitkälti samoilla äänillä eli soinnun perusäänellä, molliterssillä ja perusäänen alapuolisella pienellä septimillä. Nämä pelottavan usein kuvioistani löytyvät äänet ovat kuitenkin mielestäni soittamiseni ja kuvioillani kappaleisiin luomani tunnelman vankkumaton perusta. Tätä työtä tehdessä tulin myös ilokseni huomanneeksi soittamiseni kehittyneen ja vapautuneen vuosien varrella. Alkuaikojen ennen studiota tehdyt tarkat suunnitelmat ovat vaihtuneet vapaampiin joitakin tiettyjä fraaseja tai fraasien osia koskeviin etukäteissuunnitelmiin. Tunnelmat treeneissä sovitettaessa kappaleita ja tunnelmat äänitystilanteissa studiossa ovat myös tärkeä osa työtäni. Näillä tunnelmilla tarkoitan hyvin tavanomaisia juttuja, kuten vaikkapa kiireen, me-hengen tai ahdistuksen vaikutuksia käsillä olevaan luomistyöhön. Työni tulokseksi voikin myös mainita huomioni tunnetilan vaikutuksesta bassoäänten valintaan ja kappaleen svengiin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esimerkkikappaleen kautta antaa lukijalle käsitys siitä, kuinka kenraalibassomerkinnöin kirjoitettua continuo-satsia käytännössä soitetaan. Esimerkkiteoksena on H.I.F. von Biberin (1644–1704) Sonata violino solo representativa. Työssä perehdytään sonaatissa esiin tuleviin kenraalibassomerkintöihin ja äänenkuljetukseen sekä esityksellisiin asioihin, kuten continuon rooliin, karaktääreihin, dynamiikkaan, arpeggiointiin, kuviointiin ja koristeluun. Työn taiteellisena osuutena on äänite kappaleesta, ja liitteenä on kappaleen partituuri.
Esittelen opinnäytetyössäni nuotinluvun ryhmäopettamiseen kehittämääni materiaalia ja kahdelle Pop & Jazz Konservatorion ammattiopiskelijoista koostuvalle ryhmälle pitämääni opetuskokeilua. Tavoitteena oli kehittää materiaalia ja metodiikkaa, joilla voisin tarjota nuotinluvun kanssa vaikeuksia kokeville rytmimusiikin ammattiopiskelijoille turvallisen ja mielekkään ympäristön harjoitella nuotinlukua yhtyeessä. Taustoitan työtäni avaamalla rytmimusiikkiin liittyviä toimintamalleja ja kulttuurisia ilmiöitä sekä niiden yhteyttä rytmimusiikin ammattilaisten nuotinlukutaitoihin. Opetuskokeilu koostui neljästä opetuskerrasta, joista jokaisella harjoiteltiin yksi kokeilua varten sävelletystä neljästä harjoituskappaleesta. Näitä kappaleita harjoittelemalla opettelimme entuudestaan tuntemattoman nuottikuvan käyttämistä yhtyekontekstissa. Pyrin kokeilullani tarjoamaan oppilaille mahdollisuuden harjoitella tällaista työskentelyä paineettomassa ympäristössä, joka kuitenkin muistuttaisi muodoltaan mahdollisimman paljon työelämän yhtyetoimintaa. Keräsin opetuskokeilun aikana opiskelijaryhmiltä aineistoa kyselyillä ja äänitin oppitunnit. Opiskelijat kokivat kokeilun hyödylliseksi, motivoivaksi ja mielekkääksi. Myös opettajan näkökulmasta kaikki kokeilun osallistujat vaikuttivat saavan kurssin aikana paljon hyödyllisiä taitoja nuottikuvan kanssa työskentelyyn. Opiskelijat kehittyivät huomattavasti muun muassa rakenteen hallinnassa, uuden nuottikuvan omaksumisessa ja yhtyeessä kommunikoimisessa nuotteja käytettäessä kokeilun aikana. Paineeton ympäristö edisti myös opiskelijoiden taitoja käsitellä nuottikuvaa rauhallisesti ja systemaattisesti. Kokeilun tuloksien perusteella tätä opinnäytetyötä varten kehittämäni sisällöt vaikuttaisivat olevan käyttökelpoisia rytmimusiikin ammattiopetuksessa. Sisältöjä olisi syytä kokeilla tulevaisuudessa myös suuremmalla oppilasjoukolla ja laajemmalla kurssikokonaisuudella. Uskon, että nuotinluvun mielekäs opiskelu voisi hyödyttää monia nuotinluvussa haasteita kokevia rytmimusiikin ammattiopiskelijoita ja monipuolistaa ammattikoulutuksesta valmistuvien muusikoiden osaamista.
Työn tavoitteena oli analysoida D'angelon kappaleen ”Playa Play” bassolinjaa. Pyrin havainnoimaan kuulonvaraisesti alkuperäiseltä äänitteeltä mitä basisti soittaa, ja selvittää minkälaisia rytmisiä ilmiöitä kappaleessa esiintyy. Äänitin oman versioni bassolinjasta ja pyrin tuottamaan sen mahdollisimman paljon alkuperäisen äänitteen kaltaiseksi. Tarkoitus on myös selvittää rytmimusiikille ominaisia ilmiöitä ja rytmiikan peruskäsitteitä. Kartoitin aluksi lähdemateriaalia rytmimusiikin käsitteistön selventämiseksi. Analysoin tutkittavaa kappaletta hidastamalla sitä Amazing Slow Downer -tietokoneohjelmalla. Tein bassolinjasta transkription ja sitä hyödyntäen tein midi-pohjaisen version bassolinjasta. Pyrin toteuttamaan midi-version rytmisesti mahdollisimman samankaltaiseksi kuin alkuperäinen bassolinja. Sen jälkeen harjoittelin soittamaan bassolinjan itse, ja äänitin oman versioni siitä. Tutkin opinnäytetyössäni mitä rytmisiä ilmiöitä Play Playan bassolinjassa on. Keskeisimpiä havaintoja oli se, että bassolinjassa 16-osanuotit fraseerataan hyvin kolmimuunteisesti. Tällaisen rytmiikan soittaminen vaatii paljon harjoitusta. Onnistuin myös toteuttamaan itse vastaavanlaista rytmiikkaa. Nämä ilmiöt ovat hyvin tyypillisiä nykypäivän afroamerikkalaisessa rytmimusiikissa, ja niiden tuntemus ja taito tuottaa itse vastaavia ilmiöitä ovat olennainen osa nykymuusikon osaamista. Opinnäyteyötäni tehdessä perehdyin rytmisten ilmiöiden käsitteistöön. Jouduin pohtimaan, mitä yleisesti musiikin kielessä käytetyt termit tarkoittavat, ja miten niitä voi selittää. Koen, että selkeä käsitys rytmiikasta on hyödyksi muusikkona toimiessani, sekä varsinkin työssäni soitonopettajana. Rytmisesti vaativien asioiden osaaminen ei riitä, jotta niitä voi opettaa. Täytyy myös osata selittää, miten rytmiset ilmiöt rakentuu, ja miten niitä voi tutkia.
Opinnäytetyö Ryhmän ohjaaminen kamarimusiikin näkökulmasta käsittelee Buxtehuden kantaatin Nun freut euch, ihr Frommen mit mir harjoituttamista kamarimusiikkiyhtyeelle. Teosta harjoiteltiin noin neljän kuukauden ajan viikoittaisissa yhteisissä kamarimusiikkiharjoituksissa ja erilisissä laulajien stemmaharjoituksissa. Työn tavoitteena oli saada viisiosainen kantaatti esityskuntoon, ja siinä onnistuttiin. Työssä pohditaan ryhmädynamiikkaa perehtyen ryhmän kehitysvaiheisiin ja käsitellään ryhmää ilmiönä. Tärkeä osa on myös ryhmän sekä ryhmän kehitysvaiheiden tarkastelu kamarimusiikin näkökulmasta ja kamarimusiikin merkitys muusikolle. Näiden lisäksi opinnäytetyössä tarkastellaan motivaatiota ja sen merkitystä musiikkipsykologian perspektiivistä. Työn tavoitteena oli syventää työn tekijän ymmärrystä ryhmädynamiikasta, kamarimusiikista, kamarimusiikkiyhtyeestä, barokkimusiikista, kantaatista ja opettajan työhön kuuluvista käytänteistä. Opinnäytetyö edisti kirjoittajan pedagogista ammattitaitoa niin laulunopettajana kuin ryhmän ohjaajana. Työ on tarkoitettu kaikille kamarimusiikista kiinnostuneille, ryhmän ohjaajille ja laulunopettajille, jotka voivat saada uusia työvälineitä ryhmän ohjaamiseen.
Työssäni tarkastelen For The Imperium -yhtyeen Hail The Monsters -levyn äänityksiä ja niihin valmistautumista basistin näkökulmasta. Olen valinnut esimerkkibiisiksi levyn ensimmäisen sinkun, Sudden Deathin, jossa on monia soitolleni tyypillisiä ilmiöitä. Kerron sanallisesti tekniikoista, käytetyistä laitteistosta sekä hetkistä, jotka ovat vaikuttaneet levylle päätyneisiin sovituksiin. Liitteenä olevalla CD-levyllä on kuultavissa valmiin biisin lisäksi kaikki kolme äänitettyä bassosignaalia erikseen, jotka auttavat ymmärtämään liioittelun merkitystä äänitysvaiheessa sopivan soundin löytämiseksi. Lisäksi liitin mukaan nuottiesimerkkejä, jotka toivottavasti avaavat käyttämiäni tekniikoita ja asemavalintoja. Tavoite oli avata omia vaikuttajiani, niin fiiliksen kuin soundin osalta. Käytin videomateriaalia paljon avukseni sovitusideoiden ja oikean fiiliksen löytämiseksi. Harjoittelin ennen studiota paljon sekä yksin että bändin kanssa. Kävin biisejä myös läpi ilman soitinta, joka on mielestäni olennainen osa harjoiteltaessa rakenteiden muistamista, osien välisen dynamiikan hallitsemista ja ylipäänsä musiikin ymmärtämistä. Etsin vastausta kysymykseen miten päätyä kuulostamaan valmiilla levyllä samalta mitä on biisejä kirjoittaessa tarkoittanut, ja miten löytää oikea fiilis vielä studiossa äänittäessä. Halusin selvittää samalla itselleni mahdollisia syitä, miksi olen päätynyt esimerkiksi pitämään taukoja, soittamaan pedaalia tai tuplaamaan kitarariffejä. Havaitsin, että pelkästään levyjä kuuntelemalla saattaa jäädä huomaamatta monia osatekijöitä, jotka videomateriaalista käyvät heti ilmi. Esimerkiksi soittotatsin kovuus ja särön määrä selviävät usein helpommin ammattilehtien haastatteluista tai studiodokumenteista kuin varsinaista levyä kuuntelemalla. Halusin työstäni käytännönläheisen, joten käytetty kieli on ammattislangia. Tämä tietenkin rajaa osaltaan lukijoiden joukkoa, mutta tarkoitukseni oli esitellä säröbasson ja heavy metal -studiosoittamisen saloja lähinnä kollegabasisteille tai aiheesta jo valmiiksi tietoja omaaville. Toivon, että varsinkin ääninäytteiden raakuus antaa itseluottamusta muille soittoaan tai bassosoundiaan pähkäileville.
Opinnäytetyössäni analysoin suosittujen, ulkomaisten popartistien taustabändeissä soittavien basistien livenä soittamia bassolinjoja. Analyyseissäni vertaan basistien soittamia linjoja alkuperäisiin tuotettuihin bassolinjoihin. Työssäni tutkin muun muassa, miten livenä soitetut linjat vastaavat alkuperäisiä ja miten ne eroavat alkuperäisistä. Eritoten kuitenkin keskityn siihen, mitä tehokeinoja basistit käyttävät tehdäkseen linjoista enemmän ”liven” kuuloisia. Työtäni varten tein kymmenen transkriptiota eri popkappaleiden livenä soitetuista bassolinjoista ja jaoin ne neljään kategoriaan niiden soittotavan mukaan: sähköbasson soitto sormin, sähköbasson soitto slap-tekniikalla, sähköbasson soitto plektralla ja bassolinjojen soitto syntetisaattorilla. Analysoitavaksi valitsin yhdeksän vuosituhannen jälkeen julkaistua ulkomaista modernia popkappaletta ja niiden live-esitystä. Analyyseissäni havaitsin useita basistien käyttämiä tehokeinoja. Tehokeinojen käyttö oli riippuvaista musiikkityylistä, basistien esteettisistä mieltymyksistä, tuotantojen esteettisistä arvoista sekä basistien soittotekniikoista ja soittotavoista. Täydellistä läpileikkausta kaikista ilmiöistä ei työhöni valitsemieni kappaleiden käsittelyllä saa. Valitsemieni kappaleiden livetallenteiden bassolinjojen analyyseissä kuitenkin ilmenee olennaisimmat ja usein toistuvat erilaiset soitannolliset, sekä musiikilliset ilmiöt ja tehokeinot, joita nykypäivän popartistien basistit paljolti käyttävät livesoitossaan.
The objective of the study was to find rules and guidelines to play chords on the electric bass. These guidelines were used with well-known jazz standards to create solo bass compositions. The standards melody was analyzed and given harmony using the theory guidelines found for the thesis. Background was to find new ways to learn chords and harmony and to make learning standards a little bit more interesting. Seven standards were arranged for the thesis to tryout different chords, melodies, tempos, and unique parts of the compositions. Arrangements gave a practical idea on how the rules for playing chords worked. The Theory gave clear limits on the usage of different intervals on the electric bass. These rules made forming working chords easier. There was ways to use the bass in new roles in music. Thesis gave a starting point to learn usage of chords and arranging solo compositions for the bass. These guidelines could be used to work in duos or larger groups with or without other harmony players.
Tutkielmani käsittelee yhdysvaltalaisen R&B -yhtye Parliament/Funkadelicin bassonkäyttöä. Tavoitteeni on selvittää, milloin, miten ja miksi yhtye siirtyi 1970-luvun puolivälissä analogisyntetisaattoreiden, erityisesti Minimoogin, käyttöön. Lisäksi pyrin selvittämään vaikuttiko Minimoog yhtyeen menestykseen ja sitä kautta tanssimusiikin kehitykseen. Samalla käyn tutkielmassani läpi funk- ja diskomusiikin historiaa. Selvitän myös lyhyesti analogisyntetisaattorin yleistymistä populaarimusiikissa 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Tutkielmani lähteinä ja materiaalina käytän funk- ja diskomusiikin historiasta kertovaa kirjallisuutta. Lisäksi käytän lähteinä yhtä analogisynteesiin perustuvaa väitöskirjaa, verkkodokumentteja ja äänitteitä. Äänitteitä kuuntelemalla analysoin kappaleiden soitinvalintoja ja teen päätelmiä siitä, milloin yhtye on ottanut analogisyntetisaattorit osaksi sointiaan. Samalla pohdin mahdollisia syitä eri soitin- ja sointivalintoihin. Parliament/Funkadelic -yhtyeen äänitteet ovat suurin yksittäinen lähdemateriaali historiatutkielmassani. Tutkielmani peruskäsitteitä ovat Minimoog ja analogisyntetisaattorit, sähköbasso, bassolinjat ja sointivärit. Työni tuloksena huomasin, että yhtyeen soitinvalintaan vaikutti muusikoiden aikaisemmat sointimieltymykset ja efektikokeilut mutta myös syntetisaattoreiden uutuudenviehätys. Parliament/Funkadelic -yhtyeen jäsenet ja musiikintuottajat olivat uusien tuotantotapojen ja soittimien aikaisia omaksujia. Analogisyntetisaattorin sointiväri ja äänentuottotapa palveli paremmin sitä musiikkisuuntausta, mihin yhtye oli matkalla. Tutkielmaani voi soveltaa tiiviinä katsauksena ja tiedonlähteenä analogisyntetisaattorin yleistymisestä funk- ja tanssimusiikissa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on pohtia erilaisia motorisia harjoitteita sähköbassolle ja tuoda niitä käytäntöön instrumentin harjoittelussa. Sähköbasson nuoresta iästä johtuen ei sille ole vielä kovin paljoa opetusmateriaalia motoristen etydien kategoriassa ja varsinkaan suomen kielellä. Tästä johtuen olen kirjoittanut muutamia harjoituksia, joista on hyvä lähteä liikkelle ja edelleen kehittää niitä pedagogisessa ympäristössä omaan ja oppilaiden käyttöön. Harjoitusten ideana on kehittää soittajan teknisiä valmiuksia, ylläpitää soittokuntoa ja ehkäistä oikein käytettynä soittovammoja. Harjoitukset on tarkoitettu oman päivittäisen harjoittelun lomaan lämmittelyksi ja uusien liikeratojen kehittämiseksi. Näiden motoristen harjoitusten eli etydien pohjana olen käyttänyt rytmimusiikin puolella kirjoitettuja oppikirjoja ja internetvideoita sekä klassisen musiikin puolelle tehtyjä kontrabasson opetuskirjoja, joista olen kokenut oppineeni paljon, kuinka käyttää näitä oman soiton harjoittelussa ja soitonopetuksessa. Käytän näitä harjoitteita tiiviisti harjoitellessani ja koen, että olen saanut suurta hyötyä niistä irti vuosien varrella. Tämä tutkimus on ollut ajatuksissani jo konservatorion ajoilta ja olen mielessäni jalostanut tätä ideaa tähän asti, joten ainut haaste oli pukea tämä tukimus ja nämä harjoitukset kirjalliseen muotoon. Työssä kerron sähköbasson taustaa ja kartoitan sen kehitykseen vaikuttaneita soittajia, jotka ovat omalla luovalla panostuksellaan tuoneet ja kehittäneet sähköbasson tälle vuosituhannelle. Juuri tämän tuoreuden takia sähköbasso muuntautuu koko ajan, ja uudet soittajat löytävät tiensä tämän soittimen pariin, joten on tärkeää, että heille olisi tarjolla mahdollisimman kattavasti opetusta ja opetusmateriaalia. Tämän takia haluan itse tuoda oman panokseni ja esimerkkini omille oppilailleni ja myös näyttää, kuinka hyödyntää esimerkiksi Youtube-videoita omassa soitonharjoittelussaan.
Opinnäytetyö tavoitteena oli tutkia sähköbasson äänittämistä ja sen soundin muokkaamista jälkituotantovaiheessa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten erilaiset äänitys- ja muokkausmenetelmät vaikuttavat sähköbasson soundiin. Tutkimusta varten äänitettiin yhteensä 53 erilaista sähköbasson ääninäytettä sekä käytettiin useita erilaisia bassoja, vahvistimia, mikrofoneja sekä äänenmuokkauslaitteistoa tutkimuksen tarkoituksiin. Tutkimustulokset analysoitiin tarkasti ja niistä kirjattiin pääpiirteet ylös. Näytteiden perusteella voitiin todeta, että sähköbasson soundiin vaikuttavat monet eri tekijät äänitys- ja jälkituotantovaiheessa. Tutkimuksesta selvisi paljon hyviä tapoja äänittää ja miksata sähköbassoa. Tutkimus myös kumosi joitain aiemmin varmaksi tiedoksi luultuja asioita. Tutkimuksessa ilmeni myös kehittämistarpeita. Tarkempien tutkimustulosten saamiseksi tutkimusmenetelmiä olisi hyvä laajentaa sekä laitteiston tulisi olla tasavertaista ja monipuolisempaa.