Kaikki aineistot
Lisää
Musical technologies are evolving in such a way that they start to resemble the people that use them. In this vision it seems pertinent to abandon the conception of musicians as users of musical instruments in favor of machines and humans interacting to make music. Both the machine and the human can be modeled as embodied cognitive agents that comprise a network of musical gestures. These gestures are multi-modal signals that allow the agents to exert influence upon each other towards making music. This standpoint integrates traditional and novel music-making technologies, towards a better understanding of musical interaction.
Vanhojen ihmisten määrä lisääntyy tulevaisuudessa. Vanhat ihmiset sairastavat enemmän, jolloin myös lääkitysten tarve kasvaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten paljon ja mitä lääkkeitä 90-vuotiaat käyttävät sekä selvittää vältettävien lääkkeiden käyttöä. Näiden yhteyttä sukupuoleen, asuinpaikkaan tai koulutustasoon tutkittiin. Aineistona käytettiin tamperelaista Tervaskanto 90+- kyselyn tuloksia. Vältettävien lääkkeiden kriteeristönä toimi Fimean Iäkkäiden lääkityksen tietokanta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 191 henkilöä, 141 naista ja 50 miestä. Heistä 162 asui kotonaan ja 29 laitoksessa. Puolet tutkittavista oli käynyt kansakoulun. Naiset käyttivät keskimäärin 7,5 lääkettä ja miehet 5,9 lääkettä päivittäin. Polyfarmasian riski naisilla miehiin verrattuna oli puolitoistakertainen ja laitoksessa asuvilla kotona asuviin nähden yli kolminkertainen. Eniten käytettiin sydän- ja verisuonilääkkeitä. Vältettäviä lääkkeitä oli käytössään yli 20 %:lla tutkittavista. Laitoksessa asuvien riski vältettävien lääkkeiden käytölle oli yli kaksinkertainen. Naissukupuoli ja laitosasuminen altistivat sekä polyfarmasialle että vältettävien lääkkeiden käytölle. Vanhojen ihmisten lääkityksiä arvioitaessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuteen ja arvioida lääkitysten tarpeellisuutta.
The main goal of this dissertation is to explore the benefits of extended reality for technical communication. Both of these fields offer opportunities and also pose challenges to each other, and this dissertation provides insight into this relationship. The research was initiated by the author’s personal interest in both fields and also human-technology interaction and user needs in general. Even though this is an academic dissertation, it is first and foremost a practitioner’s view of these evolving technologies and their potential uses in industry and, specifically, in industrial maintenance and technical communication. Under the umbrella of extended reality and technical communication, this dissertation focuses on two main themes. The first part studies virtual reality as a technology to facilitate collaboration and digital content creation for technical documentation in industrial companies, and the second part explores the possibilities of augmented reality and smart glasses as a delivery channel for maintenance instructions. The developed concepts were tested by domain experts in user tests. The overall results of testing were positive, and domain experts expressed enthusiasm toward the concepts and technologies in general. The technical documentation process is an inherently collaborative process involving stakeholders from different teams and organizations, and virtual reality was evaluated to have a positive effect on that process, especially in the case of globally scattered teams. The developed tools were also rated positively for digital content creation. Therefore, virtual reality offers many benefits for technical documentation creation, an area where it has not been utilized until now. On the augmented reality side, domain experts were generally enthusiastic about the use of smart glasses even though the technologies are not yet mature enough for field use in industrial maintenance. Furthermore, the results show that content created in the technical communications industry standard, DITA XML, works well when delivered to smart glasses, and the same content can be single sourced to other delivery channels. The use of DITA XML, therefore, eliminates the need to tailor content for each delivery channel separately, and offers an effective way to create and update content for AR applications in industrial companies. This, in turn, can advance the use of AR technologies and related devices in field operations in industrial companies. In conclusion, the findings of this dissertation show that the fields of technical communication and extended reality have a significant amount of synergy. In this dissertation I establish use cases and guidelines for these areas.
Miljoonat ihmiset käyttävät päivittäin verkkokeskustelujärjestelmiä jakaakseen mielipiteitään, tietojaan ja tunteitaan. Samanaikaisesti, sekä epäasiallinen käytös että sen estämiseen tähtäävät toimenpiteet voivat ehkäistä rakentavia verkkokeskusteluja. Siispä epäasialliseen keskusteluun puuttuminen tulee suunnitella huolellisesti. Tämä väitöskirja tukee epäasialliseen verkkokeskusteluun puuttuvien käyttöliittymämekanismien kriittisten ja käytännöllisten toimintojen suunnittelua. Kriittiset toiminnot viittaavat pohdinnan, keskustelun, mielikuvittelun, monimutkaisuuden havaitsemisen ja uusien näkökulmien huomioinnin herättämiseen. Tämä on hyödyllistä ongelmien esiin kaivamiseen ja ihmisten aktivoimiseen. Käytännölliset toiminnot puolestaan viittaavat ongelmien ratkomiseen, tässä tapauksessa epäasiallisen keskustelun hillitsemistoimiin. Väitöskirja lähestyy aihetta tunteita merkitsevien käyttöliittymäinterventioiden <i> kriittisen suunnittelun </i> kautta. Kriittinen suunnittelu on suunnittelu ja tutkimusmenetelmä, jossa herätetään keskustelua suunnittelun eettisyydestä, paljastetaan mahdollisesti piilossa olevia arvoja ja ehdotetaan vaihtoehtoisia suunnitteluarvoja. Tunteiden merkitsemisellä viitataan sisällössä olevien tunteiden nimeämiseen, jolla odotetaan psykologian tunneteorioiden perusteella olevan rauhoittava vaikutus. Tutkimus tuotti neljä tieteellistä julkaisua. Tutkimukseen sisältyi kymmenen suomalaisen journalistin haastattelu koskien neljää suunnitteluehdotusta, sekä kaksi kansainvälistä verkkokyselyä, joissa taltioitiin yhteensä 687:än verkkouutiskommentoijan reaktiot yhteensä 14:sta ehdotukseen. Väitöskirja antaa oleellisista tietoa kriittisen suunnittelun osa-alueista ja ulottuvuuksista. Esimerkiksi, “käytännöllinen—kriittinen” -ulottuvuus, joka ilmaisee, miten vahvasti intervention tulisi toimia kriittisesti. Lisäksi se antaa tietoa mitkä asiat tekevät interventiosta laadukkaan käyttäjien mielestä. Esimerkiksi, käyttäjät ajattelevat, että laadukas interventio auttaa heitä välttämään lukemasta epäasiallisia kommentteja ja olemaan kommentoimatta tavalla, joka voisi kaduttaa. Kaiken kaikkiaan väitöskirja tukee epäasialliseen verkkokeskusteluun puuttuvien käyttöliittymäratkaisujen suunnittelua kriittisellä äänellä ja tuo merkittävän lisän verkkokeskustelujärjestelmien suunnittelua käsittelevään kirjallisuuteen.
Emerging xReality (XR) technology, which encompasses Augmented and Virtual realities (AR and VR), blurs the borders between real and virtual, opening a yet undefined spectrum of benefits for the industry sector. Being one of the key drivers of 4th and 5th Industrial revolutions (Industry 4.0 and Industry 5.0), the adoption of XR has the potential to advance or even shift many traditional industrial operations to safe and sustainable technology-supported processes. This, in turn, leads to resource efficiency, overall optimization of industrial processes, and increased competitiveness, enforcing the desire to integrate xReality in the industrial context. In the field of industrial maintenance, the application of XR technologies is commonly reviewed from two perspectives. Augmented reality, due to the possibility of visualising digital information in a context-sensitive manner, can aid the operations of workers in hazardous industrial contexts. This would increase their efficiency and occupational safety, positively affecting their well-being and performance. Virtual reality, which facilitates collaboration and realistic interactions with virtual objects in simulated environments, can be used to aid and enhance a large number of internal industrial operations related to product development and service design. This would help advance industrial collaboration and deeply integrate lean and agile methodologies, creating value creation and costs and other resources. Therefore, the application of AR and VR is expected to dramatically transform work operations in the field, leading to human-centricity and other positive impacts on organisational and individual levels. However, the adoption of xReality has slowed down due to many factors, including, yet limited technological capabilities, human resistance to novel technologies, and the lack of unified design, development, and adoption practices. This dissertation aims to uncover hidden stones on the way to a smooth and responsible adoption of industrial XR to meet the requirements of Industry 4.0 and deliver maximum value to users and organisations. Based on action-based research in a tight academia-industry collaboration with KONE Corporation, a global elevator manufacturer and maintenance provider, this work provides generalisable knowledge on how to design and develop XR solutions, extracting insights from two case studies with domain experts. As an outcome, this work demonstrates the potential application scenarios of integrating XR in the context of industrial maintenance and suggests the design and adoption strategy, focusing on scalability and inclusion.
Having positive interpersonal interactions is a fundamental human need and source of well-being. While fulfilling this need is usually associated with strong ties, research has shown that meaningful social experiences are not limited to those. This research explores the largely untapped social potential of nearby strangers and ways that mobile services can be designed to take advantage of these social opportunities. Play and playfulness appear to be particularly worthwhile ways to achieve this end: play is meaningful in itself (i.e., does not require an external goal) and takes place outside the context of real life. In addition, playful design tends to make digital services more engaging. This research focuses on playfulness as a design quality and explores the social implications of playful mobile services for nearby strangers. This doctoral thesis asks two research questions: What kind of social experiences emerge between nearby strangers from the use of playful mobile services? How can playful mobile services be designed to encourage social experiences between nearby strangers? The research contributes to the field of human-computer interaction and provides insights into mobile service design through six research articles. Two of the studies charted expected experiences with early-stage mobile application concepts for playful interaction between nearby strangers. One of these concepts was further developed into a fully functional mobile application, and a large-scale, in-the-wild study was arranged to explore the actual social experiences it generated. Two of the studies investigated social experiences between nearby strangers in the context of commercial mobile games. The sixth study explored the design space of playful interactions between nearby strangers through co-design workshops. The playful mobile services investigated in this research were found to induce various behaviors that resulted in social experiences between nearby strangers. Examples of such behaviors are the active exploration of the outside world, community building, communicating and collaborating with strangers, and interacting in crowds. I found that playful and social experiences such as competition, surprise, curiosity, inspiration, and benevolence motivated individuals to use these services.
Professional Social Matching (PSM) is the practice of building and maintaining connections in the context of knowledge work. Various people recommender systems and social matching applications have been designed to facilitate PSM by finding relevant others among numerous options. However, conventional recommendation approaches have been found to support algorithmic and human biases, disrupting knowledge flow and social networking, which is vital for PSM. This dissertation focuses on two central concepts: diversity and serendipity. Diversity refers to the importance of exposing individuals to different perspectives, backgrounds, and experiences to foster productive and creative knowledge work. Serendipity, on the other hand, pertains to the occurrence of unsought yet valuable connections that can lead to unexpected and fortunate encounters. The research questions driving this dissertation revolve around the role of diversity and serendipity in PSM tools and the manifestation of these concepts in recommendation strategies. The research process involved a series of five publications. The first two publications employed online surveys to investigate social serendipity and the processes in making valuable connections in online and offline realms. The third publication entails a literature review with a specific emphasis on the conceptual framework of Big Social Data (BSD), as its comprehension holds significant relevance for the domain of user modeling within recommender systems. The last two publications experimented with diversity-enhancing recommendation strategies and examined the alignment between subjective perceptions and objective measures of recommendation relevance. The findings uncovered diverse insights into the characteristics and antecedents of social serendipity, highlighting the necessity for identifying novel mechanisms to foster serendipity experiences in PSM. The results also revealed consistent and significant differences in subjective perceptions of the proposed diversity-enhancing strategies, thus indicating their preliminary effectiveness. Participants showcased the ability to identify relevant others at all levels of similarity and structural network positions, despite the inherent bias in selection. The research contributions lie in elucidating the proactive and reciprocal sense-making involved in PSM, identifying qualities that foster serendipitous encounters, exploring the potential of Big Social Data, and developing and evaluating recommendation mechanisms that promote diversity in professional social networks.
Inhimillinen pääoma on kiistatta keskeinen voimavara organisaatioille. Toimiva rekrytointi on kriittistä sekä organisaatioille että yksilöiden pyrkimyksille tehdä merkityksellistä työtä. Digitalisaatio tuo muutosta siihen, kuinka henkilöstöhallinnon ammattilaiset houkuttelevat, arvioivat ja valitsevat rekrytoitavia. Digitaalisten työkalujen, kuten rekrytointijärjestelmien, työnhakusivustojen, suorahaku- ja haastattelutyökalujen, käyttäminen lisää ammattilaisten mahdollisuuksia saavuttaa hakijoita, johdonmukaisuutta ja kustannustehokkuutta. Tutkimus on kuitenkin nostanut esiin huolia liittyen digietiikkaan, käyttäjäkokemukseen ja kehittyneiden työkalujen käytön vastustukseen. On väitetty, että kehittyneet työkalut eivät ole vielä lunastaneet odotuksia. Tämä väitöskirja käsittelee rekrytoinnin digitalisoitumista tutkimalla ammattilaisten kokemuksia, käytäntöjä ja prosesseja. Vaikka rekrytoinnissa onnistuminen riippuu enenevästi ammattilaisten vuorovaikutuksesta digityökalujen kanssa, aiempi tutkimus on vähäistä. Digityökalut myös kehittyvät, minkä takia kokemuksia ja käytäntöjä on tärkeää tutkia jatkuvasti. Väitöskirja koostuu kolmesta empiirisestä haastattelututkimuksesta sekä haastatteluaineiston uudelleenanalysoinnista, joista syntyi yhteensä neljä julkaisua. Tutkimus käyttää konstruktiivista Grounded Theory -menetelmää analysoimaan 47 haastattelua pääasiassa rekrytoijien ja esihenkilöiden kanssa. Tutkimus tuottaa tietoa sosioteknisistä kokemuksista, käytännöistä ja prosesseista ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen sekä tietokoneavusteisen yhteisöllisen työn tieteenaloille. Tutkimuksen avainlöydöksiin lukeutuu kuvailu ammattilaisten koetuista haasteista, uusista työkäytännöistä ja varhaisista kokemuksista rekrytointichatboteista. Tutkimus tunnistaa myös sekä mahdollisuuksia että uhkia liittyen työkalujen käyttöönottoon ja suunnitteluun. Tutkimusjulkaisut tarjoavat suunnittelumahdollisuuksia vastaamaan ammattilaisten päätöksentekohaasteisiin ja tukemaan käytäntöjä liittyen innovaatiotiimien muodostukseen ja rekrytointichatbottien käyttöön. Ne tunnistavat myös mahdollisia sudenkuoppia ja jännitteitä, kuten kielteisesti vaikuttavat käyttöliittymät sekä yksityiskohtaisten tietojen kerääminen yksityisyyden kunnioituksen sijaan. Kriittisesti tarkasteltuna solutionismilla on tapana ajaa kehitystä ja aiheuttaa organisaatioille haasteita, kun työkalut eivät vastaa tarpeisiin tai työkäytäntöjä täytyy muuttaa. Onkin tärkeää ymmärtää sosioteknisiä ja prosessivaikutuksia yksittäisten työtehtävien ja digityökalujen lisäksi.
TIIVISTELMÄ Lääkkeiden käyttö ja sen yhteydet tasapainoon 67–96-vuotiailla vanhainkotiasukkailla Tanja Ruth Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos, 2011 41 sivua + 2 liitettä Iäkkäät käyttävät paljon erilaisia lääkkeitä ja ikääntymismuutosten vuoksi he ovat alttiimpia lääkkeiden haittavaikutuksille. Erityisesti useiden lääkkeiden samanaikaisen käytön on todettu olevan yhteydessä iäkkäiden ihmisten tasapaino-ongelmiin ja kaatumistapaturmiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vanhainkodissa asuvien henkilöiden lääkkeiden käyttöä ja sen yhteyksiä tasapainoon. Keskeisenä tavoitteena oli selvittää verenpainelääkkeiden ja keskipitkä- ja pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien käytön sekä säännöllisesti käytettyjen lääkkeiden lukumäärän yhteyksiä tasapainoon iäkkäillä henkilöillä. Tutkimusaineistona käytettiin toimintakykyä tukevan liikunta- ja aktivointiohjelman alkumittausaineistoa (N=112). Tutkimus toteutettiin yhteensä viidessä eri vanhainkodissa Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat vanhainkodeissa asuvat naiset ja miehet. Verenpainelääkkeiden sekä keskipitkä- ja pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien käytön yhteyksiä tasapainoon selvitettiin vertailemalla kyseisten lääkkeiden käyttäjiä ja ei-käyttäjiä. Lääkkeiden lukumäärän yhteyksiä tasapainoon selvitettiin vertailemalla 1–5, 6–10 ja yli 10 lääkettä käyttäviä henkilöitä. Tasapainon mittarina käytettiin Bergin tasapainotestiä. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja χ²-testillä. Eniten käytettyjä lääkkeitä tutkimushenkilöiden keskuudessa olivat sydän- ja verisuonitautilääkkeet (86,6 %) ja psyykenlääkkeet (66,1 %). Verenpainelääkkeiden tai keskipitkä- ja pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien käytöllä ei todettu olevan yhteyttä tasapainoon tässä aineistossa. Lääkkeiden lukumäärän ja tasapainotestisuorituksen välillä todettiin olevan erittäin merkitsevä yhteys siten, että valtaosa 1–5 lääkkeen käyttäjistä sijoittui parhaaseen luokkaan, valtaosa 6–10 lääkkeen käyttäjistä keskitason luokaan ja valtaosa yli kymmenen lääkkeen käyttäjistä heikoimpaan luokkaan tasapainotestissä (p=.000). Jatkotutkimuksissa tulisi pyrkiä paremmin kontrolloimaan sekoittavien tekijöiden kuten iän, erilaisten pitkäaikaissairauksien ja muiden lääkitysten vaikutusta tasapainoon.
Kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta yhteisöissä Linda Nurkkala Sosiaalityö Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Sirpa Kannasoja ja Tuija Kotiranta Syksy 2018 66 sivua Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta yhteisöissä. Tehtävänä oli selvittää, minkälaisia yhteisöitä ja sosiaalisia suhteita kehitysvammaisten ihmisten elämästä löytyy ja millaisena sosiaalinen osallisuus heidän kokemuksissaan näyttäytyy. Tutkielmassa haastateltiin neljää kehitysvammaista henkilöä. Tutkielma toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkielman keskeisinä käsitteinä toimivat yhteisön, yhteisöllisyyden, osallisuuden ja sosiaalisen osallisuuden käsitteet. Aineiston analyysiin sovellettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan tutkielman kehitysvammaisilla ihmisillä oli useita yhteisöjä elämässään ja paljon sosiaalisen osallisuuden kokemuksia. Tutkielman haastateltavien yhteisöt muodostuivat lapsuudenperheen ja lähisuvun yhteisöistä sekä institutionaalisesti muodostuneista yhteisöistä, jotka olivat muotoutuneet lähinnä vammaispalveluiden kautta. Institutionaalisesti muodostuneita yhteisöjä olivat ryhmäkodin yhteisö, toimintakeskuksen ja avo-työpaikkojen työyhteisöt ja erilaiset ryhmämuotoiset harrastusyhteisöt sekä tukihenkilön tapaamiset. Haastateltavilla oli myös vaihteleva määrä ystävä- ja seurustelusuhteita. Lapsuudenperheen ja lähisukulaisten yhteisöt sekä palvelujärjestelmän yhteisöt olivat läheisimmät ja tärkeimmät yhteisöt. Niissä sosiaalisen osallisuuden kokemus oli vahvinta. Haastateltavien elämässä sosiaalista osallisuutta lisäsivät erityisesti lapsuudenperhe, kehitysvammaisille ihmisille suunnatut palvelut, tärkeiden ihmisten ja palveluiden läheisyys sekä haastateltavien oma aktiivisuus. Sosiaalista osallisuutta heikensivät taloudelliset tekijät ja yhden haastateltavan kohdalla yksinäisyyden kokemukset ja toive useammista sosiaalisista kontakteista. Tutkielman tuloksista käy ilmi haastateltavien sosiaalisen osallisuuden eriytyneisyys ei-vammaisten ihmisten yhteisöistä. Haastateltavien sosiaalinen osallisuus oli heikkoa suhteessa muihin yhteisöihin kuin lapsuudenperheeseen ja kehitysvammaisille tarkoitettuihin palveluihin, mikä piti yllä erillään olemista ei-vammaisista ihmisistä. Haastateltavien sosiaalisessa osallisuudessa korostui palvelujärjestelmän yhteisöiden merkitys sosiaalista osallisuutta tarjoavina yhteisöinä. Asiasanat: kehitysvammaiset ihmiset, sosiaalinen osallisuus, osallisuus, yhteisö
Ihmisten ja eläinten risteymät eli hybridit olivat yleinen ja taidehistoriassa laajasti tutkittu keskiaikaisen kuvakulttuurin osa. Oppineen magian alalajin kuvamagian lähteissä esiintyvästä monipuolisesta eläin- ja hybridiaiheistosta ei ole kuitenkaan tehty systemaattista kuvahistoriallista tutkimusta, eikä tätä aineistoa ole suhteutettu muihin keskiajan eläinkuvastoihin. Tämä luonteeltaan taustoittava artikkeli tarkastelee hybridien – ihmisen ja eläimen tai eri eläinten tai tarueläinten risteymähahmojen – kuvatyyppejä ja esiintyvyyttä latinankielisissä kuvamagian lähteissä vuosina 1100–1500. Aineisto koostuu manuaaleista, joissa esitellään maagissävytteisten kuvatalismaanien valmistusta tai käyttöä. Tulosten valossa hybridit olivat suhteellisen harvinainen joskaan eivät täysin marginaalinen ilmiö kuvamagiassa. Niitä esiintyy noin viidenneksessä kuvamagian teksteistä. Tyypillisesti 10–20% näiden teosten kuvatyypeistä on hybridejä. Tutkimuksen mukaan kuvamagian hybridit poikkeavat muiden kuvaperinteiden hybrideistä sekä ikonografisesti (edustaen eri kuvatyyppejä) että merkityksiltään, joista kristilliselle hybriditulkinnalle ominainen moralisoiva dimensio puuttuu.
TIIVISTELMÄ ¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬ Psyykenlääkkeiden käytön yhteys koettuun suun terveyteen yli 64-vuotiailla henkilöillä Maarit Raja-Aho Pro gradu – tutkielma Gerontologia ja kansanterveystiede Jyväskylä yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos Kevät 2013, 43 sivua ¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬¬Ikääntyneet henkilöt käyttävät paljon lääkkeitä ja ikääntymismuutosten vuoksi he ovat alttiimpia lääkkeiden haittavaikutuksille. Psyykenlääkkeiden käyttö saattaa heikentää ikääntyneiden ihmisten koettua suun terveydentilaa. Psyykenlääkkeitä ovat psykoosi-, neuroosi-, uni- ja masennuslääkkeet sekä psyykenlääkkeiden yhdistelmävalmisteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikääntyneiden henkilöiden psyykenlääkkeiden käytön yhteyttä koettuun suun terveydentilaan. Tutkimusaineistona käytettiin osaa Terveys 2000 -tutkimuksen aineistosta. Tutkimuskohteena tässä työssä olivat yli 64-vuotiaat jotka osallistuivat haastatteluun ja vastasivat kysymyksiin. Kaikkiaan heitä oli 1833 henkilöä (648 miestä ja 1185 naista), jotka osallistuivat haastatteluun ja vastasivat kysymyksiin. Psyykenlääkkeiden käytön yhteyttä selvitettiin logistisen regressioanalyysin avulla koettuun suun terveydentilaan sekä selvitettiin keskeisten sekoittavien tekijöiden vaikutusta tuloksiin. Miehistä 18 % koki tutkimushetkellä suun terveydentilansa huonoksi ja naisista 17 %. Tästä ryhmästä psyykenlääkkeitä käytti miehistä 34 % ja naisista 43 %. Naiset käyttivät enemmän kaikkien eri psyykenlääkeryhmien lääkkeitä. Eniten käytettyjä psyykenlääkkeitä sekä miesten että naisten keskuudessa olivat unilääkkeet (miehet 15 % ja naiset 20 %) ja masennuslääkkeet (miehet 6 % ja naiset 11 %). Kun käytti mitä tahansa psyykenlääkettä, riski huonoon koettuun suun terveydentilaan kasvoi 51 % (OR 1,51, 95 % Cl 1,17 - 1,95). Jokainen käytössä oleva psyykenlääke lisäsi huonon koetun suun terveydentilan riskiä 34 % (OR 1,34, 95 % Cl 1,18 - 1,51). Eri psyykenlääkeryhmien lääkkeistä neuroosi- (OR 1,99, 95 % Cl 1,40 - 2,86) ja psykoosilääkkeet (OR 1,87, 95 % Cl 1,23 - 2,85) lisäsivät riskiä huonoon koettuun suun terveydentilaan lähes kaksinkertaiseksi. Unilääkkeet lisäsivät riskiä 41 % (OR 1,41, 95 % Cl 1,05 -1,90) ja masennuslääkkeet 52 % (OR 1,52, 95 % Cl 1,03 - 2,22). Kun analyyseissä vakioitiin iän ja sukupuolen vaikutus, yhteydet pysyivät tilastollisesti merkitsevänä psykoosilääkkeiden (OR 1,69, 95 % Cl 1,10 - 2,59) ja neuroosilääkkeiden (OR 1,91, 95 % 1,33 - 2,75) osalta. Suunhoidon ammattilaisten sekä muiden terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota psyykenlääkettä käyttävien ikääntyneiden suun terveyteen. Koettu suun terveydentila on tärkeä osa elämänlaatua ja suun terveydellä on vaikutusta koko terveydentilaan. Asiasanat: ikääntyneet ihmiset, koettu suun terveydentila, psyykenlääkkeet
Tavallisten ihmisten rooli ja näkyvyys mediassa on lisääntynyt teknologiavälitteisen ja sosiaalisen median myötä nyky-yhteiskunnassa. Tavallisten ihmisten rooli on muuttunut sosiaalisessa mediassa yleisöstä esiintyjäksi, kun taas perinteisessä lehtijournalismissa he edelleen kuuluvat vähemmistöön. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia human interest -tarinoita tavallisista ihmisistä kerrotaan ja minkä takia ne ovat valittu julkaistavaksi. Lisäksi tavoitteena on tutkia hyödyntäen Bellin (1991) uutisteksteille suunnattua rakennemallia, miten ja mistä osista tarinat rakentuvat narratiivisesti. Samalla kartoitetaan, mitä tyypillisiä aihealueita tavallisten ihmisten tarinoissa tuodaan esille. Siten tutkimus selvittää, mitä asioita ja piirteitä tavallisen ihmisen elämässä pidetään mielenkiintoisina mediassa, mikä puolestaan voi heijastaa nyky-yhteiskunnan arvoja ja kulttuuria. Näin ollen tutkimus on tärkeä ja sivuaa myös mediakriittisyyttä tuomalla esiin edellämainittuja asioita. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden brittilaatulehden viikonloppuliitteinä ilmestyvistä aikakausilehdistä, The Herald Magazinesta ja The Observer Magazinesta. Aineisto kerättiin neljän kuukauden ajalta. Tutkimustulosten mukaan voidaan todeta, että tavallisista ihmisistä kertovia human interest -artikkeleita julkaistaan työn, sairauksien ja ongelmien, sosiaalisten ilmiöiden ja elämäntyylin ja harrastusten saralta. Eniten juttuja julkaistaan koskien työtä, erityisesti The Herald Magazinessa. Toiseksi eniten julkaistaan sairaustarinoita, joita ilmestyi enemmän The Observer Magazinessa. Tarinat jakautuvat narratiivisesti pääosin 1. persoonan ja 3. persoonan kertomiin tarinoihin. Yleisesti tarinat jakautuvat aloitukseen, leipätekstiin ja lopetukseen, jotka kaikki voidaan jakaa vielä eri alakategorioihin. Tyypillisiä aihealueita ovat esimerkiksi henkilön tausta, muistot, arvioinnit ja kommentit, tämänhetkinen tilanne, perhe, vastoinkäymiset ja haasteet sekä niistä huolimatta kaiken tapahtuneen korvaamattomuus ja yleinen optimistisuus. Yhteenvetona voidaankin sanoa, että tarinat kertovat ihmiselämästä ja korostavat optimistista asennetta siihen.