Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opiskelijat kokevat draamamenetelmät äänenkäytön pedagogiikkana ja mitä opiskelijat kokevat oppineensa draamamenetelmin toteutetulla äänenkäytön kurssilla. Äänenkäyttökurssi toteutettiin Turun yliopistolla ja kulki nimellä Draama ja toimiva ääni käyttöön. Kurssi oli yhden opintopisteen laajuinen ja siihen kuului neljä 105 minuuttia kestävää tapaamiskertaa. Kurssi toteutettiin neljän viikon aikana siten, että jokaiselle neljälle viikolle sijoittui yksi kurssikerta. Kurssi kuului osaksi luokanopettajan opintojani ja toimin kurssilla itse opettajana. Kurssin ohjaavana opettajana toimi yliopisto-opettaja Johanna Novák. Tutkimusaineistona olivat Draama ja toimiva ääni käyttöön -kurssille osallistuneiden opiskelijoiden oppimispäiväkirjat ja kokoavat esseet. Kurssille osallistui 14 yliopisto-opiskelijaa, joiden tulevaan toimenkuvaan kuuluu opettaminen. Oppimispäiväkirjoja kirjoitettiin kunkin kurssikerran jälkeen ja niitä kertyi kaikkiaan 48. Kokoavan esseen kurssille osallistuneet opiskelijat kirjoittivat omalla ajallaan koko kurssin päätyttyä. Kokoavan esseen kirjoitti 13 opiskelijaa. Aineistoa tarkasteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tarkastelun avulla analysoitiin opiskelijoiden kokemusta draamasta äänenkäytön metodina ja oppimistavoitteiden saavuttamista. Tutkimus osoitti, että opiskelijat kokivat draamamenetelmien äänenkäytön pedagogiikkana herättävän voittopuoleisesti positiivisia tunteita ja kokemuksia. Fyysisinä kokemuksina opiskelijat kokivat draamamenetelmät rentouttavina. Tuloksissa nousi esiin ryhmän merkitys oppimiskokemuksen kannalta myönteisessä valossa. Käytetyt harjoitukset hahmotettiin aineistossa hyödyllisiksi mukaansatempaaviksi. Tulos osoitti, että kurssikerroille asetetut oppimistavoitteet pääosin saavutettiin. Opiskelijat lisäksi kertoivat jatkavansa kurssilla opeteltujen asioiden harjoittelua arjessaan. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että äänenkäytön opetusta voidaan toteuttaa draamamenetelmillä oppimistavoitteet saavuttaen.
Vainionpää, Tuomas. Annis pelasti minut. Kokemuksia draamatyöstä Tuulta purjeisiin –hankkeessa. Pori, kevät 2017, 43 s., 1 liite. Kieli: suomi. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomin (AMK) virkakelpoisuus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia draaman käyttöä sosiaalialalla ja rohkaista useampia alan työntekijöitä tarttumaan rohkeasti tähän työvälineeseen. Opinnäytetyö lähestyy aihetta esimerkin kautta, kartoittaen draamatyötä tehneiden omia kokemuksia sen käytöstä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä sekä haastatteluina, jotka suunnattiin Porissa vuosina 2013-2015 järjestettyyn nuorten syrjäytymistä ehkäisevään kulttuurialan työllistymishankkeeseen osallistuneille nuorille ja nuorille aikuisille. Kyselyn painopisteenä olivat erityisesti hankkeen toteuttamat kaksi näytelmäprojektia sekä osallistujien kokemukset näiden näytelmien työstämisestä. Lisäksi haastateltiin myös samaisessa hankkeessa draamatyötä ohjannutta työntekijää, jotta saataisiin myös työntekijänäkökulma esiin. Vastauksia on analysoitu aiempien tutkimusten, teoriatiedon ja henkilökohtaisten päätelmien kautta. Lähtöolettamuksena tutkimuksessa oli, että draamamenetelmät ovat toimiva väline sosiaalialan työssä, sillä draama tarjoaa sekä yhteisöllisyyttä että tapoja prosessoida vaikeita kokemuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa näin myös olevan. Keskeisimpiä esille nousseita positiivisia vaikutuksia draamatyölle olivat osallistujien lisääntynyt itsetunto ja vahvistuneet sosiaaliset taidot, onnistumisen kokemukset ja tunne siitä, että pääsi kertomaan oman tarinansa, ilman että kukaan arvostelee tai tuomitsee. Monet osallistuneista myös kertoivat löytäneensä oman yhteisön, johon kuulua.
Jyväskylän yliopiston Kielikampus toteutti kuluvan lukuvuoden 2017–2018 aikana opettajien täydennyskoulutuksen nimeltä VarKi eli Varhaista kielenoppimista kaikkialla. Tavoitteena oli löytää uusia keinoja kieliohjelman varhentamiseksi Suomessa. Teorialähtöisten kontaktiviikonloppujen lisäksi koulutukseen kuului kieliprojektin toteuttaminen koulussa tai päiväkodissa. Tässä artikkelissa kerron omasta kieliprojektistani, jonka toteutin alakoulun esikoululaisten, 1.–6.-luokkalaisten ja koulun henkilökunnan kanssa. Projektissani englantia vietiin toiminnallisin keinoin englannin luokasta ympäri koulua ja sitä myös maisteltiin innokkaasti. Lisäksi kerron koulutuksessa suunnitellusta oppimispelistä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla draama on sisällytetty koulutyöhön nyt, kun se kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelman mukaan draamamenetelmät ja muu taiteellinen ilmaisu edistävät oppilaiden kasvua itsensä tunteviksi, itsetunnoltaan terveiksi ja luoviksi ihmisiksi. Tavoitteena oli tuoda esiin oppilaiden kokemuksia ja ajatuksia draaman käytöstä oppitunneilla sekä selvittää opettajien näkemyksiä draaman käytöstä koulutyössä. Tutkimus toteutettiin yhdessä tamperelaisessa peruskoulussa kuudesluokkalaisten parissa. Tutkimukseen osallistui 22 oppilasta, luokanopettaja sekä yläkoulun aineenopettaja. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin havainnoimalla oppitunteja, keräämällä oppilailta mielipiteitä ja ajatuksia draamasta palauteseinän avulla sekä haastattelemalla opettajia. Tulosten mukaan suurin osa oppilaista kokee draaman käytön hauskana menetelmänä opetuksessa. Opettajien haastatteluissa ja havainnoiduilla oppitunneilla selvisi, miten monipuolisesti draamaa voi käyttää opetuksessa ja miten erilaisia asioita draaman avulla voi käsitellä. Haastatteluissa nousi esille draaman hyötyjen lisäksi myös haasteita, joita draaman käytössä voi olla. Haasteiksi koettiin draamakoulutuksen puuttuminen, jolloin draamaa voi olla vaikeaa ottaa käyttöön, tilaongelmat, suuret ryhmäkoot ja vaikeus saada oppilaita aina osallistumaan. Johtopäätöksinä tuloksista voidaan todeta, että suurin osa oppilaista ja haastatellut opettajat kokevat draaman käytön opetuksessa hyödyllisenä ja positiivisena asiana. Draamaa voi käyttää monella eri tavalla ja sen avulla on mahdollista oppia useita eri asioita, ei pelkästään oppiaineista, vaan myös omasta itsestään ja muista ihmisistä. Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että draama olisi jollain tavalla mukana jokaisen peruskoulun opetuksessa.
Opinnäytetyön päätarkoituksena oli selvittää, kuinka valitut draamamenetelmät soveltuvat parisuhdekurssille ristiriitatilanteiden käsittelemiseksi. Työn toiminnallinen osuus toteutettiin Helsingissä pidetyllä parisuhdekurssilla helmikuussa 2010 yhteistyönä Suomen evankelisluterilaisen seurakunnan organisoiman Virtaa välillämme -parisuhdetoiminnan kanssa. Opinnäytetyön osatavoitteina oli edistää draaman avulla parisuhteen keskinäistä yhteisymmärrystä ristiriitatilanteista saatujen uusien näkökulmien kautta. Tavoitteena oli myös turvallisen ja monipuolisen draamallisen ohjauskokonaisuuden kehittäminen uudeksi työskentelyvaihtoehdoksi Virtaa välillämme -kursseille. Ohjauskokonaisuus oli tutkimuksen produkti, toiminnallisen osuuden tuloksena laadittu valmis ohjaussuunnitelma kurssin suuttumus - ja ristiriidat -teemaan. Tutkimuksen luonne oli kvalitatiivinen ja tutkimuksessa käytetyt menetelmät olivat draama, ryhmähaastattelu, havainnointi sekä kysely. Tutkimukseen osallistui kymmenen nuorta aikuista, jotka olivat osasanottajina Virtaa välillämme -parisuhdekurssilla. Tulosten mukaan draamamenetelmien avulla parit saivat uusia näkökulmia ristiriitatilanteisiin sekä oppimiskokemuksia niin itsestään kuin kumppanistaankin. Menetelmät tarjosivat turvallisen, hauskan ja monipuolisen tavan työskennellä vaikean aiheen parissa ja menetelmillä onnistuttiin edistämään parien keskinäistä yhteisymmärrystä.
This case study explores dialogicality in teaching process drama through the narratives and practices of three experienced drama teachers of the Open University. Dialogue is understood here in the context of ‘I-Thou’ attitude and as the phenomenon of heteroglossia. The analyses of the videotaped reflective interviews with the teachers and process dramas revealed a polyphonic picture of dialogicality in the teaching process, in which juxtapositions of communion and alterity are favoured. These findings may help drama teachers to become more conscious about the challenges and possibilities of generating a fluid and energised dialogicality in process drama.
In the context of psychiatric rehabilitation and care, home is often associated with health. In the context of deinstitutionalization, however, home has increasingly become the primary site of psychiatric suffering. Drawing on a two-year ethnographic research project with a drama group for young adult mental healthcare service users living in supported housing facilities, this paper presents twenty dimensions of home through which mental ill-health can be approached as a bodily experienced, and discursively and medically structured form of being in the world. These dimensions are here offered as a framework for further exploration of the social, spatial, temporal, structural and embodied aspects of psychiatric suffering.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli draamamenetelmien avulla tukea ikäihmisten arkea, innostaa heitä sekä antaa valmiuksia ja välineitä jatkaa ryhmän toimintaa ilman ulkopuolista ohjausta. Kohderyhmänämme olivat omaishoitajat. Omaishoitajaryhmän nimi oli Vertaisvoimaa, johon kuului 10 omaishoitajaa. Tarkastelimme teoreettisesti Vertaisvoimaa-ryhmän toimintaa sosiokulttuurisen innostamisen sekä innostajan roolin näkökulmasta. Toiminnallinen osuus tehtiin keväällä 2010 Käpyrinteen palvelutalon kerhotiloissa. Tapaamiskertoja oli kuusi, ja ne sisälsivät erilaisia harjoituksia draaman, improvisaation sekä pantomiimin keinoin. Viimeisellä tapaamiskerralla Vertaisvoimaa-ryhmä suunnitteli ja toteutti kaksi harjoitusta, jotka olivat osana opinnäytetyön tavoitetta. Ryhmä oli hyväkuntoinen ja vireä, mikä helpotti työn sujumista sekä toiminnan suunnittelua. Vertaisvoimaa-ryhmä koki toiminnan innostavana, hauskana ja haastavana sekä uskoi toiminnan olevan voimavarana ikäihmisille. Toiminta draamamenetelmien keinoin on erityisen tärkeää iäkkäille omaishoitajille, koska he ovat arkielämässään ympäri vuorokauden kiinni hoidettavassaan. Tästä syystä he tarvitsevat virkistävää toimintaa, joka antaa heille mahdollisuuden päästä pois arjesta. Draamamenetelmät ovat haasteellisia, mutta toiminta on järjestettävissä pienilläkin resursseilla. Työmenetelminä ne ovat hauska tapa työskennellä, ja onnistumisia voi saavuttaa vähemmälläkin kokemuksella.
Tässä opinnäytetyössä selvitin kokeellisen prosessidraaman toteuttamista ja sen onnistumista varhaiskasvatuksessa ilman prosessidraaman erityistä koulutusta ja aiempaa kokemusta. Tarkoituksenani oli suunnitella ja toteuttaa prosessidraama 5-6-vuotiaille lapsille. Apuna opinnäytetyössä käytin draamakasvatuksessa tunnettua prosessidraamaa ja prosessidraaman eri työtapoja. Prosessidraamatoiminnan toteutin Espoon yksityisessä päiväkodissa, johon osallistui neljä 5-vuotiasta tyttöä sekä kolme 6-vuotiasta tyttöä. Opinnäytetyön osallistuvan havainnoinnin apuna käytin myös lasten puheiden äänitystä sekä valokuvausta. Tavoitteenani opinnäytetyöllä oli erityisesti selvittää, miten prosessidraamaa voi käytännössä soveltaa varhaiskasvatuksessa sekä mitä tulee ottaa huomioon suunnittelussa ja ohjaamisessa. Lisäksi opinnäytetyössä selvitin, minkä tyyppisiä prosessidraaman menetelmiä lapsille on tarjolla alan kirjallisuutta käyttäen. Yksi tavoite oli saada lisättyä myös prosessidraamatoimintaa varhaiskasvatukseen ja etenkin tähän päiväkotiin, jossa prosessidraamaa toteutettiin. Suunnitteluun ja ohjaamiseen sain hyvät ohjeistukset alan teorian avulla. Prosessidraamaan liittyvät teoriakirjat sisälsivät erilaisia prosessidraaman menetelmiä, joita voi erityisesti lasten kanssa käyttää. Suunnittelin näiden avulla oman prosessidraamani Peppi Pitkätossun tarinaan pohjautuen. Tuloksena suunnittelusta sain kolmen päivän kestoisen prosessidraamatyöskentelyn, johon valikoitui kiinnostavia ja erilaisia prosessidraaman työtapoja. Opinnäytetyöni perusteella voi todeta, että jokainen pystyy tekemään yksittäisten draaman työtapojen kautta kokonaisvaltaisen prosessidraaman, kun perehtyy ensin teoriaan ja harjoittelee työtapoja itsenäisesti. Prosessidraamalla on myös opinnäytetyön perusteella positiivisia vaikutuksia ryhmän yhteishenkeen ja ryhmädynamiikkaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli harjoitella tunnetaitoja Petosenmutkan päiväkodissa pienyksikkö Minimutkassa 3–5-vuotiaiden kanssa. Tavoitteena oli harjoitella tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja itsesäätelyä draaman keinoin. Draaman lisäksi asioita harjoiteltiin tunnetuokioilla. Materiaaleina toimi Fanni ja ihmeellinen tunnemöykky -kirja sekä Fanni-tunnetaitokortit. Draaman ja tunnetuokioiden pohjalta rakennettiin Fannin tunnekoulu -draamapaketti päiväkodin käyttöön. Opinnäytetyö oli toiminnallinen sekä työelämä- ja lapsilähtöinen. Toimeksiantajana ja yhteistyökumppanina toimi vuoropäiväkoti Petosenmutka Kuopiossa. Opinnäytetyön tekijä työskenteli toteutuksen aikana Minimutkan ryhmässä toisena opettajana. Tämä mahdollisti lasten varhaiskasvatussuunnitelmien hyödyntämisen suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Lapsiryhmän varhaiskasvatussuunnitelmissa korostui sosiaalisten taitojen harjoittelun tärkeys. Arjen tilanteita havainnoidessa haasteet mainituissa taidoissa vaikuttivat johtuvan tunnetaitojen puutteesta. Draamaharjoitteet valittiinkin sen pohjalta, millaisia tilanteita lapsiryhmä kohtasi usein hoitopäivien aikana. Draaman toteutus oli projektimainen kokonaisuus. Siihen kuului useita toimintatuokioita pienryhmissä, joissa oli neljä lasta. Tuokioiden aikana lapset valmistivat rooliasut, kirjoittivat näytelmän käsikirjoituksen ja harjoittelivat valmiin näytelmän kuvattavaksi. Käsikirjoituksen pohjana käytettiin Fanni-pulmakortteja, joista valittiin oma kortti jokaiselle ryhmälle. Ryhmien teemoiksi valikoituivat rohkeus, riitely, kiusaaminen ja virheen tekeminen. Palaute kokonaisuudesta oli positiivinen niin työntekijöiltä kuin lapsilta. Työntekijät antoivat palautetta aktiivisesti koko toteutuksen ajan. Kirjalliset arvioinnit toteutettiin sekä ennen että jälkeen opinnäytetyön toteutusta. Lapsilta kyseltiin myös aktiivisesti, miltä heistä toiminta tuntuu. Kokonaisuus oli onnistunut, mutta myös kehityskohteita, esimerkiksi aikataulun huomiointi, nousi esille niin arvioinneissa kuin reflektoimalla.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin teatterilähtöisiä menetelmiä ja sitä, miten niitä voidaan hyödyntää palvelumuotoilussa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata teatterin taiteellisen työryhmän käyttämiä menetelmiä, työkaluja ja vakiintuneita käytäntöjä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten teatterilähtöisiä menetelmiä voidaan hyödyntää palvelumuotoilussa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta haastattelukokonaisuudesta. Ensimmäisen kokonaisuuden muodostavat draamallisia menetelmiä työssään käyttävien palvelumuotoilijoiden haastatteluaineisto. Haastatteluissa selvitettiin, millaisia ongelmia tai haasteita he ovat kohdanneet käyttäessään draamallisia menetelmiä ja millaisia lisäyksiä he toivovat draamallisten menetelmien valikoimaan. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineiston toisen osan muodostavat teatterin taiteellisen työryhmän haastattelut, joissa selvitettiin, millaisia menetelmiä ja työkaluja he työssään hyödyntävät. Aineistoanalyysimallina toimi teorialähtöinen sisällönanalyysi, jonka käsitteistö oli saatu palvelumuotoiluhaastatteluista. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tutkimuskysymys on: Mitä asioita palvelumuotoilijat kokevat haastaviksi käyttäessään teatterilähtöisiä menetelmiä ja mitä lisäyksiä he toivovat teatterilähtöisten menetelmien valikoimaan? Tutkimuksen tuloksena saatiin neljä kehitettävää pääteemaa, jotka kuvasivat palvelumuotoilijoiden haastaviksi kokemia osa-alueita sekä lisäyksiä, joita he toivovat teatterilähtöisten menetelmien valikoimaan. Pääteemat ovat: toimintamallien tehokkuus, fasilitaattorin ammattiosaamisen kehittäminen, motivoituneen ilmapiirin kehittäminen ryhmätasolla sekä avointen asenteiden muodostuminen yksilötasolla. Tutkimuksen toinen tutkimuskysymys on: Miten teatterin taiteellisen työryhmän luovia menetelmiä voitaisiin soveltaa palvelumuotoilun käyttöön? Tuloksena löytyi kaksi teatterin taiteellisen työryhmän työskentelyä ohjaavaa teemaa. Ensimmäinen on teatterin yleiset toimintatavat ja -mallit ja toinen taiteellisen työryhmän käyttämät menetelmät, työkalut ja vakiintuneet työtavat. Jälkimmäisten käyttötarkoituksia ovat sisällön hahmottaminen ja analysointi, ne toimivat ideoinnin apuvälineinä tai ohjailevat sisäisiä asenteita.
Toimintakeskeinen opinnäytetyö toteutettiin osana vuosille 2010–2013 sijoittuvaa Tutkivan teatterityön keskuksen Voimaa taiteesta –hanketta, jossa Laurea-ammattikorkeakoulu on yhteistyökumppanina. Hankkeen tavoitteena on muun muassa tuoda luovia työmenetelmiä osaksi sosiaali– ja terveysalan työkenttää. Opinnäytetyön tapahtumapaikkana toimi Ruusuhaan ryhmäkoti Vantaan Rekolassa, joka on kahdeksan kehitysvammaisen koti. Opinnäytetyö toteutettiin kevään ja syksyn 2012 aikana. Toimintaan sisältyi yhteensä kahdeksan draamatuokiota, jotka toteutettiin pääsääntöisesti kerran viikossa ilta-aikaan elo-lokakuun 2012 aikana. Tuokioihin osallistui yleensä 4-6 asukasta sekä sillä hetkellä työvuorossa ollut ryhmäkodinohjaaja. Opinnäytetyön ensimmäisenä tavoitteena oli tukea ryhmäkodin asukkaita käsittelemään heidän itse valitsemiaan teemoja draamallisin menetelmin. Teemat kartoitettiin keväällä 2012 tehtyjen vierailujen ja niiden aikana asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Teemoiksi nousivat itsenäistyminen ja tulevaisuuden haaveet, joiden pohjalta syksyn draamaprosessia lähdettiin luomaan. Asukkaat ovat muuttaneet Ruusuhakaan keväällä 2009 ja se on heille jokaiselle ensimmäinen oma koti, joten itsenäistyminen ja oman elämän rakentaminen ovat vielä pinnalla asukkaiden keskuudessa. Varsinaiset draamaharjoitukset suunniteltiin jokaiselle kerralle edellisten tuokioiden pohjalta, jotta tuokioiden sisältö pysyy tarkoituksenmukaisena. Tuokioiden rakenne pysyi samanlaisena koko toiminnan ajan sisältäen muun muassa alku- ja loppurituaalit. Tarkoituksena oli saada aikaan mahdollisimman osallistava prosessi, jossa asukkaat pääsevät vaikuttamaan prosessin kulkuun ja saavat oman äänensä kuuluviin. Oleellista oli myös tehdä näkyväksi asukkaiden omia tulevaisuuden haaveita ja sitä, mitä itsenäistyminen heille tarkoittaa. Toinen opinnäytetyön tavoite oli kartuttaa opinnäytetyöntekijöiden draamanohjaustaitoja sekä yksilö– että ryhmätasolla. Tavoitteiden toteutumista arvioitiin asukkailta ja työntekijöiltä kerätyn palautteen sekä loppuhaastatteluiden ja -kyselyiden avulla. Lisäksi opinnäytetyöntekijät arvioivat omaa toimintaansa päivittämällä oppimispäiväkirjaa jokaisen tuokion jälkeen. Toiminnassa otettiin huomioon asukkaiden omat toiveet ja tarpeet, jotka olivat ensimmäisen tavoitteen kannalta oleellisia. Prosessin edetessä ja arvioinnissa kävi ilmi viitteitä siitä, että ensimmäinen tavoite toteutui useamman asukkaan kohdalla. Pääosin asukkaat kokivat päässeensä ilmaisemaan itseään ja mielipiteitään draamaprosessissa, joka tekijöiden mielestä jo itsessään tukee tavoitteen toteutumista. Prosessin teemoja käsiteltiin asukkaiden mielestä riittävästi ja draamatuokioihin oli heidän mielestään myös mukavaa osallistua. Haasteena opinnäytetyössä oli kehitysvammaisten yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen draamaprosessissa, joka korostui tiukan aikataulun puitteissa. Opinnäytetyöntekijät saivat itse arvokasta oppia draamaprosessin ohjaamisesta ja juuri kehitysvammaisten yksilöllisestä kohtaamisesta.
The objective of this thesis was to find out, what kind of experiences the members of Arki on draamaa -group got when participating in collective drama action in terms of wellbeing. In this work it was examined whether experiences of drama also in some way effected to experiences of wellbeing of the group members. All experiences researched in this work were fully based on the interviews of the group members. This thesis is fully qualitative. In the focus of this study are the five members of Arki on draamaa -group in Mikkeli, aged from 18 to 35 years. The research material was collected individually in thematic interviews. The discussions were recorded, transcribed and finally the content was analyzed. Experiences of the persons interviewed were multiple and mainly positive. The results showed that experiences supporting wellbeing both came from drama action and work in a group. Important ingredients in the members´ experiences were the feeling that you are heard and seen, interaction, abilities in co-operation, to be able to express yourself and succeed at something, to feel the rise in self-assertion and self-esteem as well as to take part in action, which is meaningful. The biggest differences in the results were evident in the experiences that were related to the atmosphere. In the field of rehabilitation drama action more quickly leads a person to communication and further to better self-esteem than other action methods. This drama action has a possibility to widely support the wellbeing of an individual. The results of this study/work can be utilized, whenever in the future there is a need to justity the use of low-treshold creative action.
Tämä on Pro gradu -tutkielma Improvisaation käytöstä tuotekehitysprosessin ideointivaiheen työkaluna. Tutkimus on autoetnografinen tutkimus, joka pohjautuu tutkijan itsensä kehittämään Improdesign®-työkaluun, sen kehittämisprosessiin ja testaukseen. Tässä tutkimuksessa kerrotaan mikä on Improdesign®, mistä se muodostuu, miten se on syntynyt, mitä teemoja siihen liittyy sekä miten se ja sen teemat keskustelevat kirjallisuuden kanssa. Erityisinä teemoina improvisaation hyödyntämisessä tuotekehitysprosessissa esiin nousevat intuitio, flow, hauskuus, ilo ja ryhmätyöskentely. Erityisenä piirteenä tutkimuksessa nousee esille Improdesignin® käyttö yritysten tuotekehitysprosessien tukijana. Tutkimuksen lopputulemana voidaan todeta että improvisaatioprosessilla ja muotoiluprosessilla on paljon yhteisiä piirteitä, jotka täydentävät toisiaan. Muotoilun tehtävä on luoda uutta, uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Improvisaatio puolestaan pohjautuu uuden luomiseen hetkessä, intuitiota hyödyntäen. Molempia yhdistävä tekijä on flow-olotila ja siinä työskentelminen. Erityisen iso osa flow on improvisaatiota ja se on tärkeä osa onnistuneen improvisaatioluomisprosessin onnistumista. Improdesign® on ennalta sopimatonta muotoilua, se on intuitioon, mielikuvitukseen, luottamukseen ja rohkeuteen perustuva työkalu, joka mahdollistaa suuren ideamäärän tuottamisen. Teoreettinen lopputulema pohjautuu Ilkka Kettusen (2013) uuteen tuotekehitysprosessin malliin (s. 34 -36) jonka pohjalta olen luonut mallin (s. 36- 37) jossa improvisaation ”pelaaminen” muodostaa tekemisen, joka johtaa materiaalin eli ideoiden syntymiseen, joka puolestaan johtaa reagointi eli havainnointiin ja päätöksentekoon, joka voi joko johtaa takaisin tekemiseen ja lisämateriaalin tuottamiseen tai vaihtoehtoisesti (viimeistään jossain vaiheessa) ratkaisuun eli valintaan ja sen jälkeen jatkokehitysvaiheeseen eli konseptointiin. Tämän jälkeen loppukaaressa hyödynnetään normaalia tuotekehityspolkua valmiiksi tuotteeksi tai palveluksi.
This paper examines how social presence (SP) was manifested in pre-service teachers’ (PSTs) online virtual drama activity in AltspaceVR. As part of a course related to climate education, the PSTs worked in media teams (blog/vlog, TikTok, magazine) to create a strategy for promoting climate awareness. The data consist of screen recordings of the activities and PSTs’ written reflections. We analyzed the data based on affective, cohesive and interactive dimensions of SP (Garrison et al., 1999; Whiteside, 2015), and examined how the PSTs had built their characters. The video analysis revealed many instances of SP, indicated especially by cohesive and interactive responses. Overall, the VR environment was conducive to creating a shared fictional reality, but clear instructions are needed for character building.
Tutkimuksellisessa opinnäytetyössä tarkastellaan Ammatillisen koulutuksen valmentavan koulutuksen (VALMA) toteutusta Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Opinnäytetyö tehtiin Tampereen seudun ammattiopisto Tredun maahanmuuttaja- ja tutkintoa edeltävälle koulutukselle. VALMA-koulutus on nivelvaiheen koulutus, jonka toteutukseen haetaan Tredussa vielä vakiintuneita toteutustapoja ja kehitetään hyviä ope-tusmenetelmiä. Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli tiedon tuottaminen opetusmenetelmien kehittämiseksi. Tavoite oli selvittää, voiko taidelähtöisillä menetelmillä lisätä opiskelijoiden osallisuutta ja käytännön taitoja, joita VALMA-koulutuksen tulisi vahvistaa eri keinoin. Esimerkiksi taidelähtöisistä menetelmistä on valittu draamatyöskentely ja sen toteuttamismuotona lyhytelokuvatyöpaja. Tietoa kerättiin kahdesta lyhytelokuvatyöpajasta etnografisen tutkimuksen menetelmillä: havainnoimalla, keskustelemalla, taitolause-kysymyksillä ja kyselylomakkeilla. Tietoa analysoitiin fenomenologisia menetelmiä sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukaillen. Yhteistyökumppaneina ja lyhytelokuvatyöpajan toteuttajina olivat Lasten ja nuorten säätiö ja Pirkanmaan elokuvakeskus. Opiskelijat kuvailivat oppineensa elokuvan tekoon liittyviä taitoja, mutta myös tekemisen kautta sellaisia taitoja, joita eivät välttämättä tienneet omaavansa ja jotka siirtyvät myös muuhun toimintaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että lyhytelokuvatyöpajaan osallistuminen ja eri rooleissa työskentely vahvisti opiskelijoiden Osallisuuden ja käytän-nön taitojen vahvistaminen -koulutuksen osan osaamista. Tämä taidelähtöinen menetelmä sopii hyvin VALMA-koulutuksen toteutukseen.
This thesis in Cultural Management is a qualitative development work for Wolfram Entertainment Oy. The purpose of this thesis was to find out whether a screenwriter can offer a new perspective on its activities in the field of youth work through podcast drama and its implementation. The initial assumption of the thesis was that the screenwriter has skills that can be utilized in youth work and that podcast drama was suitable for use in youth work like many other areas of art. The thesis was based on the change in society caused by the Covid-19 pandemic: At the same time as youth work was struggling with the problems of exclusion and isolation of young people, screenwriters were not employed. The aim of this development work was to increase the opportunities for screenwriters to find employment in youth work and to create a functional and immediately implementable guide to podcast drama workshops in youth work. The theoretical part of the study presented the needs of youth work and the challenges of screenwriters' employment, the basics of podcast production, podcast drama and its possibilities in the field of youth work. The research of the thesis was a qualitative research aimed at the development of working life. The subject of my research was approached through experimental culture, constructive research, and case study. The measures were an experiment, a thematic interview and an observation. In the functional part of the thesis research, an experiment was carried out in podcast drama workshops for young people in order to obtain the necessary research material. The young people's experiences of the workshops were mapped in connection with the workshops through group interviews and observations. The knowledge base on the topic was deepened through expert interviews conducted as a thematic interview. In the interviews, a youth work professional and school psychology were interviewed. Based on the results of experiments and interviews, it was concluded that the podcast drama method can be successfully utilized in youth work. Podcast drama provided a voice for one’s own experiences, written exercises gave words to emotions, and the drama to helped with difficult topics. The thesis showed that screenwriter is a literary professional whose skills can be used in youth work and applied art methods. Through the opportunity created by the podcast drama, even difficult events and hidden emotions could be addressed. As a result of the thesis, a podcast drama instruction for Wolfram Entertainment Oy was prepared for the implementation of the workshops.
Toteutin opinnäytetyöni Rinnekoti-Säätiössä DiYSE (Do it Yourself Smart Experiences)-hankkeessa. Eurooppalaisen yhteistoiminnallisen tutkimus- ja kehittämisohjelman alla kehitetään erilaisia vuorovaikutteisia sovelluksia, kuten Vuorovaikutteista TV:tä. Hankkeen tavoitteena on muun muassa yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vaikuttamisen edistäminen. Rinnekoti-Säätiössä puhe- ja kehitysvammaiset asiakkaat toimivat vuorovaikutteisen käyttöliittymän käyttäjinä. Toimintakeskeinen työ muodostuu elämän laatua tukevan draamaprosessin suunnittelusta, ohjauksesta ja arvioinnista. Draamaryhmä muodostui erään asuntolan kehitysvammaisista aikuisista. Ohjasin ryhmää yhdessä työparini kanssa vuoden 2010 lopussa. Tapaamisia oli yhteensä kahdeksan ja niistä viisi toteutettiin Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä. Tapaamiset kestivät 45 minuuttia sisältäen ryhmän alku- ja loppurituaalit, draamatoiminnan ja keskustelun. Viimeisellä tapaamiskerralla osallistujilta kerättiin palautetta Talking Mats – menetelmän avulla. Työssä pohdin kehitysvammaisuutta sen määrittelyn ja täysivaltaisen aikuisuuden näkökulmista, avaan osallistavan draaman käsitteitä, sekä sosiaalialan vuorovaikutteisten sovellusten kehittämistyötä. Opinnäytetyöni tavoitteena on tukea kehitysvammaisten henkilöiden osallistumista draaman avulla, arvioida draaman soveltumista Vuorovaikutteiseen TV:seen, sekä pohtia omia oppimistavoitteitani liittyen draaman suunnitteluun ja ohjaamiseen. Aineistoa keräsin haastattelun, draaman, havainnoinnin, päiväkirjan sekä Talking Mats – menetelmän avulla. Ennen toiminnallista osaa haastattelin hankkeen työntekijää. Osallistavaa havainnointia tekivät lähetysten aikana ohjaajien lisäksi ryhmän mukana olleet työntekijät. Havainnoinnissa pyrittiin huomioimaan osallistujien kiinnostusta, mukanaoloa, sitoutumista, heittäytymistä, tunteiden jakamista ja katsottavana olemista niin draamatoiminnan kuin sosiaalisen kanssakäymisen tasoilla. Draama ja Talking Mats – menetelmä toimivat osallistujien palautteenannossa. Osallistujat antoivat draamatoiminnasta pääosin hyvää palautetta. Toimintaa kuvailtiin mukavaksi ja aikuismaiseksi. Osallistujat innostuivat draamatarinasta, joka eli ryhmän mukana. Tämä näkyi esimerkiksi osallistujien heittäytymisenä draamatarinan henkilöhahmon rooliin. Ryhmässä jaettiin tunteita sekä keskusteltiin esimerkiksi ystävyydestä. Prosessin haasteiksi osoittautuivat toimintaan sitoutuminen ja laitteen tekniset ongelmat. Muistorikas kokemus opetti minulle niin erityisryhmän ohjaamisesta kuin draamaprosessin suunnittelusta. Se sai minut pohtimaan kehitysvammaisten henkilöiden autonomian ja osallisuuden tukemista, sekä hyvinvointiteknologian näkökulmia niin sosiaalialalla kuin yhteiskunnassa. Videoneuvottelumallia tulisi kehittää yhä käyttäjäystävälliseen suuntaan.
Opinnäytetyömme ensisijainen tavoite oli esikouluikäisten lasten empatiataitojen tukeminen luovien toimintojen avulla. Pääasiassa käytimme draamatyöskentelyä. Työskentelymme mahdollisti lapsille tilaisuuksia harjoitella esimerkiksi ryhmätyötaitoja, kuten muiden huomioonottamista, toisten kanssa asioiden jakamista sekä roolinvaihtoa. Toisena tavoitteena oli lisätä lasten ymmärrystä kiusaamisesta. Toivoimme, että lapsille muodostuisi monipuolisempi kuva siitä, mitä kiusaaminen on. Toiminnan kautta lapsilla oli esimerkiksi mahdollisuus oppia, mitä voi tehdä kiusaamistilanteissa. Halusimme myös kehittyä ammatillisesti ryhmänohjaajina. Toteutimme opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden eräässä helsinkiläisessä esikouluryhmässä. Ryhmässä oli yhteensä 15 lasta. Heidät oli jaettu kahteen pienryhmään. Ohjasimme toimintatuokioita kuukauden ajan, noin kaksi kertaa viikossa, seitsemänä päivänä. Jokaisella toimintakerralla päivän aiheeseen virittäydyttiin nukketeatteriosuudella. Lisäksi toimintatuokiot sisälsivät ohjattua leikkiä, roolityöskentelyä, teemaan liittyviä tehtäviä ja keskustelua. Annoimme lapsille mahdollisuuden myös tuoda ilmi mielipiteitään esimerkiksi janatyöskentelyn ja äänestysten avulla. Draamatyöskentelyn lisäksi hyödynsimme luovina menetelminä liikettä ja kuvaa. Opinnäytetyömme teoriaosuudessa käymme läpi kuusivuotiaan psyykkistä ja fyysistä kehitystä. Avaamme opinnäytetyön kannalta olennaisia käsitteitä kuten empatia, moraali, itsetunto ja minäkuva. Lisäksi tutustuimme esikoulun rooliin varhaiskasvatuksessa, jotta ymmärtäisimme paremmin esikoulun merkityksen lapselle. Päiväkotikiusaamisteemaan tutustuimme Laura Kirveen, Maria Stoor-Grennerin, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Folkhälsanin (2010) yhteistyössä toteuttamaan tutkimukseen nuorten lasten kiusaamisesta. Tutustuimme kiusaamisen ryhmäilmiönä käyttäen hyväksi muun muassa Christina Salmivallin kirjallisuutta kiusaamisilmiöstä. Lisäksi teoriaosuudessa kerromme luovien menetelmien käyttämisestä lasten kanssa työskentelyssä. Projektina opinnäytetyömme oli hyvin opettavainen. Koska alkuperäisistä suunnitelmista jouduttiin välillä joustamaan, opimme paljon ammatillisuudesta ja ryhmän ohjaamisesta. Improvisointi ja hetkessä elämisen taito ovat tärkeä osa päiväkotityötä. Tulimme siihen johtopäätökseen,että onnistuimme järjestämään sellaista toiminnallista ohjelmaa, jossa lapsilla oli mahdollisuus harjoitella empatiataitoja. Kysyttäessä lapset kertoivat ohjauskerroilla olleen mukavaa ja henkilökunnan palaute oli positiivista. Meistä kuitenkin kaikkein tärkeintä oli se, että kiusaamisaihe ylipäätään nostettiin esille.
Opinnäytteeni tavoitteena on antaa nuorisotila Kiwarille hyödyllisiä työkaluja tilalla tehtävään kansainvälisyyskasvatukseen. Kansainvälisyyskasvatuksella on monia merkityksiä. Menetelmien suunnittelussa kansainvälisyyskasvatus on mielletty erilaisuuskasvatukseksi. Pääasiallisiksi kansainvälisyyskasvatus menetelmikseni valitsin sadutuksen ja draamamenetelmiä. Menetelmät ovat räätälöityjä Kiwarin käyttäjille ja Kiwarin tiloihin, mutta ne ovat helposti muunnettavissa käytettäväksi esimerkiksi alueen koulussa. Opinnäytteeni tilaaja on Pulpin monitoimitilat ry. Tämä järjestö ylläpitää nuorisotila Kiwaria Pulpilla Lappeenrannassa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia draamatyöskentelystä. Tehtävinä oli selvittää, millaisena mielenterveyskuntoutujat kokivat draamatyöskentelyn ja millaisia vaikutuksia mielenterveyskuntoutujat kuvaavat draamatyöskentelyllä olleen heidän hyvinvointiinsa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kanssa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuivat Kokemus tiedoksi -projektin draamatyöskentelyyn. Haastattelut toteutettiin teemoitettuina ryhmähaastatteluina. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että mielenterveyskuntoutujien kokemukset draamatyöskentelystä olivat hyvin myönteisiä. Draamatyöskentely oli innostava, luova, sosiaalinen, haasteellinen ja opettavainen työskentelymuoto. Koettuja vaikutuksia hyvinvointiin olivat hyvän olon tuottaminen, rohkeuden lisääntyminen, itsetuntemuksen lisääntyminen sekä ihmissuhdetaitojen kehittyminen. Draamamenetelmiä voidaan hyödyntää terveydenhuollon eri osa-alueilla. Mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa draamamenetelmillä on runsaasti käyttömahdollisuuksia. Ehdotamme jatkotutkimusaiheeksi selvitystä draamamenetelmien hyödyntämisestä osana mielenterveys- ja päihdekuntoutusta.
TIIVISTELMÄ Fuss, Nina & Haaksluoto, Marja-Leena. Vertaistuen ja draaman voima tyttöjen teatteriproduktiossa. Helsinki,syksy 2013, 89 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Vertaistuen ja draaman voima tyttöjen teatteriproduktiossa, oli toiminnallinen opinnäytetyö. Teatteriproduktio oli tarkoitettu Uudellamaalla lastensuojelun perhehoitoon sijoitetuille raskauden aikana alkoholille altistuneille tytöille. Työelämälähtöisen opinnäyteyön yhteistyökumppanina oli Uudenmaan sijaiskotiyhdistys ry. Teatteriproduktio toteutettiin lokakuun 2012 - toukokuun 2013 aikana. Ryhmä kokoontui kerran viikossa tiistai-iltaisin kulttuuritila Mellarissa Mellunmäessä. Toiminnan tarkoituksena oli antaa tytöille positiivisia kokemuksia esillä olosta, uusia tapoja toimia ryhmässä, vahvistaa heidän itseluottamustaan, imaisukykyään ja luoda uusia ystävyyssuhteita ryhmän sisällä. Tavoitteena oli myös onnistunut teatteriesitys. Ryhmään kuului neljä tyttöä ja ohjaajia ryhmätoiminnassa oli kolme. Toiminnallisina menetelminä olivat leikki ja draama. Ohjaajien kesken vastuu jaettiin leikkien ja draamaharjoitusten sekä näytelmän ohjaamiseen ja tyttöjen sosiaaliseen tukeen. Toiminta sisälsi erilaisia toiminnallisia leikki- ja draamaharjoituksia ja näytelmän työstämistä. Näytelmä esitettiin toukokuun 2013 lopussa kaksi kertaa. Toiminnan arvioinnin tukena käytettiin osallistuvaa havainnointia, johon käytettiin apuna havainnointilomaketta. Havainnot kirjattiin ryhmäkertojen päätteeksi lomakkeisiin. Havainnoitavat asiat olivat ryhmän jäsenten aktiivisuus, kontakti toisiin lapsiin ja aikuisiin, keskittymiskyky, tunnetilat ja sanalliset ilmaisut. Toiminnan arvioinnin tukena palautetta kerättiin ryhmään osallistuvilta tytöiltä ja yhteistyökumppaneilta. Vertaisryhmän toimintaan osallistuvilta tytöiltä saatu palaute oli positiivista, tär-keimmiksi asioiksi koettiin uudet ystävyyssuhteet, leikki ja esiintyminen. Yhteistyökumppanit kokivat toiminnan olleen onnistunutta, tärkeimpinä asioina nähtiin tyttöjen rohkaistuminen ja uudet ystävyyssuhteet. Toiminnallisen opinnäytetyön aikana tehdyt havainnot tukivat palautetta. Tyttöjen itsetunnon kohoaminen, uudet ystävät ja rohkeus esiintyä olivat prosessin aikana toteutuneita tavoitteita. Tämän opinnäytetyön mukaan toiminnalliset vertaisryhmät toimivat hyvin yhtenä lastensuojelun sijaishuollon työmenetelmänä. Asiasanat: sikiön alkoholioireyhtymä, sijaishuolto, vertaistuki, leikki, draamamenetelmät, näytelmät, ryhmäohjaus.
Palliatiivinen hoito sekä sen koulutus ovat tällä hetkellä Suomessa kehityksen kohteena. Draaman käyttö opetusmenetelmänä palliatiivisessa koulutuksessa edistää myös terveydenhuollon ammattilaisten asennemuutosta kuoleman kohtaamisessa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattikorkeakouluopiskelijat arvioivat palliatiivisen hoitotyön opetusprosessiin kehitettyä draamainterventiota. Miten draamainterventio toimii osana opintokokonaisuutta ja miten se on vahvistanut opiskelijoiden osaamista palliatiivisen potilaan kohtaamisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli pyrkiä tuottamaan tietoa koulutusintervention sovellettavuudesta ja yhteydestä opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen palliatiivisessa hoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä sekä laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulukuussa 2019. (N=110) Vastausprosentti oli 61 (N=67). Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja laadullisen osuuden kysymykset induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselylomakkeen luotettavuutta arvioitaessa Cronbachin alfa-arvo oli 0,92. Tulosten perusteella draamainterventio oli sopiva ja selkeä oppimismuoto palliatiivisen hoidon opiskeluun. Opiskelijoiden oli helppo osallistua siihen ja ryhmätyö sujui hyvin. Draamaintervention koettiin toimivan positiivisena osana ja lisänä kurssille. Sen todettiin olevan vaihtelua opiskeluun sekä hyvin toteutettu oppimistilanne. Kritiikissä esitettiin draamaintervention olevan liian rankka ja että se oli liian myöhäisessä vaiheessa opintokokonaisuutta. Draamainterventioon osallistumisen jälkeen enemmistö opiskelijoista oli valmiimpia kohtaamaan palliatiivisen hoidon piirissä olevan potilaan ja omaiset. Interventio vaikutti myönteisesti puhetta tukevien ja sitä korvaavien kommunikointikeinojen käytön osaamiseen. Interventio edisti vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen osaamista ja surun sekä hengellisyyden merkityksen ymmärtäminen oli kehittynyt.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa toiminnallinen ohjauskertojen kokonaisuus, jonka tavoitteena oli tutkia työyhteisön jäsenten kokemuksia draamallisista menetelmistä vuorovaikutuksen edistäjänä. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan draamaan liittyviä käsitteitä, työyhteisöä ja sen sisäistä vuorovaikutusta. Toiminnallinen osuus on suunniteltu ja toteutettu teoreettiseen tietoperustaan pohjautuen. Toiminnallinen opinnäytetyö sisälsi esittelyvideon ennen ohjauskertojen alkamista, kolme ohjauskertaa sekä lopputapaamisen ohjauskertojen jo päätyttyä. Ohjauskerrat koostuivat draamaharjoituksista ja loppukeskusteluista. Harjoitukset liittyivät tutustumiseen, lämmittelyyn ja teemojen käsittelyyn. Harjoituksia toteutettiin sekä pari- että ryhmäharjoituksina. Ohjauskertojen pääteemat olivat vuorovaikutus, kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen sekä työhyvinvointiin liittyvät omat rajat. Opinnäytetyö toteutettiin pääkaupunkiseudulla toimivaan nuorisotyön yksikköön. Opinnäytetyössä ei määritellä yhteistyökumppania tarkemmin. Aineisto koostui ohjauskertojen havainnoinnista ja nauhoitetuista loppukeskusteluista. Kerätyn aineiston perusteella kävi ilmi, että draama teki vuorovaikutuksesta kokonaisvaltaisempaa. Työroolien kautta toisilleen tutut työyhteisön jäsenet oppivat toisistaan uusia puolia. Lisäksi osallistujat kertoivat draamaharjoitusten vaikutuksien olleen virkistäviä sekä läsnäolon tunnetta lisääviä. Toiminnasta saadun palautteen perusteella voidaan todeta osallistujien kokeneen draaman tukeneen työyhteisön sisäistä vuorovaikutusta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kokeilla draamatyöskentelymenetelmän soveltuvuutta osana naisten päihdekuntoutusta Järvenpään sosiaalisairaalassa. Työn tavoitteena oli kehittää menetelmällistä osaamista POKE (Päihdehoidon oppimis- ja kehittämiskeskus) -hankkeeseen, joka on osa Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimaa CIDeCluster-yhteistyötä. Lisäksi työn tavoitteena oli arvioida oman ryhmänohjaajuuden kehittymistä. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, johon sisältyi neljä draamamenetelmiin perustuvaa toimintakertaa Järvenpään sosiaalisairaalan naiskuntoutujille. Draamaryhmän teemana oli naisen elämä eli naiseuteen liittyvät asiat. Ryhmä toteutettiin keväällä 2014. Opinnäytetyön arviointiaineisto koostui osallistujien täyttämistä kyselylomakkeista, työntekijöiden nauhoitetuista haastatteluista sekä tutkimuspäiväkirjaan kirjatuista havainnoinneista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Teoreettinen viitekehys koostuu päihdekuntoutuksen, naiserityisyyden ja draaman käsitteistä. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta draamamenetelmien soveltuvuus naisten päihdekuntoutukseen. Sekä osallistujat että työntekijät kokivat menetelmän olevan mielenkiintoinen ja erilainen verrattuna käytössä oleviin menetelmiin. Erityisesti ryhmässä toimimista, menneisyyden käsittelyä sekä huolien hetkellistä unohtamista pidettiin hyvinä asioina tässä ryhmässä. Toiminnallisille ryhmille koettiin olevan tarvetta päihdekuntoutuksessa.
Toteutin toiminnallisen opinnäytetyöni Metsolanmäen päiväkodissa 5-6 -vuotiaiden lasten ryhmässä. Opinnäytetyöni tavoitteena oli pyrkiä löytämään draaman avulla keinoja kiusaamisen vähentämiselle sekä pohtia lasten keskuudessa erilaisuutta. Draamatoiminnan keskeisin idea on tarkastella asioiden tai tapahtumien merkityksiä. Tällä opinnäytetyöllä pyrin tarjoamaan kasvatushenkilöstölle uusia toimintamalleja, joita he voisivat hyödyntää omassa työssään. Draamaohjaustuokioiden lisäksi kehittämistyön tavoitteena oli tehdä satukirja, jonka käsikirjoittajina toimivat ryhmän lapset. Satuun oli valittu valmiiksi teema draamassa asetettujen tavoitteiden pohjalta. Lopuksi satu painettiin kirjaksi. Lapset kokivat draamatuokiot sekä satukirjan tekemisen mieluisana. Metsolanmäen varhaiskasvattajat olivat erittäin kiinnostuneita draamatyömenetelmistä. Päiväkodissa on aikoinaan ollut käytössä sankaruusteema, jonka tavoitteena oli kannustaa lapsia puolustamaan heikompia. Henkilökunnan kokemusten mukaan teema näytti aikanaan vähentäneen kiusaamista. Päivähoidon henkilökunta toivoi draamaprosessin tukevan lapsiryhmän ryhmäytymistä. Huomioin ohjaustunteja suunnitellessani ryhmän sen hetkisiä valmiuksia, tarpeita ja tavoitteita. Lapsilähtöisyys ja osallisuuden tukeminen oli toimintani lähtökohta. Opinnäytetyöni onnistumista havainnoin lapsilta saadun palautteen, toimintaan osallistuneen lastentarhanopettajan sekä vanhempien vastaamien kyselylomakkeiden pohjalta. Päiväkodin henkilökunnan mukaan draamasta oli paljon hyötyä ja ryhmäytyminen onnistui.
The aim of this thesis is to examine how and why I made a drama tool for young adults’ workshops. The primary research question of the thesis is how the drama tool suits to its purposes. Is it easy for the coach to use? Does it help the young adults to build up self-knowledge? The operating environment of my applying arts development project was the workshop activity for young adults. The project was commissioned by National Workshop Association (NWA), within which the context of the project was a training named Assets and Empowerment in Coaching. The training is targeted at workshop coaches, and it deals with how and why to utilize art based and functional methods in workshop coaching. The theoretical framework of the drama tool is built upon the theory of drama education and so called positive recognition approach. The tool is meant to be a means in the work aimed at helping young adults to get to know themselves better. Also, it is important that by an unrestricted drama tool, drama, especially process drama, is within reach for every coach and every young workshop participant, regardless where he or she lives or whether he or she is familiar with drama or not. The drama tool was developed in collaboration with workshop coaches, who either had some experiences with drama or who were interested in drama as a method. The data for this action research based development process was gathered during two separate focus group discussions. After the discussions the tool was refined and published. The output of the development process is a positive recognition based drama tool. The tool has been accessible on the website of National Workshop Association since autumn 2019. When examining my thesis results I noticed that the easy-to-use drama tool is appropriate for its purposes. The development process will continue in autumn 2020. There will be several training occasions to disseminate the tool among the workshop coaches.
Opinnäytetyö toteutettiin Tyttöjen Talon Nuoret äidit -toiminnan puitteissa. Nuoret äidit -toiminta on alle 21-vuotiaille, pääkaupunkiseudulla asuville, odottaville tai jo synnyttäneille äideille suunnattua toimintaa. Tätä työtä varten perustettiin suljettu ryhmä, joka koostui kuudesta jo synnyttäneestä äidistä. Varsinaisia toimintakertoja saatiin toteutettua neljä, yhden toimintakerran kestäessä kaksi tuntia. Työ oli toiminnallinen ja siinä käytettiin draama- sekä muita toiminnallisia menetelmiä. Me-netelmissä painottui Augusto Boalin Sorrettujen teatteri ja erityisesti kuvateatteri. Kuvateatterissa tehdään patsaita, jotka kuvaavat kulloinkin käsiteltävää aihetta tekijänsä näkökulmasta. Patsaiden herättämistä ajatuksista keskustellaan yhdessä ryhmän kanssa. Patsastyöskentelyn avulla voidaan tehdä näkyväksi asioita, joita pelkällä keskustelulla ei välttämättä tulisi esille. Ryhmässä syntyvät erilaiset tulkinnat patsaista tarjoavat aiheen käsittelyyn uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Ryhmän toimintaan kuului siis toiminnallisen osan lisäksi myös keskustelua. Toiminnan tavoitteina oli 1. Auttaa ryhmäläisiä käsittelemään äitiyteen liittyviä tuntemuksia ja vastaan tulevia haastavia tilanteita draaman keinoin, 2. Osallistujien voimaannuttaminen suhteessa äitiyteen sekä 3. Toiminnan asiakaslähtöisyys. Lisäksi henkilökohtaisena tavoitteenani oli kehittyä toiminnallisen ryhmän ohjaajana ja syventää taitojani draamamenetelmien käytössä. Arvioinnin mittareina toimivat omat havaintoni, äitien kanssa käydyt palautehaastattelut sekä Nuoret äidit -toiminnan työntekijöiden palaute ja huomiot. Toimintakerrat toteutettiin maalis-huhtikuussa 2011 keskiviikkoisin. Äidit osallistuivat ryhmään ilman lapsia. Toiminta tapahtui Tyttöjen Talon salissa. Kaikki äidit eivät päässeet paikalle jokaisella toimintakerralla, mikä vaikutti myös menetelmien valintaan. Toimintakerrat sujuivat kuitenkin hyvin ja ryhmässä päästiin käsittelemään muun muassa äitiyteen liittyviä tunteita sekä käsityksiä äitiydestä. Palautteen perusteella äidit olivat saaneet voimauttavia kokemuksia ja toiminta oli saanut ajattelemaan omaa äitiyttä enemmän. Toiminnan myötä äidit olivat ottaneet kontaktia toisiinsa enemmän myös ryhmän ulkopuolella.
Tässä artikkelissa kerron Toiveiden näyttämö -kehittämishankkeesta. Toiveiden näyttämö -kehittämishanke oli Raahen Teatterin toimeksiannosta syntynyt soveltavan teatterin työpajakokonaisuus. Kehittämistyön toiminnallinen työskentely on rajattu osallistavan teatterin (participatory theatre) kontekstiin. Hankkeessa hyödynnettiin osallistavan teatterin menetelmiä vapaaehtoisen mielenterveystyön kontekstissa. Tarkoituksena oli kehittää Raahen Teatterin toimintaa soveltavan taiteen palvelutarjoajana. Työpajojen kohderyhmänä olivat Raahen Psyyke ry:n toiminnassa mukana olevat ihmiset. Kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää, miten osallistujat kokivat soveltavan teatterin työpajatoiminnan ja millaista hyötyä he omasta mielestään saivat toiminnasta. Kehittämishankkeen tarkoitusten selvittämiseen käytin tiedonkartoitusmenetelminä osallistuvaa havainnointia ja haastattelututkimusta. Haastattelu oli toteutettu ryhmäkeskusteluna. Osallistujat kokivat työpajatoiminnan mielekkäänä. Yhteinen toiminta koettiin kannustavana ja positiivista yhteishenkeä luovana. Näiden kokemusten kautta Toiveiden näyttämö -toiminta voidaan nähdä voimaannuttavana ja kuntouttavana toimintana. Raahen Teatterin kannattaa jatkaa soveltavan teatterin toimintaa. Tällaiset tulokset antavat hyvät kannusteet Toiveiden näyttämö -toiminnan jatkamiselle osana Raahen Teatterin toimintaa. Toimintaa voidaan kehittää ulottamalla toiminta myös muihin vapaaehtoisiin tai laitoksissa toimiviin hyvinvointialan ryhmiin.
Nuorten henkinen pahoinvointi ja mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet. Noin joka viides suomalainen nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Nuorten yleisimmät mielenterveyden häiriöt ovat masennus sekä ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöt. Itsemurha on yksi yleisimpiä 15–19-vuotiaitten kuolinsyitä. Joka viides suomalainen nuori viiltelee itseään. Tämän tuotteistetun opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida Sosped-säätiön alaisen Kainuun Kulttuuripaja Marilynin nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa toteutettava draamatyöpaja. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää nuorten mielenterveyskuntoutujien mielenterveyttä luovien auttamismenetelmien keinoin. Draamatyöpajan työskentelymenetelminä käytettiin luovaa kirjoittamista, luottamus-, kontakti- ja keskittymisharjoituksia sekä musiikkiharjoituksia, näyttämöharjoituksia ja improvisaatiota. Jokainen kokoontuminen alkoi Mitä minulle kuuluu tänään -ringillä, jossa kartoitettiin osallistujien voimavarat ja mielialat. Toiminnallinen sisältö pohjautui nuorten mielenterveyskuntoutujien tuottamaan omakohtaiseen materiaaliin. Draamatyöpajassa käsiteltiin muun muassa koulukiusaamista, parisuhteen ongelmia ja hylätyksi tulemisen kokemuksia sekä voimaantumista, toivoa ja koettua onnellisuutta. Draamatyöpajan päätteeksi esitettiin harjoitusmateriaaliin perustuva 40 minuutin esitys. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä on perehdytty mielenterveyteen, luovien menetelmien terapeuttiseen käyttöön ja luovaan ryhmätoimintaan auttamismenetelmänä sekä kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin aiheista. Teoriatiedon pohjalta ja tuotteistamisprosessia hyödyntäen valmistui 20 tapaamiskerran draamatyöpaja Kainuun Kulttuuripaja Marilynin seitsemälle nuorelle mielenterveyskuntoutujalle. Heistä naisia oli neljä ja miehiä kolme. Draamatyöpajan arviointi toteutettiin osallistuvan havainnoinnin ja osallistujien antaman suullisen ja kirjallisen palautteen pohjalta. Niiden perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että opinnäytetyön tekijä ja nuoret mielenterveyskuntoutujat kokivat draamatyöpajatoiminnan hyödylliseksi keinoksi edistää mielenterveyttä. Draamatyöpajaan osallistuneet tahtoivat jatkaa draamatyöskentelyä osana Kainuun Kulttuuripaja Marilynin toimintaa. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat esille sairaanhoitajakoulutuksen viimeisen, syventävän harjoittelun aikainen kymmenviikkoinen draamatyöpaja mielenterveyskuntoutujien kanssa sekä draamatyöpajassa esiin nousseen koulukiusaamisen teeman syventäminen draamamenetelmin.
Toiminnallisen opinnäytetyön aiheena oli draamatoiminnan soveltaminen työyhteisössä. Työ toteutettiin Työterveyslaitoksen Tampereen aluetoimipisteessä. Toiminnallinen osuus koostui kuudesta, n. 1½ tuntia kestävästä ohjauskerrasta, jotka toteutettiin viiden viikon aikana helmi-maaliskuussa 2015. Ryhmän koko vaihteli kokoontumisissa kolmesta seitsemään osallistujaa. Kaikkiaan ryhmässä kävi kahdeksan henkilöä. Osallistuminen oli ryhmäläisille vapaaehtoista ja tapahtui työajalla. Työn päätavoitteena oli tukea ryhmän kommunikaatiosuhteita ja osallistujien itsereflektiota, tutustuttaa työntekijöitä toiminnallisen draaman menetelmiin sekä vahvistaa omaa osaamista niin ryhmänohjaajana kuin draaman soveltamisessa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kokemuksellista oppimista, draaman käsitteitä sekä ryhmän sisäisiä suhteita. Toiminnan sisältönä oli erilaisia toiminnallisia teatterilähtöisiä harjoituksia sekä keskustelua niistä. Ryhmältä kerättiin tietoa ennakkokäsityksistä, palautetta jokaisesta kokoontumisesta ja loppukyselyssä arviota koko prosessia ja ryhmää koskevien tavoitteiden saavuttamisesta. Palautteen perusteella voidaan todeta, että ryhmän jäsenet kokivat prosessin myötä toisensa läheisemmiksi ja kommunikoinnin entistä helpommaksi. Läsnäolo tuotti menetelmällistä oppimista, ja osallistujien käsitys draamatoiminnasta laajeni. Opinnäytetyön konkreettinen anti Työterveyslaitokselle on työntekijöiden omakohtainen kokemus käytetyistä harjoitteista ja mahdollisuus soveltaa niitä mm. koulutuksissa ja asiakastyössä.
Opinnäytetyön aiheena oli lasten sosiaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja kiusaamisen ennaltaehkäisy. Tiedetään, että lapset oppivat sosiaalisia taitoja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja ovat alttiita ympäristöltä tuleville viesteille. Kiusaamiskeskustelu on pinnalla jatkuvasti ja siinä kiusaamisen kitkeminen, sekä ennaltaehkäisy. Opinnäytetyön tavoitteena oli järjestää päiväkoti Pääskyn lapsille sosiaalisia taitoja tukevat draamakasvatuspajat ja tehdä näistä pajoista opas päiväkodille myöhempää käyttöä ja soveltamista varten. Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää lasten sosiaalisia taitoja ja toimia mahdollisesti ennaltaehkäisevänä tekijänä kiusaamiselle. Toimeksiantajana toimi Joensuun ortodoksisen seurakunnan päiväkoti Pääsky ja draamakasvatuspajat järjestettiin kyseisen päiväkodin esikouluryhmälle. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja päiväkodin lapsilta ja työntekijöiltä kerättiin palautetta draamapajoista laadullisin menetelmin, joita oli tuokioiden kuvaaminen, haastattelu, havainnointi ja lasten kanssa ilmekorttien käyttäminen. Näiden perusteella draamapajat onnistuivat pääosin hyvin. Lapset lähtivät niihin mukaan innolla ja pääsivät kohtaamaan erilaisia sosiaalisia tilanteita, sekä pohtimaan niiden ratkaisuja. Opinnäytetyön draamapajoista saadun palautteen ja videomateriaalin pohjalta tehtiin opas draamallisten menetelmien käytöstä sosiaalisten taitojen tukemiseksi. Opas tuli sisältämään pienen teoriaosion, draamapajojen toiminnan ja vinkit niiden toteuttamiseen, sekä huomioitavat asiat. Opas poikkesi pidetyistä draamapajoista hiukan, sillä saadun palautteen ja havaintojen jälkeen oli syytä muokata opas hieman erilaiseksi, kuten antaa vielä enemmän tilaa lasten kommenteille ja aikaa draamalle.
TIIVISTELMÄ Tallgren, Katja. Draama luo leikkiä päiväkodissa : opas leikin tukemiseen draaman keinoin. Helsinki, syksy 2012, 50 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus. Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen produktio, joka toteutui helsinkiläisessä päiväkodissa toimintakauden 2011–2012 aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli valmistaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle ja opiskelijoille opas leikin tukemiseen draaman keinoin. Oppaan tarkoituksena on innostaa työntekijöitä tukemaan leikkiä erilaisin menetelmin: käyttämään draamaa yhtenä keinona, mutta myös kehittämään omia menetelmiä leikin tukemiseen. Lisäksi tavoitteita asetettiin tekijän omalle ammatilliselle kasvulle ja kehitykselle. Pyrkimyksenä oli lisätä tietoja ja taitoja tulevaa ammattia varten. Opasta varten suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin kolme draamaleikkihetkeä, joihin osallistui neljästä kuuteen viisivuotiasta lasta. Opinnäytetyö on kaksiosainen. Siinä on raportti, jossa kuvataan opinnäytetyön prosessi, sekä produkti, joka sisältää toiminnan ohjeistamisen. Työn teoreettisina lähtökohtina olivat varhaiskasvatukseen, leikkiin ja draamatyöskentelyyn liittyvät teokset sekä varhaiskasvatustyötä ohjaavat periaatteet. Leikin havainnoimisen apuna käytettiin kyseiseen tarkoitukseen suunniteltua lomaketta sekä opinnäytetyöpäiväkirjaa. Palautetta kerättiin varhaiskasvatuksen työntekijöiltä kyselylomakkeella. Sen liitteenä oli ensimmäinen versio oppaasta. Oppaasta annettiin rakentavaa palautetta, jonka perusteella opas muokattiin valmiiksi. Palautteessa opas koettiin tärkeäksi. Sisällöllisesti annettiin vinkkejä siihen, minkälaista opasta työntekijät haluavat lukea. Myös lapset saivat kertoa mielipiteensä draamaleikkihetkistä. He pitivät niistä kovasti ja olivat innokkaita. Valmis opas sisältää tärkeimmän teoreettisen taustan leikin tukemiseen sekä opastusta draaman käytöstä siinä. Opas on kuvitettu, mikä helpottaa lukemista. Asiasanat: päiväkodit, leikki, tukeminen, draamamenetelmät, oppaat, varhaiskasvatus.
Opinnäytetyössä on valittu tutkimusaiheeksi Lappeenrannan Linnoituksen Yön draamaohjelma. Tutkimuksessa pyritään etsimään keinoja draamaohjelman kehittämiseksi yleisöä osallistavampaan ja innostavampaan suuntaan. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska opinnäytetyön tekijällä on 17 vuoden kokemus toiminnasta teatterin ja draaman parissa ja näkemys, että tähänastista osallistavampi draama on mahdollisuus kehitettäessä tapahtumaa. Työn tilaaja Lappeenrannan yleinen kulttuuritoimi on myös vahvasti ajatuksen takana. Toteutustavaltaan työ on toiminnallisen ja tutkimuksellisen opinnäytetyön yhdistelmä. Toiminnallisen työstä tekee se, että kirjoittaja oli opinnäytetyön suunnittelu- ja aloitusvaiheessa Linnoituksen Yön tuotannossa mukana toimien vuoden 2011 tapahtumassa historiallisen draamaosion sisällöstä vastaavana tuottajana. Saatua kokemusta käytettiin työssä hyväksi. Tutkimuksellinen olemus tulee työhön siitä, että alan kirjallisuutta, yleisö- ja asiantuntijahaastatteluja sekä Turun keskiaikaisilla markkinoilla ja Lappeenrannan Linnoituksen Yössä havainnointia hyödyntäen pyrittiin luomaan tapahtumalle uutta, osallistavaan draamaan suuntautuvaa toimintamallia. Osallistavasta draamatoiminnasta kesätapahtumissa ja vastaavissa ei tunnu löytyvän tutkimuksia eikä täsmällistä ohjeistusta alan kirjallisuudesta. Opinnäytetyöhön koottu tieto voikin olla sovellettavissa muissa samankaltaisissa tapahtumissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli ensin selvittää, onko osallistavalle draamalle Lappeenrannan Linnoituksen Yö -tapahtumassa kysyntää. Tätä mitattiin tutkimalla yleisön kiinnostusta osallistua tapahtuman draamaosioihin. Edelleen tarvekartoituksen tuloksia hyödyntäen vertailtiin erilaisia osallistavan draaman menetelmiä, ja pyrittiin löytämään sopivia osallistavan draaman toteutusmalleja Linnoituksen Yössä käytettäväksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, havainnointia sekä osallistuvaa havainnointia. Kesätapahtumien, kuten Lappeenrannan Linnoituksen Yön, eräänä ongelmana on, ettei merkittävä osa tapahtumaan osallistuvasta yleisöstä koe ohjelmatarjontaa riittävän mielenkiintoisena. Siksi olisi selvitettävä millä ohjelma-alueella kehittämistarvetta eniten ilmenee, ja miten kehittäminen voidaan toteuttaa. Tässä työssä on tutkimus edellä mainituin perustein kuitenkin rajattu osallistavan draaman mahdollisuuksien tutkimiseen Linnoituksen Yössä. Tutkimustulosten perusteella osallistavalle draamalle löytyy sijaa Linnoituksen Yössä. Halutuimmaksi ja alueen henkeen sopivimmaksi osallistavan draaman muodoksi osoittautui historiallinen draama. Draamahankkeessa on kokonaisuuden hallitsevan ja innostavan vetäjän rooli ensiarvoisen tärkeä. Vetovas-tuu tulee antaa esimerkiksi pätevälle teatteri- tai draamaohjaajalle, jolla on hyvä kuva tarvittavasta or-ganisaatiosta. Tulokset osoittivat, että yleisöstä löytyy paljon osallistavaan draamaan heittäytymishaluisia henkilöitä. Osallistumisinnokkuutta Linnoituksen Yössä voidaan lisätä panostamalla tapahtumassa erityisesti innostavaan, iloiseen ja positiiviseen tunnelmaan, aitoon yhteisöllisyyteen.
Kehitysammaisten ihmisten päihteiden käytöstä puhutaan yleisesti ottaen vähän. Puhuminen on yhtä vaikeaa, kuin aikanaan vammaisten seksuaalisuudesta puhuminen (Könkkölä 2003: 5; Kilgast 2003: 7-8). Vasta Sininauhaliiton Vapa-projektin myötä yhdeksänkymmentäluvun lopulla vammaisten päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn on alettu kiinnittää enemmän huomiota (Jokela ym. 2009: 9). Koska kehitysvammaisten päihdeongelmia ja -työtä on tutkittu verrattain vähän, on kehitysvammaisten ehkäisevä päihdetyö opinnäytetyön aiheena erittäin mielenkiintoinen, haastava ja ajankohtainen. Tämä toimintatutkimuksellinen opinnäytetyö toteutui kahdessa kehitysvammaisten asuntolassa. Toimintaan kuului teoriatietoa selkokielisesti kuvilla tukien diaesityksen muodossa, sekä päihteiden käyttöön ja haittoihin keskittyvä foorum-teatteri esitys. Teoriasta saadun tiedon mukaan lievästi kehitysvammaiset ovat suurin riskiryhmä, joten asuntolat valikoituivat tämän asiakasryhmän mukaan. Kehitysvamma-alan verkkopalveluiden internet-sivujen mukaan päihderiippuvuuden riski kasvaa kehitysvammaisella, jonka asumismuoto muuttuu autetusta itsenäisempään asumiseen ja elämiseen. Asuntoloissa, joissa toimintamme toteutimme, vallitseva ilmapiiri ja tapakulttuuri oli erilainen. Tämä varmasti vaikutti myös osaltaan asuntoloiden erilaiseen näkemykseen päihteiden käytöstä, sillä nähtävästi A-asuntolassa asukkaat elävät paljon itsenäisemmin kuin B-asuntolassa. Tutkimusten perusteella lievästi kehitysvammaiset henkilöt ilmaisevat itseään puheella, mutta tämä rajoittuu usein konkreettisiin ja puhujaa lähellä oleviin asioihin (Launonen 2009: 157–158). Myös oman tutkimuksemme mukaan tämä pitää paikkansa. Havaitsimme dia-esityksen perusteella, että asukkaiden tietämys päihteistä vaihteli suuresti. Osallistujista huomasi, etteivät he aina ymmärtäneet mistä olimme keskustelemassa ja eivätkä välttämättä osanneet vastata aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Foorum-teatterin jälkeen asukkaat kertoivat, että näyttelemällä oli oppinut paremmin. Myös ohjaajien palautteessa kävi ilmi, että foorum-teatteri oli heidän mielestään ollut asukkaille hyvä tapa oppia. Ohjaajat kokivat myös, että asukkaille jää asia paremmin mieleen kun he ovat sen konkreettisesti nähneet. Toiminnan asiakaslähtöisyys näkyi parhaiten toiminnan muokkaamisessa. Havaitsimme toimintaa tehdessämme, että A-asuntolassa toiminnallisia harjoitteita ei otettu hyvin vastaan, joten jätimme suurimman osan harjoitteista pois. Tässä kuuntelimme ja havainnoimme ryhmää joten kykenimme muokkaamaan toimintaa asukkaille sopivammaksi. Lähes kaikkien toimintaan osallistuneiden asukkaiden mielestä oli mielekästä olla mukana toiminnassa. Olennaista toimintatutkimuksessa on, että tutkittavat otetaan mukaan aktiivisiksi osallistujiksi tutkimukseen mukaan sekä yhteistyöhön ja aktiiviseen tekemiseen tutkimuksen ohella (Kuula; 2006). Palautteen ja havainnoinnin perusteella onnistuimme ottamaan asukkaat hyvin mukaan toimintaan.